sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevään inspiroimat tuhotyöt!

Jossain vanhassa sanonnassa on, että 'maaliskuu maata näyttää'! Täällä päin Suomea se ei kyllä pidä paikkaansa, lunta on vielä lähes puolimetriä virallisessakin mittauspisteessä. Aurinko kuitenkin näyttäytyy ja antaa virtaa ja inspiraation tunteita. Aikaisemmassa jutussani jo tuskastuneena  pähkäilin, että mitä noista 100 % villalangoista oikein tekisi? Kiitos Ilonalle kommentistasi, kyllähän tuollaisesta langasta sukkiakin voi tehdä.
Ja niinpäs aloitin heti lankojen tuhoamisen, kuvia alla 'tuhotöistä'.

Ensin kuva säärystimistä, pohjana näissä on se vanha, valkoinen Rondon Impivaara lanka ja sitten kuvioiden värit tulevat nokkosella/koivunlehdillä, tomaatinvarsilla ja krappi-kokenilli yhdistelmällä värjätyistä vilallangoista
Seuraavana on vuorossa kuva vanttuista, näissä on käytetty vain noita yllämainittuja kasvivärjättyjä lankoja. Kuvioita yritin kokeilla monenlaisia. Vanttuiden malliin on yhdistetty lovikkavanttuiden ja ns 'kainuun lapasten' ohjeita. Nuo vanttuiden suut ovat sitä 'kainuun lapasten' matkintaa. Oranssi värihän on tietenkin vain krapilla värjättyä lankaa. Lopuksi karstasin käsin vanttuut sisäpuolelta ja hieman myös ulkopinnaltakin.
Ja sitten lopuksi sukkien aloitusta, samat langat kyseessä. Tämä lanka on sen verran vahvaa ja värjätessä huopunutta, että sukkaohjeen otin Novitan Isoveli perussukkien neuleohjeesta.

Palaan vielä tuohon krappi-kokenilli liemessä värjättyyn lankaan, tosiaan olen sen värjännyt ensimmäisellä värjäyskurssilla v. 1992. Siinä on aivan ihana suklaanruskea väri ja tosi hyvin pysynyt.

Että tällaisia tuhotöitä täällä nyt harrastetaan. Tällaisissa töissä ei haittaa vaikka lanka onkin hieman huopunut, ovatpahan tosi lämpimiä lämmittimiä!


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ajatuksia

Joskus on vain hyvä pysähtyä ja kuullostella itseään, mitkä ovat mietteet ja tuntemukset.  Tällainen vaihe on nyt itselläni menossa.  Mielessä paljon ideoita villalankojen 'hävitykseen', kun saisi vain ajan riittämään kaiken kivan kokeiluun. Olen värjäillyt villalankoja ja parisenkymmentä vuotta ja silloin alkuaikoina värjäsin suhtkoht vahvoja lankoja, joista nyt mietin - mitä tekisi -?  Aloitin säärystimistä,  hyvät niistä tuli, seuraavaksi on menossa vantuskokeilu, lupaavalta vaikuttaa sekin kohde. Sukkia niistä mietin, mutta kun ovat 100% villaa,  niin kestävätkö kulutusta? Ja niitä kasvivärjättyjä lankoja on ja on ja on. Lisäksi löytyy muutama kilo kehräämöltä suoran ostettua  luonnon mustaa ja ruskeaa suomenlampaan villalankaa. En voi ymmärtää itseäni, mitä mie olen ajatellut tehdä moisella lankamäärällä!  Mie luulen ja uskon, että meillä kaikilla käsityötaitoisilla on tämä sama vaiva? Meinaan se, että materiaaleja löytyy pilvin pimein ja mietteitä, mitä niistä tekisi.
Tässä kuvaa työpöydältäni, siinä on välikäsitöitä.
Aina kun menen pajan puolelle, istahan virkkaamaan muutaman kerroksen ja saan positiivista virtaa touhuihini ja ajatuksiini. Tuosta mustasta tulee jossain vaiheessa tyynynpäällinen ja nuo pienet lappuset ovat menossa yhteen hyväntekeväisyys-juttuun.
Tänään on vuorossa hiihtolenkki ja sen jälkeen taas kangaspuut ovat täydessä toiminnassa.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Maaliskuu on jo menossa hyvää vauhtia ja kohta ollaan puolessavälissä. Ja juuri nyt tuntuu siltä, etten ole saanut mitään käsitöitä tehtyä. Tietenkään se ei pidä paikkaansa, sillä kangaspuissa on valmistunut useita villahuiveja Lapin väreissä ja yksi kaulaliina kokeilu, samaan loimeen. Nyt on juuri menossa pitkä kaulahuiviloimi, materiaalina tietenkin TeTen silkkivillalanka Elegia, mutta kun kaulahuivit ovat vielä kudontavaiheessa, niin siksi on sellainen tunne, ettei mitään ole tehty!
Aurinkoiset ilmat ovat saaneet ulkoilemaan normaalia pidempiä lenkkejä ja hiihtokausi on avattu ja kilometrejäkin on jo kertynyt ihan mukavasti. Tässä lähettyvillä on aivan ihana, perinteisen hiihtotavan latu.
Se on tuolla ns 'ruottin' puolella ja lenkille tulee mittaa noin 10 km. Miedän asuinalueella on myös ulkoilualue ja sieltä löytyy pururata, joka talvella muuttuu hiihtoladuksi. Muuten hyvä, mutta siellä on muutama hyvin hankala mäki, joita en enään uskalla laskea.
Valittelin tuossa alussa, käsitöitteni näkymättömyytttä, hiihtokilpailuja katsellessa ja kuunnellessa aloitin tekemään säärystimiä. Löysin nimittäin kätköistäni tämän vanhan Rondon Impivaaran langan! Ja voi miten ihana sitä on neuloa. Kuvioiden värit tulevat nokkosella ja tomaatinvarsilla värjätyistä langoista. Olen nämä langat värjäillyt joskus 2000-2001 välillä.

Kuvan valotus ei oikein onnistunut, mutta tällaista on tulossa. Tuohon punaruskeaan lankaan olin kirjoittanut vuoden 1992? Ja värin nimeksi krappijuuri + violetti. Hyvin näyttävät nämä luonnonvärit langoissa pysyvän.
Mukavaa tulevaa viikonloppua teille kaikille lukijoilleni.