maanantai 23. joulukuuta 2013

Jouluisia tunnelmia

Ennenkuin hiljennymme (rauhoitumme) joulun viettoon, toivotan teille kaikille leppoisaa joulun aikaa.


ps, kaikesta leppoisuudesta huolimatta, aion virkata jotain jännää.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

tämä muutti asenteeni joulun kiireisiin

Vuosia sitten kun lapset olivat kouluiässä ja perheessämme elettiin ns ruuhkavuosia, jouluun liittyi paineita, kun PITI itse tehdä kaikkea mahdollista ja mahdotonta (ainakin kaikissa naisten lehdissä niin sanottiin). Lisäksi työelämässä joulun ja uudenvuoden aikaan liittyi paljon extra työtä, mikä veti hermoja tiukalle ja stressiä päälle.  Ja tietenkin sitä tuli oltua kotona äksy ja huudettua pienistäkin asioista.  Lapset tahtoivat koolle perhekokouksen, aiheena joulu.  Sopihan se, istuimme pöydän ääreen koko poppoo (lapsemme ja met vanhemmat) keskustelemaan. Ensiksi oli asialistalla muutama käytännön juttu, mitä leivotaan, koska mennään joululahjaostoksille, kuka jakaa lahjat jne. Kokouksen lopuksi lapseni  kysyivät minulta: 'äiti miksi sie olet pahalla tuulella ja pittääkö sitä koko ajan siivota ja kiukutella meille, eikö se joulu tule vähemmälläkin?' -  Niin, siinäpä kysymys ja arvaatte varmaan miltä se tuntui? Lähdin koiran kanssa lenkille ja sanoin heille, että nyt minun täytyy miettiä tätä teidän kysymystä, koska se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Siinä koiran kanssa kävellessä, juttelin hänelle (siis ajattelin ääneen) että mikä se saa minut, järkevänä pidetyn ihmisen, joulun alla tällaiseksi hirmuksi. Lapset eivät sitä ainakaan halunneet eikä ollut heidän syynsä, että niin lapsellisesti yritin noudattaa lehtien ohjeita ja vanhoja rutiineja. Koiramme, Likka, katsoi minua, heilautti häntäänsä ja tuntui sanovan, että sitähän se minäkin! Kotiin tultua halasin lapsiani ja kiitin heitä hyvästä kysymyksestä ja lupasin, että tästä lähtien meidän perheen joulun alla äiti ei ole 'ärjyvä hirmu' ja tehdään yhdessä mitä voidaan ja loput saa olla tekemättä. Ja tätä olemme noudattaneet. Joulut ovat tulleet ja menneet
ilman suuria paineita. Nyt sitten kun lapseni elävät perheineen näitä ruuhkavuosia, olen muistuttanut heitä tästä kysymyksestä.

Niin, nyt olen siivonnut nurkat ja kaapit jo muutama viikko sitten, leiponut piparit ja pullat sekä hankkinut hyvää lukemista joulun pyhiksi. Tänä jouluna olemme puolison kanssa kahdestaan ja muistellaan menneitä jouluja sekä ulkoillaan paljon. Ja aivan varmasti meinaan viettää aikaa kangaspuideni kanssa, koska vihdoinkin sain shaaliloimen ( kasvisvärjätyt langat) laitettua puihin kutomista varten. Tässä kuvaa 'letistä'
Mukavaa torstaita.


torstai 12. joulukuuta 2013

pipareita ja sähläämistä

Joulumyyjäiset ja -messut ovat tältä vuodelta takanapäin. Tällaiset tapahtumat, missä tapaa paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, antavat paljon.  Työhuoneessa pakertaessa on vain itsensä ja omien ajatuksiensa kanssa, nämä myyntitapahtumat tuovat mukavaa ja innostavaa vaihtelua. Ja se, että saa palautetta tekemistään tuotteista, se se vasta antoisaa onkin. Monta hyvää ja aiheellista parannusta olen voinut tehdä, saamieni palautteiden johdosta.

Oletteko huomanneet miten rentouttavaa puuhaa siivous on? Tapanani on käydä vaatekomerot ja -huoneet pari kertaa vuodessa läpi. Tiistaina oli sellaine päivä, että pakkanen oikein paukkui nurkissa, ja niinpä roudasin vaatteet ulos tuulettumaan ja raikastumaan. Takasin niitä kanniskellessa, lajittelin sellaiset puserot ja hameet joita en ole ainakaan 5 vuoteen käyttänyt kierrätykseen, pesukoneen kautta tietysti. Ja osan autonpesu-luutuiksi. Ihmettelen aina sitä, kun jotkut vaatteet kutistuu kaapissa ja jotkut taas suurenee, ihmeellistä.

Toissapäivänä tein piparkakkutaikinan vanhassa  keittokirjassani (Keittotaito v. 1962) olevan  reseptin mukaan. Sain kirjan häälahjaksi anopiltani, kauan, kauan sitten. Tällä ohjeella olen piparit tehnyt vuosikymmenien ajan.

Yritin kopioida reseptiä tähän, ei onnistunut, joten kirjoitan sitten:

Joulupiparkakut
2 munaa, 400 g sokeria,3 dl siirappia, 3 dl kermaa, 3 dl voisulaa tai margariinia
1 tl, kardemummaa, kanelia, hienn. neilikkaa, inkivääriä ja poperanssinkuorta
3 tl soodaa
1250 g vehnäjauhoja

Taikina valmistetaan päivää ennen leipomista. Ainekset sekoitetaan ylläolevassa järjestyksessä ja seos vatkataan hyvin kuohkeaksi ennenkuin jauhot lisätään. Piparkakut paistetaan miedossa (175) lämmössä.

Helppo ohje ja piparit onnistuu takuuvarmasti.  Tällä kertaa kun sain jauhot sekoitettua taikinaan, ihmettelin miksi se on 'pöperöistä' jauhot vain pöllysivät, aivan kun jotain olisi jäänyt pois! Tarkistin ohjeen ja huomasin etten ollut laittanut kermaa - ja sitähän ei kaapissa ollut. Onneksi oli vaahtoutuvaa suklaakermaa purkki, sekoitin sen sisällön  ja vähän maitoa taikinaan ja kas kummaa, hyvää tuli.  Ja valmiit piparit, ne ne vasta hyviä ovat. Luovuutta sitä pitää näköjään olla piparkakkutaikinan teossakin!

Maistuisko nämä teille

En malta ihan vielä jouluksi alkaa, pajapuodissani on pienet 'joulumarkkinat' ensiviikolla ja siellä sitten tarjoilen näitä pipareita ja glögiä, kahviakin.

Nyt on ihan pakko alkaa kirjanpitotöihin. Mukavaa perjantaita ja Lucian päivää.

torstai 5. joulukuuta 2013

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Suomi on tänään 96 vuotias, noihin kuluneisiin vuosiin mahtuu monenlaista tapahtumaa, historiasta sen olemme saaneet lukea. Isäni oli sotainvalidi, hän oli haavoittunut jo talvisodassa, mutta osallistui myös jatkosotaan. Isä ei puhunut sodasta eikä haavoittumisestaan silloin, kun olimme lapsia ja nuoria. Vasta myöhemmällä iällään hän ja äitini kertoivat siitä ajasta. Itselläni oli tapana käydä heidän luonaan Itsenäisyyspäivänä ja silloin käytiin läpi näitä sodan aikana tapahtuneita asioita.

Saimme lunta lisää viimeyönä, ei sitä silti vieläkään paljon ole, vaivaiset 8 cm. Toivottavasti lumi ei enään sula pois jotta saamme valoisuutta tähän kaamoksen pimeyteen.

Minulta monesti kysytään, että mitä sinun miehesi tekee, kun itse olet käsitöiden kimpussa koko ajan? Tässä on pari kuvaa hänen kädentaidoistaan.



Kuvat on otettu aamupimeässä, jotta valot näkyisivät. Onneksi tuuli heilutteli palloa, joten valotkin näkyy.
Tämä pallo on halkaisijaltaan 60 cm, mutta vakio koot , mitä hän punoo on 30 ja 40 cm. Pyynnöstäni hän laittaa myytäviin palloihin valot valmiiksi, koska  valojen laittaminen pallon sisään tasaisesti ei ole kovin helppo homma, mutta häneltä asennustyö käyttää kätevästi.

Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille lukijoille


tiistai 26. marraskuuta 2013

Kuukauden päästä on Tapaninpäivä, toisin sanoen joulukiireet on silloin melkein ohi! Nyt on niin pimeää, niin pimeää, ei ole lunta ja vettä satelee, on  Marraskuun loppupäivät menossa. Lunta saisi tulla, edes vähän.
Kankuritar osalllistuu muutamaan joulumyynti-tapahtumaan. Viikonloppuna menen Oulun MLL:n järjestämille joulumessuille. Se on ollut jo monta vuotta sellainen tapahtuma, joka vetää puoleensa. Tänä vuonna osallistun myös paikallisten naisjärjestöjen järjestämiin joulumyyjäisiin. Tällä tavoin haluan tukea myös paikallisten järjestöjen toimintaa.
Kangaspuissani alkaa retro-tyynynpäällis loimi olla lopuillaan ehkä saan vielä kaksi kudottua ja sitten se urakka on ohi. Mieli seikkailee jo hartiahuiviloimessa, missä kasvisvärjätyt langat näyttelevät pääosaa.
Tässä kuva jo valmistuneista tyynyistä, jouluista?

