Ruohokanukka syysasussaan, mökin pihapiirissä.
Tämä syksy on ollut erilainen, aivan kuin odottaisi jotain tapahtuvaksi. Veljeni vakava sairaus ja ikiuneen nukahtaminen on vienyt ajatukseni kauas pois käsityömaailmasta. Aikaa ei voi pysäyttää ja henkilökohtaisesti lohduttaa se, että oli mahdollisuus käydä häntä tervehtimässä hänen viimeisenä elinpäivänään. Hiljainen suru on läsnä ajatuksissani ja mielessä monet muistot.
Syyskuu on mennyt hyvin nopeasti ja 'pajalla olo aikaa' on ollut vähän. Ensin osallistuin Tunturi-Lapissa kahteen myyntitapahtumaan
Yllästunturin Tori- ja metsäpäivät
ja sen jälkeen olimme erämaamökillämme lomailemassa, aikaa kului lähes parisen viikkoa.
Mökkirantaa
Kotona muutama päivä ja sen jälkeen matkasin Ruotsiin siskon ja veljen luokse ja sielläkin vierähti lähes viikko, ja nyt on aikaa tehdä valmiiksi, monta keskeneräistä työtä 'pajan' puolella.
Eilisiltainen sade+myrskytuuli repi lehtiä puista ja toivottavasti Sembramännyn neulaset tulivat nyt viimeistä neulasta myöten maahan. Olen haravoinut pihaltamme jo 7 säkillistä noita neulasia ja tuntuu siltä, että enään en jaksaisi haravoida yhtään neulasta! Jättäisköhän loput tuulen riepoteltavaksi?
Käsitöitä olen mukana kuljettanut, sellaisia joiden materiaalit ja välineet mahtuvat reppuun ja käsilaukkuun.
Kasvivärjättyjen lankojen pintaa ja kuvioita
Tällainen oli minun syyskuu, nyt aamulenkille ja sitten - pajalle -.