Tammikuun touhut

Ulkona on -10 astetta pakkasta ja kevyttä ns pakkaslunta on hieman yön aikana satanut, sitä on helppo kolata. Tammikuu on jo edennyt pitkälle ja käsitöitä olen hiljalleen tehnyt. Uuden huiviloimen luonti on loppusuoralla ja niitä ns lapin villahuiveja on tarkoitus kutoa muutaman huivin verran, lankana on ohut Pirkkalanka, se on 100 % villaa.

Neuleet ovat olleet sukkia, ensin puolisolle, sitten itselle ja nyt on vuorossa sukat pojalleni. Tilasin Taito Pirkanmaalta Kirjopirkka-nimistä lankaa, ihanan ohutta ja helppoa neuloa. Pojan sukat ovat mallia 'körttiläiset'.

Värit ovat musta ja vaalean harmaa, ihan helpon tuntuista mallineuletta. Omat sukat ovat myöskin Kirjopirkkaa, hieman eri värit!

Sukkien neulominen on hyvin terapeuttista, siinä neuloessa ajattelet sukkien saajaa ja monenlaiset muistikuvat vilistävät ajatuksissa. Tämän päivän ensimmäisiin töihin kuuluu luovat työt, siis lumen luonti ja sen jälkeen loimen luonnin loppuun saattaminen. Tästähän se torstaipäivä käynnistyy.....

Joulu 2020

Oikein hyvää Tapaninpäivää ja hyvää uutta vuotta

teille kaikille blogini seuraajille toivottelen tonttuporukkani kanssa.

Pipareiden leivontaa

 Tietämyskoneeni on ollut 'levossa'. Vanhaan koneeseeni tuli ikävä haittaohjelma ja kone ns romutettiin. Uusi kone on opetteluvaiheessa ja nyt olen erittäin tarkkana, että vahinkoja ei pääsisi tapahtumaan. Haittaohjelmat ovat tosi ovelia ja hankalia poistaa, joten poikani totesi, että vaihdetaan äiteelle koko kone. Ja tässä nyt opettelen tämän laitteen hienouksia. Olin ilman konetta yli 3 viikkoa ja totuin jo eloon ilman laitetta, älykänny ja tabletti hoitivat hommat, vaikka hieman hankalaa se oli. 

Eilen leivoin pipareita vanhan 'joulupiparkakut' ohjetta muokaten! Ohje löytyy 'Keittotaito' nimisestä keittokirjasta, julkaisuvuosi on 1962 ja sain sen lahjaksi 1966 tuoreelta aviomieheltäni😶! Oli varmaan aihetta!

Tein taikinan seuraavasti: 1 muna, 200 g sokeria, 1,5 dl siirappia, 1,5 dl kermaa, 1,5 dl sul.atettua flooraa, kardemummaa, kanelia, hien. neilikkaa kaikkia puoli tl, 1,5 tl soodaa, n 550 g vehnäjauhoja ja 80 g Strömsbergin Mylly Oy:n herkkulesettä, joka sisältää kauraa, vehnää, mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa ja omenaa. 

Taikina valmistetaan päivää ennen leipomista. Ainekset sekoitetaan ylläolevassa järjestyksessä ja paistolämpötilana käytin 175 astetta.

Taikinasta tuli hyvin kuohkea ja piparit näyttävät  tältä

Tällaista tällä kertaa. Ulkona on pimeää ja lunta on hyvin vähän, tälläkin hetkellä taitaa vettä hieman piiskoa. Tämä vuosi on ollut todella erilainen, kaikkinensa ja totutella on täytynyt. 

Leikkimieltä langoilla

 Olen jo aikaisemmin moneen kertaan kirjoittanut, että kankaankudonnassa lempi sidoksiani on vippelä. Pöllöjen ja maisemien kutomisen jälkeen mietin, mitähän vielä kokeilisin ja törmäsin kuvaan leppäkertusta! Ja silloin päässäni tai mielessäni tapahtui jotain, päätin kokeilla ötököiden ja muidenkin luontokappaleiden  kutomista. Kynä ja ruutupaperi vaatimalla vaativat piirroksia ja luonnostelua kahdeksan niisivarren ja polkusen hyväksi käyttöön.  Ja tässähän tätä tulosta sitten on.....  nämä on viimeistelyä vailla olevia tuote-aihioita. Aika näyttää millaisia ne lopullisesti ovat.

Tässä 'päkäpäät laitumella'

Ötökät teemalla pelastetaan pörriäiset

Tässä on muutama erilainen leppäkerttu ja sitten hämä-hämähäkki, tyttäreni toive!

Leikkimieltä tarvitaan, niin  käsitöissä, kuin myös elämässä yleensäkin.  Mukavaa viikonloppua itse kullekin blogilaiselle, tälle sivustolle eksyvälle<<1

Luonnon antimia

 Sunnuntaina oli pilvinen ja hyvin sumuinen sää, kosteusprosentti lähes huipussaan, mutta ah niin happirikas ja tuuleton ilma. Päätin, että nyt on viimeinkin mentävä keräämään verihelttaseitikkejä, jos yleensä meinaan värjätä.  Olin kyllä aikaisemmin päättänyt, että värjäys-sessiot saa tältä syksyltä jäädä tekemättä, mutta mutta, se on vain tämä sisäinen palo, joka houkuttelee väripatojen ääreen. Söin siis 'sanani' ja sain puolisonkin houkuteltua syysetkelle.  