Syksyllä liityin fb:ssä Suomen Käsityöyrittäjien ryhmään, siellä olen saanut tutustua suureen määrään pieniin käsityöyrityksiin ja -yrittäjiin. Käsityöryhmässä toimii myös Käsityökortteli niminen ryhmä. Nyt tulevana viikonloppuna järjestetään kaksi mielenkiintoista tapahtumaa. Perjantaina 29.11.2013 on huutokauppa, missä voi ostaa/huutaa käsityöyrittäjien sinne lahjoittamia tuotteita ja saadut tulot menevät Uuden lasten sairaalan hyväksi. Osallistuminen tähän tapahtumaan tuo minulle joulumielen.
Toinen viikonlopun tapahtuma on nimeltään Käsityökorttelin jouluviikonloppu ja siihenkin tapahtumaan yritän osallistua, saa sitten nähdä miten käy.


Nyt kuitenkin lähden juomaan toisen kupillisen kahvia ja inspiroitumaan Retro-tyynynpäällisten kutomiseen. Mukavaa Marraskuun loppua.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ihana arpajaisvoitto ja muutakin...

Isot kiitokset KANGASPUILLA KUTOEN blogin pitäjälle, Tarjalle, saamastani arpajaisvoitosta. Kynnysmatto on kuin tehty työhuoneeseeni. Tässä kuva matosta

Eikös vain näytäkkin hyvältä!

Tuo pärekori on isoisäni (tuffan) punoma joskus 30-40 luvulla. Siihen mahtuu ihanasti räsykudekeriä.

Viikonloppu meni talkoillen Osuuskuntamme Meän Markkinoiden järjestämissä wanhan ajan joulumarkkinoilla. Tänä vuonna paistoin 500 joulutorttua. Saa nähdä mikä on määrä ensivuonna.
Nyt on hieman voipunut, mutta tyytyväinen olotila. Yhdessä tekeminen on antoisaa.
Tämän illan lepäilen, mutta huomenissa uusi into päälle ja eiku kutomaan!

torstai 21. marraskuuta 2013

Suomen käsityöyrittäjien joulukuvasto


Tällaisen upean kuvaston Suomen käsityöyrittäjät ovat julkaiseett. Jakaa saa mielinmäärin eteenpäin.




Linkki kuvastoon tässä:  http://issuu.com/susannamattheiszen/docs/skyt_kuvasto_joulu2013

Itse valmistaudun viikonlopun tortunpaistokoitokseen! Osuuskunta johon kuulun, järjestää Peräpohjolan wanhan ajan joulumarkkinat tulevana viikonloppuna ja itselleni olen varannut tortunpaistamisen roolin.
Viime vuonna paistoin 450 joulutorttua, saa nähdä ylittyykö määrä tänä vuonna.

Antoisia hetkiä käsityönne parissa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kylmävärjäystä krapilla

Näistä 'kylmävärjäys' kokeilustani olevat kuvat ovat jääneet teille näyttämättä.  Värjäyshistoria oli seuraava:
Olin ostanut krappijuurta vuonna 2002 ja siitä oli jäänyt yksi 100 g erä käyttämättä. Laitoin juurenpalat likoamaan (n. 2 vrk), puretin alunalla värjättävän lankavyyhdin, minkä sitten upotin krappiliemeen. Annoin lankojen olla väriliemessä noin nelisen viikkoa. Lopuksi lämmitin värjäysveden n. 40-50 asteiseksi ja annoin liemen jäähtyä hiljalleen. Tälainen oli tulos.



Langat ovat muhimassa!
Lanka oli muhinut noin kolmisen viikkoa ja väri oli tällainen.

Ja tällainen väri siihen tuli neljän viikon jälkeen. Tosi kaunis ruskea väri. Nyt
harmittaa, kun oli vain tuo 100 g lankaa!!














Joko joulukiireet ovat alkamassa?

Mukavaa alkuviikkoa kaikille lukijoilleni.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

aamun mietteitä

6.11. Olen mummuilemassa eli kaitsemassa pojanpoikien perään, kun heidän vanhempansa ovat pienellä matkalla. Herättelin pojat hyvissäajoin, jotta heräävät kunnolla ja ehtivät syödä aamupalaa ennen kouluun lähtöä. Täällä pääkaupunkiseudulla koulumatkat voivat joskus olla tosi monimutkaisia. Nämä pojat ovat kielikoulussa, koska he asuivat ulkomailla monta vuotta ja heille tuli englanti ns ykköskieleksi, niin luonnollisesti kielikoulu oli se mihin he sitten suomeen palatessaan menivät. Saattelin heidät Stellan (koiramus) kanssa bussille, jolla he matkaavat paikallisjuna-asemalle. Sieltä he menevät lähijunalla Leppävaaraan ja sieltä sitten joko bussilla tai kävellen koululle. Koulupäivän päätyttyä samat kuviot kotiin tullessa. Tietenkin minua mummuna huolettaa tällainen koulumatka, he ovat vielä kuitenkin ala-asteella olevat pojat.

Otin monta käsityötä mukaani, saa nähdä ehdinkö silti mitään niistä tekemään. Olen joskus, vuosia, vuosia sitten ostanut Pirkanmaan ohutta Pirkka-villalankaa jotain tiettyä huopalointa varten, mutta jostain syystä se on jäänyt vain aikomukseksi. Nyt olen aloittanut käsin kutomaan hartiahuivia ko langasta ja lisänä siinä on lenkkialpakkalanka. Huivista tulee ihanan, unelmaisen kevyt, mutta lämmin. Toinen  matkassa oleva käsityö on pellavalangasta koukkuamalla tehtävä selänpesin, saa nähdä millainen se on valmiina. Ja sukankudinkin on mukana, jospa sitten paluumatkalla junassa ehtisi niitäkin kutomaan, sukat kun on aina tarpeellisia.

Mukavaa loppuviikkoa teille blogilaisille.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Haaste blogista Marsan tekeleet

Olen saanut tällaisen haasteen ja nyt Marsalle lähtee vastaukseni sekä haasteet toisille bloggaajille.

Haaste Blogista Marsan tekeleet

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6. Ei takaisin haastamista.


Sain tämän haasteen Marsan tekeleet  blogista .Kiitos Marsa  ja tässä tulee hänen kysymykset:


1.Mikä innostaa sinua harrastamaan käsillä tekemistä ?
2Oletko saanut koulutusta oman harrastuksesi parissa?
3.Milloin olet aloittanut harrastaa?
4Mistä saat vaikutteita oman harrastuksesi parissa?
5.Kuuluvatko neuletapaamiset ja erilaiset kokoontumiset harrastuksien parissa elämääsi?
6.Käytkö lankaostoksilla Virossa?
7.Myytkö tuotteitasi,vai tulevatko läheisten käyttöön?
8.Harrastatko hyväntekeväisyys neulomista (sytomyssykeräys jne.)?
9.Mikä tai mitkä ovat suosikkilangasi?
10.Mikä on suosikkivärisi?


Täältä tulee minun vastaukseni

1.   Koska en osaa istua kädet ’ristissä’ ja tuntuu siltä ettei peukaloni ole keskellä kämmentä!
2.      Olen kouluttaunut päivätyöni ohessa kutoja-artesaaniksi
3.      Käsityöharrastus on lapsuuden peruja, olen aina virkannut, ommellut jne
4.      Lapin luonnosta
5.      Eivät ole minun alaani
6.      En käy, suosin suomalaisia toimittajia
7.      Sekä että, mutta pääasiassa myyntiin.
8.      Pienessä määrin
9.      Silkkivilla ja alpakka
10.  Sini-vihreä, eli petrooli.

Ja sitten kysymykseni:
1.      Milloin aloitit bloggaamisen?
2.      Oletko Facebook-koukussa?
3.      Mikä käsityötaito on sinulle ominaisin?
4.      Mikä oli ensimmäinen käsityösi?
5.      Olivatko koulun käsityötunnit mukavia?
6.      Oletko tutustunut suomalaiseen käsityöhistoriaan?
7.      Mistä käsityömateriaalista pidät eniten?
8.      Mikä vuodenaika on mielestäsi paras?
9.       Oletko romantikko?
10.    Pidätkö takkatulen loisteesta?
11.  Ketä henkilöä arvostat suuresti?

Siinäpäs oli kysymykseni ja haluan jakaa sen seuraaville blogilaisille:

”Ahkerat kädet” peikkolan ihmeellinen maailma  
Ellis
HanneLinen
Hurahtanut
Kangaspuilla kutoen
Ketjusilmukoita
Kuunliljapiha
Tarutikki


maanantai 28. lokakuuta 2013

tämä talviaika!

Kroppani ei millään tahdo mukautua tähän talviaikaan. Tänäänkin uni loppui 4.30 ja ylöshän sitä on noustava, ettei herätä toista nukkujaa kääntymisillään ja ähinällään. Toisaalta nautin näistä aikaisista aamuista, saa tehtyä paljon 'hiljaista' työtä. Nytkin on menossa kaappien siivousta ja vain sen vuoksi, että löytäisin yhden lehtileikkeen muutaman vuoden takaa. Siinä oli juttua kutomastani täkänästä ja tyttären tytär haluaisi siitä kopion itselleen lopputyötään varten. Toivottavasti löydän sen.

Täkänän historia oli ihana. Asiakas soitti ja kysyi voisinko uusia hänen vanhan täkänän, jonka hän oli saanut tädiltään. Täkänä oli kudottu joskus 1860-70 lukujen tienoilla ja se oli ollut rekipeitto. Kooltaan se oli suuri, noin 160 x 200 cm ja se oli kudottu kahdesta kappaleesta ja ne oli ommeltu keskelstä kiinni toisiinsa. Haastehan se oli minulle, mutta miten mielenkiintoinen! Asiakas halusi, että kutoisin hänen tyttärelleen samanlaisen ja sovittiin, että ainakin yritän ja samalla todettiin, että uuden täkänän koko olisi noin 90x120-130 cm. Ja siitähän se työ sitten alkoi ja aikanaan asiakas oli hyvin tyytyväinen työhöni.

Eilen satoi vettä tosi rankasti ja niinpä kaikki lumet ovat pois ja tänä aamuna lämpötila oli +7,2 astetta. Tänään ei ennusteen mukaan pitäisi sataa, joten taidanpas pestä talon ikkunat, ainakin ulkopuolelta.
Tyynyprojektini jatkuu, hurjasti menee aikaa kuteiden työstämiseen. Minulla on tällainen ihana työkaveri, vuosimallia 1967! Ei ole jättänyt minua vielä pulaan kertaakaan ja olen ommellut vuosien varrella aika monta tikkiä!

Mukavaa alkanutta viikkoa.



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

hieman murresanoja

Onkhan minusta tullu pösilö? Pakastimessa oli voitaikinaa ja pieni jytynen piparkakkutaikinaa viime vuuelta, niin miepä päätin leipasta taikinat poisi kuleksimasta. Nyt meillä on uunituohreita joulutorttuja ja pipparskakkuja. Soppii hyvin tämän päivän sääteehmaan. Nimittäin ulkona sataa lunta, räntää ja vettä sekä tuulee melkoisesti.
Aamulenkkiäni se ei estänyt.  Mukavaa keskiviikkoa.

tiistai 22. lokakuuta 2013

modeeminvaihto-operaatio

Hei vaan, eilinen päivä meni aivotyössä, käsilläni sain vain aikaiseksi kuteiden leikkaamista ja värisommittelua.
Vanha ADSL-modeemimme (vain 8 v vanha) sanoi sopimuksen irti ja piti hommata uusi tilalle. Ei muuta kuin kauppaan ja laitetta hankkimaan. Onneksi paikallisessa Prismassa nuori ja asiantunteva miespuolinen myyjä, sanoi vanhasta laitteestamme, että olet varmaan hankkinut sen Soneran kautta laajakaista-yhteyttä avatessanne ja kehoitti ensin ottamaan yhteyttä Soneran pisteeseen, josta varmaan saisi hankittua samanlaisen tuotteen.
Ei muuta kuin pika-pika vauhtia paikalliseen Soneran liikkeeseen ja siellä taas oli vastassa miellyttävän tuntuinen nuori mies minua auttamassa. Hän  vielä lisäksi ehdotti, että kun sinulla on tämä laajakaistasopimus ja erikseen i-padia varten sopimus, niin eiköhän yhdistetä ne ja saat paketin edullisemmalla hinnalla kuin mitä nyt maksat näistä kahdesta yhteensä. No, tokihan se minulle sopi. Asia ok, paketti minulle ja maksu hänelle. Itse modeemi maksoi 30 euroa tämän uuden sopimuksen yhteydessä, kun taas ilman sopimusta hinta oli 79 euroa. Ja sitten kotiin laitetta asentamaan!
Aluksi kaikki meni ihan nappiin, sitten puolen tunnin päästä ei  netti enään toiminutkaan. Yritin ensin itse tutkailla mistä kaikki johtuu, mutta mummun aivot eivät syytä löytänyt. Yritin ottaa yhteyttä liikkeeseen, mistä modeemin hankin ja puhelu ohjautui Soneran valtakunnalliseen palvelupisteeseen. Sieltä ensin vastasi ystävällinen naishenkilö ja yritti auttaa minua ongelmassani, emme onnistuneet ja hän sanoi kääntävänsä puhelun heidän tekniseen palveluun, sopii minulle. Teknisestä palvelussa oleva mieshenkilö vastasi muutaman odotusminuutin jälkeen ja kuunteli asiani ja pyysi sitten minua ottamaan yhteyttä johonkin tuttavaan, joka voisi minua auttaa!!!! Sanoin hänelle että kiitos vaan neuvostasi ja oletko oikeasti teknisen avun neuvoja? Hieman minua korpesi tässä vaiheessa.  Otin yhteyttä uudelleen Soneran numeroon, siinä toivossa, että saisin puhelinyhteyden Tornion liikkeeseen. Taas puhelu ohjautui sinne valtakunnalliseen palveluun ja sama homma alusta alkaen ihan tekniseen neuvontaan asti. Sen verran muutosta tuli, että nyt puhelu ohjattiin Soneran 'Helpson' numeroon, missä puhelumaksu on 2 eur/min. Sieltä kyllä sain tiedon, että linja-yhteydet ja modeemi toimii moitteetomasti, eli vika täytyy olla tässä läppärissä. Olihan sekin jotain.
 Tuossa vanhassa modeemissa ei ollut wlan-toimintoa, joten meillä oli poikamme erikseen asentama wlan-purkki, mistä saimme verkkotoiminnan koko taloomme.
Otin illalla yhteyden poikaani ja hänen avullaan sitten kävimme läpi erinäisiä ohjelmajuttuja, joista en vieläkään ymmärrä yhtään mitään, mutta tuloksena oli se, että tässä uudessa modeemissa on wlan-purkki sisäänrakennettuna ja olin yhdistänyt laitteeseen tuon erillisen toisen wlanin piuhan, ja koneeni ei tiennyt kumpaa laitetta se käyttää, joten se ilmoitti koko ajan, "verkkoyhteys ei onnistu". Elikkä loppusummana on se että nyt laitteet toimii, mutta i-pad ei ole verkossa, vielä. Kyllä mie sen siihen vielä osaan yhdistää, kun kuopukseni antaa etäneuvontaa.
Sellainen oli eilinen päivä, en kyllä ehtinyt käsitöilleni lainkaan, mutta onhan se päivä tänäänkin. Mukavasti on luvassa vesi-räntä- ja lumisadetta, joten on ihan hyvä päivä viettää kudontakammarissani.

Ps. olen vieläkin erittäin otettuna siitä, että lapseni vahvasti uskovat minun osaavan tehdä mitä vain!

perjantai 18. lokakuuta 2013

ja talvi tuli,

tai ainakin ensilumi. Aamulla oli maa ja koko seutu valkoisena. Yöllä oli alkanut lumisade, joka sitten jatkui aamuun asti. Oli kiva käydä 'croksit' jaloissa hakemassa aamulehti, ainakin jalat virkistyivät ja miksen minäkin. Muutaman päivän on ollut pientä pakkasta merkkinä siitä, että talvi on tuloillaan. Hyvä, tykkään talvesta ja siitä että on kuiva, kirpeä sää.

Olen kutonut katealustoja aika ahkerasti ja nyt on viimeistely vaihe menossa, ompelua ja sen sellaista. Seuraavaksi kangaspuihin laitan puuvillaloimen, aika näyttää mitä siitä saan aikaiseksi ja sitten sen jälkeen pääsen luomaan hartiahuivilointa noista ihanista kasvisvärjätyistä langoistani. Nyt jo lankojen  värit valtaavat ajatukseni.

'Karkki-isoäitini' sain viikon alussa valmiiksi, tässä kuvaa siitä. Peiton koko on 75 x 140 cm, eli aika passeli pikkuneidin sänkyyn, toivoisin.

Seuraava isoäiti onkin sitten sinivoittoinen väriltään ja olenkin jo sitä aloitellut. Erivärisiä sinisiä lankoja on kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä ja nyt on aika aloitta niidenkin hyötykäyttö.

Tässä ohessa vielä toinenkin kuva, eli siitä löytyy pinkka näitä katelustoja tai pannunalustoja, jotka odottavat viimeistelyä. Karkeilta nämäkin näyttävät, eikös vain?


Mukavaa viikonloppua teille kaikille lukijoille sekä  ahkeroidaan ja nautitaan käsitöistämme.

perjantai 11. lokakuuta 2013

värjäyskokeilua ja lehtien haravointia

Heips vaan, luin tuolta Leena Riihelän (Riihivilla) blogista ns kylmävärjäyksestä ja päätin kokeilla sitä, kun valkoista villalankaa oli vielä 100 g värjäämättä.
Kylmävärjäys tarkoittaa sitä, että väriliemi voi olla 25-30 astetta ja itse värjäytyminen tapahtuu hitaasti, muutamassa viikossa. Tuolta Leenan blogista löytyy hyvin tarkka tieto ja ohje tästä värjäyksestä, en ala sitä tässä toistamaan.

Olen ostanut krappijuurta vuonna 2002 ja siitä oli jäänyt yksi 100 g erä käyttämättä. Laitoin juurenpalat likoamaan pari päivää sitten ja eilen puretin alunalla värjättävän lankavyyhdin, minkä sitten upotin krappiliemeen ja nyt sitten vain odottelemaan tulosta. Meillä on saunassa, lauteiden alla lämminvesiboileri ja se antaa saunaan lämmöksi juuri tuon 25-30 astetta. Mielenkiintoista seurata värin tarttumista lankaan.

Tämä syksy on ollut kauniiden ilmojen aikaa. Lehtipuut pudottelevat lehtiään ja siitähän sitä hommaa piisaa, kun yrittää niitä 'hävittää'. Meillä on sellainen systeemi, että osan lehdistä haravoin pois ja toisen osan ajan bioleikkurilla murskaksi, jonka sitten levittelen kukkapenkkeihin ja osa jää ihan maahankin. Meillä on pieni piha ja paljon lehtipuita, joten ihan kaikkea lehtimäärää en viitsi hyväksi käyttää. Toivottavasti tuo Salava lähtisi pois! Olen tehnyt puun kaatamis-anomuksen puolisolleni, mutta hän ei ole anomusta vielä hyväksynyt. Toivossa on hyvä elellä, vai miten se oli?