Löytämäni sienipaikka sijaitsee mäntykankaalla ja on porojen ja hirvien liikkumisaluetta, ja kyllähän siellä jälkiä ja jätöksiä olikin aika runsaasti.  Luonto oli antelias, löysin sieniä ihan tarpeeksi ja puoliso poimi puolukoita. Joimme eväskahvit ja mutustelimme pullat ja nautimme hiljaisuudesta. 

Nyt vaan lankoja hankkimaan ja värilientä keittämään, oranssin punaista pitäisi lankoihin tulla.

Karpaloiden etsintää

 Tänään oli se päivä, kun sää oli sellainen, että puolison kanssa voitiin lähteä karpaloita etsimään ja poimimaan. Ulkoiluvaatteet päälle ja pitkävartiset kumpparit jalkaan, evästä ja juomaa reppuun, marjasankot auton perään ja eiku menoksi.  Tuntemamme karpalojängät (jänkä = vähäpuinen Pohjois-Suomen suotyyppi)  sijaitsevat naapurimaan puolella, joten sinne suunnistimme. Kuulumme ns rajayhteisöön, joten mitään ongelmia ei rajan ylityksissä ollut, ei mennessä eikä tullessa. Reippaan puolen tunnin kävelymatka oli autolta jängälle ja siellähän ne karpalot odottelivat poimijoita. 

Vajaa kolmisen tuntia siellä oltiin ja karpaloita yhteensä noin 10 l, kyllä niillä talven yli pärjää.

Tällä jängällä kasvaa isoja karpaloita, suurimmat ovat kirsikoiden kokoisia, ja maultaan mietoja.  Oli hieman pelottavakin kokemus olla tällä jängällä, siellä kasvaa heinää ja erilaisia sammaleita ja tuntui kuin olisi kävellyt hyllyvän 'vesipatjan' päällä. Kun pysähtyi poimimaan, niin varovaisesti piti liikahtaa, kun saappaat/jalat olivat imeytyneet veteen, ettei olisi ns  perskahtanut takamuksilleen märkään ja vetiseen jänkään.

Aika mielenkiintoista oli myös se, että siellä oli tosi paljon raatteen 'marjoja'. Olen vuosikymmeniä kulkenut jängillä, mutta koskaan aikaisemmin en ole tällaisiin törmännyt. 

Luulin ensimmäisen nähtyäni, että siinä on jonkun metsän eläimen jätöskasa, mutta kun se oli niin oudon näköinen ja värinen ja niitä oli runsaasti, ei se voinut sellaistakaan olla. Wikipediasta selvisi, että raatteen marjojahan ne ovat.

Tulomatkalla metsäpolulla astellessa oli hyvä mieli, oltiin monta tuntia ulkona, raittiissa ilmassa ja mitään vahinkoja ei ollut sattunut. Puolison kunto ei edelleenkään ole mitenkään hyvä, mutta karpaloiden poiminta on hänelle aina ollut syksyn nautintoja, joten mukava oli olla hänelle tukena. 

Tällainen pieni männyn erikoisuus sattui tulomatkalla silmiin

Luonto antaa niin paljon meille......

Lapin lumoa

 Vihdoinkin pääsimme pienelle lomaselle tuntureiden tuuliin ja nyt olemme täällä Pelkosenniemen Pyhätunturilla.  Ja kyllä lomanen tuli tarpeeseen raskaan puolivuotis-kauden jälkeen. Tässä kuva Aittakuruun menevältä reitiltä, ilma oli aurinkoinen ja niin helppo hengittää. Nautin suunnattomasti tästä maisemasta, Lappi on minussa hyvin syvällä. Pyhätunturilla olen nuorena käynyt monta kertaa vaeltamassa ja hiihtoretkellä.

Yksi pieni vastoinkäyminen tapahtui viime viikolla, no viikko sitten kotona sattui savuvahinko leivin uunin lämmityksen yhteydessä, koko 'huusholli' oli paksun savun vallassa ja kesti useita tunteja, että saimme piipun vetämään ja savut ulos.  Vahinko oli sitä luokkaa, että jouduimme ottamaan ns savupesun otsonointineen. Siinäkin suhteessa tämä varattu lomanen oli oikeaan aikaan.
Eilen oli hieman pilvinen päivä, joten 'vaellus'lenkki oli lyhyehkö ja teimme sen puolison kanssa yhdessä Ahvenlammen lenkin Luostotunturin maisemissa, eli olimme 'Luostolla lustin piossa'.

Jatkoimme sieltä matkaamme Savukoskelle ja hörppäsimme kahvit Samperin Savotalla, ja vaikka olen ikäni asunut Lapissa, Savukoskella kävin nyt ensimmäisen kerran. Samperin savotan historialla on täällä Lapissa oma historiansa.

Oli mukava ja rentouttava päivä.