Mukavia syyspäiviä teille kaikille

maanantai 7. lokakuuta 2013

Yx Isoäiti tulossa

Niin se vain lokakuu pyörähti käyntiin! Olin ystäväni kanssa viime viikolla Seinäjoen käsityömessuilla käymässä. Tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. Ihana nähdä käsityötaitajien kädenjälkiä. Se vain surettaa kun kankaankudonta on edelleen siellä kaukana -  jossain, toivottavasti kuitenkin nousemassa ylöspäin samalla lailla kuin virkkaus. Ainakin toivon niin, koska meillä suomalaisilla naisilla on pitkä ja hyvä perinne myös sillä käsityöalalla.

Eilen kävin Kemijärvellä laittamassa vanhempieni haudan talvikuntoon. Istutin kanervat ja laitoin katajan oksia ympärille, tuli ihan kaunis asetelma. Vanhempiani muistellessa ja ikävöidessäni palasin mielessäni lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Joskus on hyvä olla yksin ja antaa muisteloille aikaa ja tilaa. Vanhempani kuuluivat siihen ikäpolveen, jotka olivat sodan kokeneet ja nähneet kaikkine kamaluuksineen. Isä oli kotoisin täältä Lapista ja äitini Satakunnasta, he olivat aluksi kirjeenvaihtokavereita ja sitten kun tapasivat, heidän matkansa jatkui yhdessä aina lähes 60 vuotta.

Olen virkkaillut isoäitejä ja nyt on vuorossa palojen koonti. Värit eivät oikein ole 'minun värejä', mutta peite onkin tulossa pienelle neitokaiselle. Tässäpä kuvaa sommitteluvaiheesta.

Tänään on vuorossa pihapiirin talvikuntoon laittaminen, pelargoniat kyllä vielä kukkivat parvekelaatikossa, ei auta kuin ottaa ne pois ja laittaa kanervat yms tilalle. Yritän saada pelargoniat talvehtimaan ensi kevään istutuksia varten. Mukavia syyspäiviä teille kaikille.

lauantai 28. syyskuuta 2013

värjäystuloksia

Hei vaan, nyt olen saanut värjättyä ja otettua kuvaa tuloksista.  Piti vain odottaa, että tulee aurinkoinen ja kirkas ilma, että voi ulkona ottaa kuvia. Aurinko meni pilveen, mutta tässä kuvaa nyt on. Yksi liemi on vielä kiehumassa, nimittäin tilasin Riihivillalta verihelttaseitikkiä sillä ajatuksella, että värjään merinosilkkivillalankaa siinä liemessä.  Iltasella varmaan saan  värjäyksen siltäkin osin valmiiksi.
Kuten tavallista, kuva ei tee oikeutta väreille, luonnossa värit ovat voimakkaammat.


1) on värjätty niillä kellastuneiden kielonlehtien väriliemessä, valkoinen lanka. Lanka on kauniin, vaalean     aprikoosin väristä.
2) on samaa lientä, mutta langan väri oli harmaa.
3) värjätty karvesopan liemessä, ei tullut kullanruskeaa, väri on vihreään  taittuvaa, lanka valkoista
    karve on kerätty Puljutunturin rinteillä lahoista koivunrungoista.
4) krapilla värjättyä, langan väri oli harmaa ja tuloksena kaunis väri, joka soveltuu käyttötarkoitukseeni tosi hyvin.
5) krappiliemessä värjättyä valkoista lankaa. Aluksi näytti, että väriä ei tule laisinkaan, mutta lopuksi kuivassa
    langassa väri on tosi kaunista, korallinpunaisen ja persikan sävyn sekoitus.

Näiden värjäystouhujen kanssa aika kuluu rattoisasti ja samalla kun odottelee eri keitosvaiheita, tulee virkkailtua isoäitejä.
 Niin ja tässä yksi kuva vielä, siinä karvesoppa kiehuu. Tämä touhu oli kyllä aika sotkuista touhua.
Mukavaa viikonloppua itse kullekin.

lauantai 21. syyskuuta 2013

keitoksia ja värjäystä

Eilen värjäsin 200 g vilallankaa kieloliemessä. Väri ei ollut niin 'persikan' värinen kuin mitä aikaisemmalla kerralla olin saanut, mutta kaunis väri joka tapauksessa. Tänään laitan karvesopan muhimaan ja värjäys menee iltaselle. Hieman jännittää, mitä väriä sieltä sitten saan.  Ja kun karveliemessä langat on värjätty, sitten kokeilen näiden keitoksien (kieloliemi ja karvesoppa) yhteisvaikutusta. Kuvia laittelen vasta sen jälkeen kun kaikki värjäystouhut on tehty.
Ihanaa, ulkona sataa vettä! Sitä herkkua ei ole kuukauteen ollutkaan. Nautin näistä sisätöistä (värjäys) ja virkkailen isoäitejä  sekä välillä luen Kaari Utrion 'Oppinut neiti' kirjaa. Mukavaa suununtaita itse kullekin.

tiistai 17. syyskuuta 2013

odottavan aikaa..

Tässä sitä vain odotellaan lankoja, jotta pääsis värjäilemään. Kieloliemi odottelee malttamattomana, että pääsisi näyttämään värinsä lankoihin. Tilasin TeeTee:ltä Kamena-lankaa ja Eijalta merinosilkkivilla-lankaa.
Loimen luontia olen 'harrastanut' eilisenä päivänä. Yhden loimen sain laitettua puihin (juuttiloimi ja siitä tulee katealustoja yms. ja toisen loimen (kalalankaloimi) luotua , tässä 'ootus'vaiheessani.
Syyskelit ovat olleet ihania, lämmintä, aurinkoista, pilvistä ja eilen hieman sadettakin. Pihalla olevat lehtipuut ja sembramännyt antavat askarretta tälle päivälle. Mikä määrä siellä taasen on haravoitavaa! Välillä tuntuu siltä, että halaun kaikki lehtipuut pois pihalta, varsinkin tuon ison Salavan.
Mukavia syyspäiviä!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Väriä luonnossa ja kattilassa

Kaunis ja värikäs ruskaloma-viikko takanapäin. Mökillä tein väriliemen kellastuneista kielon lehdistä. Keräsin noin kolmisenkiloa lehtiä ja keittelin niistä ohjeen mukaan (1 kg lehtiä - 6 l vettä) väriliemen. Liotin lehtiä yön yli ja keittelin sellaisen 2-3 tuntia ja liemen väristä tuli todella järisyttävän tumma. Seuraavana toimena on hankkia sopivat langat värjäykseen ja nyt jo jännittää, millaista väriä on tulossa. En ole ihan varma, ostaisinko silkkivillalankaa vai ihan tavallista kampavillalankaa. Langan tulee olla ohutta (tex ehkä jotain 60x2), koska aikaisemmin värjäämäni langat ovat hyvin ohutta kampavillalankaa.  Hartiahuiviloimi on suunnitelmissani ja siihen näitä värjättyjä lankoja kokoilen. 
Löysin myös Puljutunturin rinteiltä lahoista puista jäkälää, jota sormipaisukarveeksi kutsutaan. Sain kilon verran kerättyä ja väriliemen keittelen tässä tulevalla viikolla. Olen joskus aikaisemmin värjännyt ko materiaalilla ja silloin sain lankoihin kauniin kullanruskean värin. Toinen uusi materiaali löytyi mökin pihalta. Iso kuusi oli vuosien mittaan kuivunut pystyyn ja sen oksat olivat täynnä naavaa, jonka otin talteen ja jossain vaiheessa keittelen väriliemen myös siitä.

Ohessa kuvaa kieloliemenkeitto-kattilasta ja vähän aluskasvillisuuttakin siinä on näkyvissä.

Tässä toisessa kuvassa oli mielestäni hvyin dramaattiset värit, eihän ne tietenkään tässä oikein hyvin esille tule, yritin kuitenkin!  Päivä oli ollut sumuinen ja sateinen kunnes illalla klo 19 maissa aurinko yhtäkkiä putkahti näkyviin ja kultasi tienoon. Järven pintakin oli ihan peilityyni ja siihen kuvastui ihanasti vastarannan maisemat.

Mukavaa viikonloppua.

torstai 5. syyskuuta 2013

suunnitelmissa lankojen värjäystä

Tänään on se päivä, että käyn hakemassa kielonlehtiä , ovat nyt sen verran 'määntyneitä' eli kellastuneita, jotta voin ottaa sadon talteen. Nyt kun vain löytäisi sen 10 l kattilan kohtuuhinnalla. Olen kiertänyt paikallisia kirppiksiä, mutta kattilaa ei vain löydy. On siis mentävä joko naapurimaan puolelle, Haaparannan Ikeaan tai sitten paikalliseen halpa-kauppaan katsomaan, millaisia kattiloita niistä löytyy.
Seuraavan loimen langat ovat postissa, josta käyn ne tänhään noutamassa ja luon loimen, ennenkuin lähden pienelle lomaselle. Toivon mukaan ehdimme mieheni kanssa  vetämään loimen  myös kangaspuihin, niin sitten saan lomasella inspiroida uusia värejä ja malleja.  Kun saan langat värjättyä kielon lehdillä, niin sen jälkeen on vuorossa hartiahuivi-loimen luoni kasvisvärjätyillä langoilla. En mie maha mithään sille ihanalle tuntheele, minkä mie saan ko kuon kangaspuilla.
Mukavaa perjantai-päivää itse kullekin lukijalleni.

maanantai 2. syyskuuta 2013

mukavia syyspäiviä odotettavissa

Nyt on jo kolmas päivä syyskuuta menossa,  aurinkoinen ja lämmin päivä alkamassa. Ennen aamulenkkiä kirjoittelen muutaman sanasen. Tuolla 'pajan' puolella on kiirettä pitänyt, tietyt työt pitää saada valmiiksi ja siihen ei ole muuta keinoa kuin istua ja kutoa, kutoa ja kutoa. Sen jälkeen alkaa vimmattu viimeistelytouhu ja tuotteiden lähetys. Seuraava tilaustyö jo kummittelee mielessä, materiaalit on tilattava nyt, jotta ne ovat täällä tälläviikolla. Ensi viikon lomailemme mieheni kanssa mökillämme Ylä-Lapissa ja teemme pienen tunturivaelluksen, mikäli kelit myöten antaa.  Tänä syksynä Lapissa saa nauttia kauniista ja värikkäästä ruskasta.

Ohessa kuvaa 'riemuraita'-kokeilustani. Erivärisiä paperinarun pätkiä on jäänyt aikaisemmista töistäni ja sain idean kokeilla, miltä ne näyttäisivät kun niitä vain peräkkäin kutoo. Mitä pidätte?


Omasta mielestä tästä tuli kivan näköistä., voisinpa kutoa vaikka pitkän liinan, jota voin sitten käyttää myös ns kateliinana, koska paksu paperinaru kestää hyvin kuumia astioita.
Nyt aamulenkille, mukavia syyspäiviä lukijoilleni.

tiistai 27. elokuuta 2013

mie seku vain......

Niin, nyt tuntuu siltä, että on aivan pakko kirjoittaa muutama rivi ihan 'seku vain'. Olimme pienellä junamatkalla, eli kävimme pojan perhettä kurkkaamassa ja vietettiin samalla miniän synttäreitä. Ilmat oli kauniit ja lämpimät, aivan mahtavat ulkoilmajuhlimiseen. Kirjoitin aikaisemmin, että nukumme junassa hyvin, tällä kertaa espanjalainen nuorisoryhmä piti huolen siitä, että emme nukkuneet hyvin. Sellaistahan se on julkisilla välineillä liikkuessa, meitä on monenlaista kulkijaa.
Tulomatkakaan ei mennyt ihan Strömsön mukaisesti. Kesken junamatkamme mieheni sai puhelinsoiton, missä kerrottiin, että automme oli löydetty Kolarin suunnalta! Olimme jättäneet sen lukittuna Kemin rautatieaseman parkkipaikalle meitä odottamaan. Hienosti sanottuna, automme oli otettu 'luvatta käyttöön' elikkä oikeasti se oli varastettu ja matkattu niin pitkälle kun bensaa oli riittänyt, elikkä Kolariin asti. Kysymyksessä on mieheni kesäauto, joka on vuotta vaille 'antiikkibiili'. Tänään hän lähti sitä hakemaan pois, saa nähdä missä kunnossa autovanhus on, poliisin mukaan starttimoottori on hajoitettu, oven lasi rikottu, etuovea kolhittu ja saa nähdä mitä muuta. Harmittaa ja suututtaa kovasti mieheni puolesta, koska hän on pitänyt auton todella hyvässä kunnossa.
En oikein ehtinyt sitten junamatkan aikana virkkailla enkä koukkuilla, sapetti niin kovasti.
Yhden kuvan tässä julkaisen, Hän on Stella-neiti, kotipihansa vartiopaikalla!


Tulen aina hyvälle mielelle kun katselen Stellaa. Tältä paikalta näkee hyvin koko alueen!

Mukavia kesäpäiviä teille kaikille. Nyt on aamulenkin aika ja sen jälkeen kangaspuut alkavat kolisemaan.

torstai 22. elokuuta 2013

hengähdys paussi

Hei vaan,  vihdoinkin tuli pieni hengähdys tauko ja ehdin kirjoittelemaan muutaman rivin.  Kiirettä on pitänyt ja siitä olenkin sitten saanut henkilökohtaisen muistutuksen. Lähdin reippaasti aamulenkille (klo 6.30)  ja pistin avaimen taskuuni ja sanoin puolisolle, ett voit mennä marjaan, minulla on avain mukana.  Sitten kun tulin lenkiltä ja aloin avaamaan ovea, huomasin, että olinkin ottanut polkupyörän avaimen .... ja eihän sillä ovea saa auki. Ei hätää, ajattelin, sillä meillä on vara-avain tietyssä paikassa terassilla. Nii-in, siis oli ollut, rempattiin terassia ja siirrettiin kaikki tavarat, myös avainlokero, varastoon talteen. Toivorikkaana ajattelin, että mies on jättänyt varaston oven auki, kun haki marjaämpäreitä.  Ei ollut. Yritin tavoittaa häntä puhelimella, ja sieltä tuli aina viestiä, juuri nyt emme saa yhteyttä jne....  Onneksi  aurinko paistoi ja oli lämmintä istuskella ja nauttia kauniista kesäaamusta ja unohtaa kaikki ne työt, mitä olin aamupäiväksi suunnitellut. Ajankuluksi kävin kyläilemässä ja palasin odottelemaan marjastajaa kotiin päin, ja puolenpäivän tietämissä hän sitten kotiutukin.  Eikö ollutkin aivan selvä viesti minulle, että höllääppäs muori vähän tahtia?

Viikonlopuksi menemme pojan perheen luokse, kiva nähdä heitä. Matkustamme junalla, matkaa on senverran ,että junakyyti on paras vaihtoehto. Menomatka tapahtuu yöllä ja uinumme mukavasti makuuvaunussa! Paluumatkan teemme päiväsaikaan ja varaan mukaani virkkuu- ja koukkamiskoukut sekä pellavalankaa ja -narua. Olen yrittänyt luoda itselle mallistoa pesukintaista ja selänpesimestä. Täytyy jatkaa kokeiluja.

Mukavia viikonlopun päiviä teille kaikille lukijoilleni.

ps huomasin, että blogivierailijoiden määrä lähestyy uhkaavasti 5000 ja silloin pidän pienet arpajaiset, mutta niistä hieman myöhemmin.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

käsityökori on tullut takaisin

Mökille jäänyt käsityökori on tullut takaisin kotiin. Jostain syystä en vain saa otetta korissa oleviin käsitöihin, siellä on nimittäin valmistumassa selänpesimiä koukkuamalla ja nyt en jaksa innostua koukkuamaan. Korissa oli myös kahdet käsityösakset ja niitä olen kyllä tarvinnut. Viimeistelen kudontatöitäni seuraavaa myyntitapahtumaa varten, tapahtuma on tuolla naapurimaan puolella viikon kuluttua. Paikka on nimeltään Strömsund.
Siskonmies oli käymässä ja otti valokuvia. Tässä ohessa hänen ottama kuva Daaliastani, jonka ensin luulin vain kasvavan puuksi, mutta tulihan siihen kukkakin! Kerrassaan upean värinen ja kokoinen.
Luvassa pilvinen ja lämmin päivä. Ensitöikseni laitan tillit kuivumaan ja sen jälkeen on ihan pakko lähteä aamulenkille, ennenkuin alkaa satamaan tai tulee niin lämmintä, että saan taas itse mennä 'kuivuriin'.
Mukavaa torstaipäivää kaikille lukijoilleni.

torstai 1. elokuuta 2013

Mistä lisää aikaa?

Tänään on perjantai ja pitäisi ehtiä tekemään 'tuhatjayksiasiaa' ennen iltaa. On kudontatöiden viimeistelyä, pitäisi ommella loput vetoketjut tyynynpäällisiin, nurmikko leikata, käydä lenkillä ja kaupassa, laittaa ruokaa ja ehkäpä paistaa pannukakku, jne paljon, paljon muuta.
Olen ollut monta viikkoa uppotuneena kotisivujeni uusimiseen ja facebookin opetteluun. Ne ei enään näillä kymmenillä ole niin yksinkertaisia asioita opetella.
Ja sitten öisin on iskenyt 'luovuus' eli mietin ja fundeeraan kaikenlaisia käsityöasioita, ja mitä näistä fundeerauksista voisi toteuttaa. Sellaista se nyt on.
Jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa uusittua kotisivuani, niin osoite on www.kankuritar.fi.  Kuvia sieltä vielä uupuu, mutta tulevat, kun kuvien käsittelijä ehtii niitä käsittelemään. Noilta sivuilta on myös linkki fb-sivuilleni.
Mukavata viikonloppua, ihanaa kun lupeissa on kaunista ilmaa.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Se on sitten heinäkuun loppupäivä. Säiden suhteen heinäkuu on ollut tosi vaihteikas näillä leveysasteilla. On saatu nauttia auringosta, vesisateesta, myrskytuulesta ja jopa + 9 asteen lämpötilasta + 25 asteen lämpötilaan. Nurmikkoa on saanut leikata tuontuostakin, yrtit kasvaa ja kukat kukkivat.  Ostin kevään puutarhamessuilta Daalian juurakon, nyt minusta näyttää siltä, että siitä on kasvamassa puu eikä kukkanen. Daalian runko on ainakin metrin korkuinen ja kukannuppu tulossa! Saa nähdä millainen siitä tulee.
Aikaisempina kesinä värililjat ovat loistaneet kilpaa auringon kanssa, punaisena ja keltaisena. Tänä kesänä on vain muutama punainen värililja kukkimassa. Jotain olen tehnyt väärin, tietäisi vain, mitä.
Kuva on otettu illalla klo kymmenen maissa.

Kuivasin uunissa muutaman nipun tilliä (pari uunipellillistä), lämpötilaksi laitoin 35-40 astetta ja jätin uuninluukun auki, jotta kosteus häipyi.  Ihan kuivia ja hyviä niistä tuli. Kesäkurpitsat ovat kasvaneet ihan mahottoman kokoisiki, lähes joka päivä saa yhden noutaa syötäväksi.

Olen istunut tuolla 'pajani' puolella muutaman päivän tosi ahkerasti, eli aamusta iltaan ja ehkä vähän toisinkin päin, kutoen ja ommellen sekä siivonnut ja vienyt tarpeettomia materiaaleja kierrätyskeskukseen.
Hyvää alkavaa elokuuta lukijoilleni.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Aurinko antaa energiaa

Ihanaa, kesä tuli uudelleen. Nyt on vain niin, että ei jaksa olla kuin vähän aikaa auringon paisteessa ja sitten on hakeuduttava varjoon, sitten taas aurinkoon, varjoon jne. Vähän kuin olisi ikiliikkuja. Aurinko antaa energiaa, mutta nyt juuri ei jaksa edes lehteä lukea, ehkäpä huomenissa.  Kudottuja tuotteitakin olisi vaikka kuinka paljon viimeistelyä vailla, mutta nyt haluan vain vaeltaa auringosta varjoon ja vastoinpäin.
Aurinkoisia ja mukavia kesäpäiviä kaikille.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Isosiika ja puuhelmien uusiokäyttöä

Oho, lähes  kaksiviikkoa on kulunut aikaisemmasta viestistäni. Taas kerran on kysyttävä, mihin aika katoaa?
Ja tuonnehan 'pajan' puolelle se on mennnyt, kangaspuiden kanssa askarrellessa.  Kutominen on todella mukavaa, mutta töiden viimeistely on aikaa vievää touhua.
Kävimme puolison kanssa ns kotiseuturetkellä  Aavasaksan maisemissa. Tornionjoella on ollut viikon kestävä kulttuuritapahtuma, nimeltään 'Isosiika' ja tapahtuma päättyi 19.7. rantautumalla Aavasakan ja Matarengin välillä olevan rajasillan kupeeseen, ja sen tapahtuman kävimme seuraamassa. Otin kuviakin, mutta kun oli iltamyöhäinen, kuvista tuli tummahkoja. Kävimme myös Aavasaksanvaaran näköalapaikalla ja kahvit juotiin näköalapaikan kahvilassa, josta myös voi katsella  todella upeita ja kauniita vaaramaisemia.

Kuvassa  Isosiika rantautumassa. Taustalla näkyy Matarengin puoleista maisemaa.



Jotain pientä käsityötäkin on tullut tehtyä, tässä ohessa kuva eko-pannunalusesta ja tekotapa; tietysti kangaspuilla kutoen.


Koko on noin 25 x 25 cm ja materiaaleina on pellava ja vanhat autonistuinsuojassa olleet puuhelmet.

Mukavia kesäaamuja blogiani seuraaville.



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Jotain sentään

Niin, jotain sentään olen aikaan saanut. Muutama vuosi sitten ostin Eestistä hauskoja, kuvioituja pellavakankaita. Nyt innostuin ompelemaan niistä sisustustyynyyn päällisiä. Yksi hauskimmista ja hellyttävimmistä kankaista oli tämä lehmäkangas.

Ja tällainen tyyny siitä tuli:
hauska, eikö vain? Itse ainakin tulin hyvälle tuulelle sitä katsoessani.

Kankaspuissa on menoss yksi, uusi loimi. Kuvia tulee sitten, kun tuotteet ovat valmiita ja kuvaus kunnossa!

Nyt on aivan ähky olotila, kun tuli ahmittua raparperipiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa.
Kirjoitellaan!

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Olipahan aamulenkki

Nii-in tosiaan, olipahan aamulenkki. Puoliso kysyi lähtisinkö mukaan hillajängälle? Met sanomma Suomuurainta eli lakkaa, hillaksi. Kaunis aamu, mikäs siinä ajattelin ja onhan sitä aina mukavampi mennä yhessä kuin yksin.
Voitteko arvata kuinka paljon siellä metässä ja jängällä oli näitä 'kavereita'? Huh, huh sanon, vaikka olenkin ikäni asunu Lapissa ja tottunut inisijöihin. Ja sitten kun ilma alkoi lämpenemään, tulivat vielä isot paarmat sääskien kaveriksi.
Melkein neljä tuntia met siellä suolla rämmittiin ja tuloksena oli - vaivaiset pari litraa hilloja. Olikohan se vaivan arvoista, mietin. Sanoin puolisolle, että onkohan tämä oikein viisasta? Meillä on molemmilla tekonivelet lonkissa ja jos jompikumpi meistä loukkaa itsensä, niin miten sieltä metästä pois päästään?  Hän vähän aikaa mietti ja sanoi, eihän tämä viisasta ole, mutta tiistaina tullaan uuestaan poimimaan nuo raakilheet pois! Jo vain, mie sanoin, mennään vain. Että tällainen aamulenkki.
Luontohan on kauneimmillaan ja siellä kaukana mettäpolun vieressä kukki Maariankämmekkä. Kamera on aina pois tällaisilta reissuilta, harmi.
Tässä kun kirjoittelen tätä blogia, katselen samalla ulos pihallemme ja huomaan kuinka yrttiviljelmäni rehoittavat. Kesäkurpitsa on valloittanut yli puolet laatikosta. Samassa laatikossa on kyllä myös hyvässä  vauhdissa kasvamassa maa-artisokkaa muutama varsi, mielenkiintoista nähdä, ehtiikö tehdä mukuloita.
Toisessa laatikossa kasvaa tilliä, sitruunamelissaa, mangoldia ja persiljaa. Viimeisessä laatikossa retiisi on jo lähes syömäkokoista seurana siellä kasvaa keräsalaattia  ja sokerihernettä.

Mukavia aamulenkkejä kaikille lukijoilleni

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

'kamalat unohdukset'

Käsityöntekijän pahin unohdus!  Rakas käsityökorini kaikkine lankoineen ja koukkuineen unohtui mökille. Kotona kysyin puolisolta, mihin hän laittoi kässärikorini? Hän oli aivan kysymysmerkkinä ja totesi, ettei se ainakaan autossa ollut. Nii-in, sinnehän se jäi mökille ja olin juuri aloittanut koukuttavan koukkuamistyön. Mökille menen seuraavan kerran syyskuun puolella, joten siellä se sitten odottelee, toivottavasti hiiret eivät ole vallanneet koria pesäpaikakseen. Toivottavasti puoliso käy vielä kesän aikana mökkeilemässä ja ottaa korin mukaansa.
Ps. mökille on matkaa yli kolmesataa kilometriä, joten siellä ei ihan joka viikko ole käyntiä.

Toinen kamala unohdus sattui, kun aloin värjäämään lankoja. Lämpömittari! Missä se oli? Olinhan varmasti laittanut sen värjäystarvikkeita sisältävään koriin? En ollut. Ennen reissuun lähtöä tarkistin vain, että se on lipaston laatikossa, josta sen voin matkaani ottaa. Ja sinnehän se jäi, lipaston laatikkoon. Onneksi mökillä oli ns paistinmittari ja sitä sitten käytin hyväkseni.  Oikea lämpömittarini on ns laboratoriomalli, lasinen ja pitkä.

Ohessa kuva mökin pihalla kasvavista ja juuri nyt parhaassa kukassa olevista ruohokanukoista. Mökin piha on luonnonmukaisessa tilassa. Ruohokanukat, Metsätähdet, Siniyökönlehdet, Kullerot, Lapinkuusiot ja monet muut olivat kukkimassa. Eino Leinon runossa Lapin kesä, sanotaan sattuvasti: Lapissa kaikki kukkii nopeasti ....


Kyllä täällä kotipihallakin kukkia löytyy, juuri nyt kukkii Idänunikko, Tuoksuvattu, Päivänliljat, Pikkusydän, joitakin mainitakseni.
Kukkivaa torstaita!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Luonnon värejä langoissa

Juhannus kului rattoisasti mökillä lankoja värjätessä. Torstai-iltana laitoin Mesiangervot likoamaan seuraavan päivän värjäystä varten. Mesiangervoja oli noin 5 kg joista olin poistanut (ohjeen mukaan) kukka-aihiot. Minulla on värjäyksiä varten 50 litran teräskattila ja se tuli aivan täyteen Mesiangervoista.

Juhannusaaattona aloitin jo klo 8 aamulla Mesiangervo-väriliemen keittämisen. Väriliemen tuoksu oli huumaava ja sekä liemen  että lankojen väri oli juuri sellainen kuin halusinkin. Aurinko paistoi aika-ajoittain, joten väriä tuli myös kasvoihinkin. Iltasella klo 18 aikoihin sain värjäystouhun lopeteltua ja samalla laitoin likoamaan seuraavan päivän värjäystä varten Krappi-juuren palat ja Verihelttaseitikit.

Iltayöllä polttelimme Juhannuskokkoa ja kuuntelimme  veden liplatusta rantakiviin sekä luonnon hiljaisuutta.

Juhannuspäivänä alotin väriliemen keittämisen  Krapilla ja sinä aikana kun Krappiliemi jäähtyi, keitin Verihelttaseitikki-liemen.  Näitä Verihelttaseitikkejä minulla oli vain kuivattuna 70 g ja lisäsin keitinveteen jonkin verran Mesiangervolientä. Samalla laitoin Pietaryrtit (kuivatut) likoamaan ja taas käytin hyväkseni mesiangerolientä.
 Kun väriliemet oli keitetty ja jäähdytetty, sitten alkoi varsinainen värjääminen.
Ensin värjäsin 200 g lankoja krappiliemessä ja tuloksena oli krapinpunaista lankaa. Seuraavaksi värjäsin 200 g lankoja verihelttaseitikkiliemessä, johon lisäsin myös krappilientä ja tuloksena oli mandariinin väristä lankaa.
Kauniin väristä, mielestäni. Verihelttaseitikkejä oli niin vähän, ettei sillä määrällä olisi saanut värjättyä edes 100 g lankaa. Ja sitten kun tämä touhu oli ohi, laitoin pietaryrtit muhimaan ja kiehumaan seuraavan päivää varten. Miten ollakkaan, kello oli taas vierähtänyt ilta kuuteen saakka. Siinä meni Juhannuspäivä, mutta voi miten ihanasti!

Seuraava päivä kului askarrellessa pietaryrteillä värjäämisen kanssa. Sain värjättyä 400 g oliviivinvihreää lankaa. Hakusessa oli kylläkin tummanivihreä sävy, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Johtuikohan lienee siitä, että materiaali oli kuivattua pietaryrttiä? Joka tapauksessa väri on kaunis.
Tässä ohessa kuvaa langoista ja värjääjästä sekä taustalla näkyy mökkimaisemaa.

Tässä on menossa Mesiangervoliemen keittäminen.

Värit vasemmalta lukien, Pietaryrtti, Mesiangervo, Verihelttaseitikki ja Krappi.

Nyt olen kotona ja mielessä paljon ideoita siitä, mihin kudonnaiseen näitä lankoja käytän. Jos haluat lisää tietoja värjäyksessä käyttämistäni materiaalimääristä, keittoajoista - ja lämpötiloista, kerron mielelläni lisää. 

Mukavia kespäiviä itse kullekin!


 


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Juhannuksen aikaa

Nyt on hiljaista, kun 'pikkulomalaiset' lähtivät takaisin kotiin. Kyllä hurahti kaksi viikkoa nopeasti, muutaman pienen virkkaustyön ehdin tekemään aamusella, kun pojat olivat vielä untenmailla. Kamerani on muuttunut valikoivaksi ottamieni kuvien suhteen. Osa kuvistani ei millään suostu siirtymään Picasaan ja osa menee tosi näppärästi. Otin nimittäin näistä lomailijoista kuvia ajatuksena, että teen niistä heille kuvakollaasin muistoksi, mutta eipähän onnistunut kaikilta osin, onneksi muutama kuva siirtyi.

Yhtenä iltana kun energia pakotti pojissa ja heillä meni touhut hieman liikaa nujakoinniksi, niin vein heidät taas työhuoneeni puolelle. Siellä jatkettiin ns maton kutomista niin, että luha vain paukkui ja heille tuli kilpa, kumpi pystyy lujempaa luhaa lyömään, joo. Onneksi kangaspuut ovat tukevaa tekoa.


Seuraavaksi annoin heidän kokeilla millaista on keriä lankaa mummulla olevalla  'kerimiskoneella'. Ei ole  vyyhdinpuut ja kerimislaite aikaisemmin saaneet sellaista vauhtia kuin nyt, ja kilpahan siitäkin tuli.




Ja entäpäs se mummun laskukone?  Nauhaa kului metritolkulla, kun oli niin jännää saada se raksuttava ääni aikaan. Aikansahan se kesti ja mielenkiinto lopahti, mutta eipähän enään ollut nujakointiakaan.

Yhtenä päivänä etsin heille ulkoleikkeihin tekemistä ja löysin pajurenkaita (mitä pappa oli joskus vuosia  sitten  punonut heittorenkaikisi) ja hulahularenkaan. Ja niistähän sitä syntyi riemua pitkäksi aikaa, kun yksi pajurengas lensi Salavan oksille ja se piti saada sieltä pois. Lähtihän se ja samalla paljon kuivia oksia, jotka  yhdessä kerättiin pois.
Vaikka nykyajan lapsilla on vaikka miten paljon teknisiä vempaimia, joiden käyttäjinä he ovat taitureita niin myös tällaiset yksinkertaiset jutut ovat todella mukavia. Nokkeluus tulee esille.
Tällaisia hetkiä ja tilanteita meillä oli.

Juhannusta menemme viettämään mökillemme ja tällä kertaa vien mennessäni värjäystarvikkeet ja materiaalit mukanani. Tarkoitus on värjätä lankoja ainakin verihelttaseitikillä, pietaryrteillä, mesiangervolla ja krapilla. Mesiangervon on ns tuoretta materiaalia, muut ovat kuivattuja.  Toivottavasti saan jotakin onnistumaan.

Mukavaa 'Jussin' aikaa

torstai 13. kesäkuuta 2013

lomailua lastenlasten kanssa

Käsityöt ovat olleet jo kohta parisen viikkoa 'jäissä'.  Ei oikein aika riitä 'pajan' puolelle, kun on niin kivaa seurata näiden lomalaisteni touhuja.
Olimme  vajaan viikon Lapin mökilämme ja ilmat olivat mitä parhaimmat. Aurinko paistoi ja lämpötilat olivat kesäiset niin järvessä kuin rannallakin, ilma oli +21 asteista ja veden lämpötila +18 astetta. Ja niinhän siinä kävi, että pojat muuttuivat hylkeiksi (tai norpiksi) elikkä olivat vedessä lähes koko ajan. Pappa piti saunan lämpötilaa sellaisena, että siellä käytiin välillä lämmittelemässä ja eiku veteen taas. Kävimme valtaamaassa Puljutunturin laavun eväiden kanssa ja yhtenä päivänä harjoiteltiin kanootin kanssa veden päällä olemista.
Pojat vuoleskeli puiden oksista pitkiä kapeita keppejä mummun kasvimaata varten, ja se oliki mieleistä puuhaa. Aika kului kuin siivillä.
Eilen tutustuttiin mummun kangapuihin ja pojat sai kutoa omat pienet matonpätkät. He auttoivat mummua myös tuotelappujen kanssa. Pientä askartelua ja touhua on hyvä olla. Nuorempi pojista on innostunut origami-taittelusta. Löysin paikallisesta kirjakaupasta oikeata origami-paperia ja sitten olemme kokeilleet kaikenlaisia taitteluita. Lainasin kirjan, 'origamia lapsille'! Joo, onpahan sen verran vaikeita, helpotkin työt, jotta ei onnistu mummulta, pojalta kylläkin!
Tällaista täällä! Tänään on uimahallipäivä, kun on luvattu vesisadetta koko päiväksi ja täytyyhän sitä energiaa saada johonkin purettua.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

kesä jatkuu ..

Kesä jatkuu vaikkakin viileämpänä kuin viikkoa sitten.  Pikkuvieraat saapuivat piristämään meidän arkea ja nyt aika menee heidän kanssaan, joten blogi saa jäädä vähäksi aikaa syrjään. Tarkoitus on mennä Lapin mökille ja viettää siellä aikaa kavereiden kanssa. Mökki on järven rannassa, niin pojat eivät millään tahdo malttaa odottaa mökille ja uimaan pääsyä. Olen varoitellut, että siellä on tooosi kylmä vesi, mutta se ei kuulemma haittaa, kun pappa on luvannut pitää saunan lämpimänä koko ajan!
Kerronpas sitten myöhemmin miten kaikki sujui.  Tarkoitus on käydä myös pienellä tunturivaelluksessa ja paistamassa makkaraa tunturissa olevalla laavulla.
Mukavia kesäpäiviä teille kaikille lukijoilleni.

torstai 30. toukokuuta 2013

kesä on täällä

Eilisen iltapäivän jälkeen hiipii mieleen väkisinkin ajatus, että nytkö se kesä on ja onkohan se kohta ohi. Harvoin näillä leveysasteilla tällaisia lämpötiloja koetaan. Meilläpäin on tapana sanoa että, Lapin kesä on lyhyt ja vähäluminen! Lyhyydestä ei vielä tiedä ja lunta nyt ei ainakaan ole, paitsi tunturien rinteillä vähäsen.

Olen nauttinut kesäpäivistä ja tehnyt pihalla monenlaisia töitä. Alkuviikosta leikkasin nurmikon ensi kertaa tälle kesälle. Olen haaveillut parisen vuotta pienen ryytimaan perustamisesta ja nyt se on edennyt siihen vaiheeseen, että kolme viljelylaatikkoa on koottuna ja tänään menen ostamaan niihin mullat. Tarkoitus on kokeilla muutamien yrttien, keräsalaatin, retiisien ja kesäkurpitsan kasvattamista. Ja jotain muuta, vaikka kehäkukkia.
Pieni perunamaa on eri paikassa ja perunat istutetaan vanhan tavan mukaan kesäkuun 10 päivä.

Kesä on todellakin vallannut meidät,  ohessa kuva kukkivasta Tuomesta. Ja se on todella harvoin kuin
Tuomi kukkii täällä toukokuun puolella, yleensä kukinta on kesäkuun puolessa välissä.



Toinen kuva on kukkapurkista, johon istutin Daalian.  Ruukku on normaali saviruukku, maalasin sen pari vuotta sitten mustalla ja kullanvärisellä spraymaalilla. Samalla tavalla käsittelin 2 puolison punomaa pajuamppelia.

Kuten kuvasta huomaatte, kesäkukat ovat vasta kasvun alussa.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Alkukesän lämpimiä päiviä

Tulihan se kesä tännekin asti. Myös pohjoisen mökillä oli aurinkoista ja lämmintä. Jäät olivat järvestä lähteneet ja tulvavesi oli laskusuunnassa. Mökille mennessä pitkospuiden päällä oli 10-15 cm vettä ja sitten kun lähdimme pois, pitkospuut olivat ihan kuivilla. Mökillä on ihanaa olla tähän aikaan, kun saa nähdä luonnon heräävän.

Tosi mukavaa oli seurata Kirjosieppo-pariskunnan pesänrakennustouhuja. Emo sieppo oli pöntössä ja uros kantoi lehtiä nokassaan edestakaisin pönttöön ja pois. Mieheni kanssa sitä seurattiin ja sitten hän totesi, että taitaa osa lehdistä olla väärän värisiä ja eivät sovi muuhun sisustukseen, kun pitää poiskin tuoda! Mitäpä siihen sanomaan, niinhän se taisi olla.

Sain kudottua loppuun katealustaloimen, ohessa kuvaa loimenloppuun kutomastani alustasta.



Lämmintä on, en valita, aivan ihanaa. Tänään taisi parhaimmillaan mittari kivuta +24,5 asteeseen ja ennusteen mukaan näitä lämpimiä päiviä jatkuu ainakin viikon verran, nautitaan nyt auringosta.
Työhuoneellani on kiva käydä välillä tekemässä töitä, siellä on viileää, vain +20 astetta.



maanantai 20. toukokuuta 2013

mökkipaikkakunnalla alkoi yötön yö

Niin, todellakin. Pieni erämaamökkimme sijaitsee kahden kunnan rajamaastossa, Kittilän ja Enontekiön. Tarkoitus on tälläviikolla mennä käymään mökillä ja viedä muutamia rakennustarvikkeita valmiiksi kesän savottaa varten. Olemme mieheni kanssa jännittyneinä seuranneet, millämallilla Ounasjoen tulva on ja voidaanko lähteä. Olen tutkinut päivittäin säätietoja, luvassa on aurinkoisia, lämpimiä ilmoja ja se tietää, että lumet sulavat Ylä-Lapista kohisten ja vesistöissähän sen sitten näkee ja kokee.
Iltapäivällä, säätietoja katsoessani, huomasin että mökkipaikkakunnallahan on alkanut yöttömän yön aika.
Ja sitä kestää aina heinäkuun puoleenväliin asti.
Toivottavasti tulva tilanne on sellainen, että mökkireissun voimme tehdä. Niin ja jos ei tälläviikolla, sitten seuraavalla viikolla.
Täälläkin koivut vihertää ja jopahan osa tulppaaneista ja kevätesikoista alkavat aukaisemaan kukkiaan.

Havaintoasema:  
+7 °C
E 5 m/s


Havaintoaika: 20.5. 17.10
Katso havaintohistoria >
Tuntuu kuin: +4°
Ilmanpaine: 1022.2 hPa 
Kastepiste: +2°
Suht. kosteus: 68%

Aurinko ei laske

lauantai 18. toukokuuta 2013

kesän lämpöä toukokuussa

Kesäinen sää on saapunut tänne pohjoiseenkin! Eilen, iltäpäivällä lämpömittari (varjossa) kipusi jo +22 asteeseen ja tänään on luvassa muutama +-aste lisää. Ohessa kuvaa tämän aamun säätilasta. Eilen oli kävelylenkki ja tänään, tämän kirjoituksen jälkeen, lähden pyöräilemään ja nuuskimaan aamuntuoksuja.
Iltapäivällä on kiva istuskella terassilla, koukuta selänpesintä tai lukea dekkaria, tai tehdä molempia muttei yhtäaikaa.
Mukavaa sunnuntaita lukijoilleni.


Havaintoasema:                               
Selkeää ja poutaa+11 °C
W 1 m/s


Havaintoaika: 19.5. 07.00
Katso havaintohistoria >
Selkeää ja poutaa
Tuntuu kuin: +11°
Ilmanpaine: 1019.6 hPa 
Kastepiste: +8°
Suht. kosteus: 79%
Näkyvyys: 49 km

Aurinko nousee: 03.32
Aurinko laskee: 23.08
Päivän pituus: 19 h 36 min                         

tiistai 14. toukokuuta 2013

sekamelskaa työhuoneessani

Hei, tällainen sekamelska on työhuoneessani kun innostun kutomaan!
Tässä on menossa värien suunnittelua paperinarusta tehtäviin katealustoihin ja tietenkin jatkan vielä Fantinkin kanssa. Nautin tällaisesta 'sotkusta', mutta sitten kun loimi on loppuunasti kudottu, työhuoneessani on aivan toinenlainen järjestys. Ei uskoisi saman ihmisen työtilaksi!


Sain viimeisteltyä 'isoäiti'-hartiahuivin. Ja tuntuu oikeastaan aika tyhjältä, kun työ on valmis ja useiden vuosien työrupeama on takanapäin. Mielessäni kyllä jo siintelee seuraavan 'isoäidin' valmistus. Sinisiä lankoja on kertynyt pilvin pimein koreihin, pusseihin, laatikoihin ja ties minne. Että tulossa on!!
Tässä lupaamani kuva valmiista työstä. Koko on n. 60 x 180 cm.



Mukavaa arkista aherrusta kaikille lukijoilleni. Tänään oli täällä meilläkin päin jo päivällä yli +10 astetta. Pionin alut alkavat jo kurkkimaan.


lauantai 11. toukokuuta 2013

Toukokuun toinen

Welcome to the new reader to my blog. Tervetuloa uusi blogilukijani.  Kankaankudonnalla ja yleensä käsitöillä on maailmanlaajuiset harrastajat ja tekijät, se on suuri rikkaus meille kaikille. Saamme ihania virikkeitä omiin töihimme ja toivon, että omalta osaltamme annamme toisillemme ideoita ja mukavia hetkiä käsitöidemme parissa.
Toinen 'isoäitini' alkaa olemaan loppusuoralla, reunan virkkaus on vielä kesken. Ajattelin tehdä siitä hieman näyttävämmän, mutta ehkä kuitenkin päädyn tavanomaiseen 'nirkko'reunaan. Kokeilen kumpaakin ja päätän sen jälkeen.
Muita käsitöitä on kylläkin valmistunut: Veera-pellavalangasta olen virkannut pesukintaita ja käsin kutonut 'Lehti' kate-alustoja. Ja kangaspuissani on meneillään juuttiloimi, johon olen kutonut  katealustoja paperinarusta ja huopalangasta, mielessäni kesän myyntitapahtumat. Kuvia seuraa, kun olen saanut työt viimeisteltyä.
Ohessa kuva  inspiroivasta 'huopalanka'-koristani tai oikeammin pahvilaatikosta. Silloin kun keskityn kutomaan, kangaspuideni ympärillä on kudemateriaali kasoja (joskus jopa röykkiöitä) ylt'ympäriinsä, joissa silmäni vaeltavat ja saan väri-ideoita töihini. Nämä uudet värit, aniliini ja turkoosi ovat aivan  sykähdyttäviä.


Mukavaa äitienpäivä-aattoa itse kullekin lukijalle.




sunnuntai 5. toukokuuta 2013

'isoäitejä' ja mökkivieraita

Toukokuu jatkuu melkoisen viileänä. Kaikesta viileydestä ja kylmyydestä huolimatta, lumikasat pihaltamme katoaa pikkuhiljaa. Lintusia ei vielä pihapiiriin ole ilmaantunut, 'räkättejä' lukuunottamatta. Vielä ei voi mennä pihalle rapsuttelemaan, on sen verran märkää, mutta kyllä mieli jo tekisi haravaa heilutella.

Olen saanut virkattua  valmiiksi 'isoäidit' hartiahuivia varten, nyt sitten alkaa suunnitteluvaihe. Levittelinkin jo lappusia pöydälle, ja yhtä tuskaista se niiden järjestely on, niinkuin aikaisemminkin. En laita vielä kuvia, vasta sen jälkeen kun saan huivin valmiiksi. Huivin koko tulee olemaan n. 65 x 175  cm. Olen tässä pähkäillyt sitä että ompelenko vaiko virkkaanko palat yhteen. ?? Huomenna se on kuitenkin päätettävä jotta saan työn jatkumaan....

Kävimme aviosiippani kanssa aamukävelyllä metsäisellä alueella ja Punarinta ja Laulurastas siellä meitä lauluillaan ilahdutti. Keskusteltiin mökillä käymisestä ja siitä tulikin mieleeni näyttää teille kuva viimekesältä.
Tällainen vieras oli viime kesänä mökillämme käymässä. Pari kertaa piti silmiä hieraista, mutta ei se näkymä siitä muuksi muutunut. Saa nähdä minkälaisia kävijöitä tänä kesänä saamme nähdä.



Kirjosieppo sinne ainakin tulee, niinkuin aikasempinakin kesinä. Niiden touhuja on kiva seurata.
Tällaista tällä kertaa.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

pellavanarusta liina

Niin se vain on Vappu ihan ovella. Vettä on satanut koko armasen päivän. Hyvä ja huono asia. Huonoa se, ettei oikein tee mieli lähteä ulos lenkille ja hyvää on se, että saapahan täällä sisällä tehtyä kaikenlaista rästiinjäänyttä puuhaa. Keittiön kaappien siivousta jne. Niin, ja sain lopuksi kudottua kaulahuiviloimen lopun ja sain laittaa uuden loimen kudontatyöksi. Siitä valmistuu pieniä katelaustoja. materiaalit ovat juutti ja huopalanka sekä ehkä muutama paperinarutyökin tulee tehtyä.
Olen virkkaillut 'isoäitejä' hartiahuivia varten, vielä pitäisi saada kymmenkunta lappua virkattua, niin pääsisi aloittamaan kokoamisen. Tämäkin työ on sellainen, että olen aloittanut sen jo muutama vuosi sitten, no nyt se on loppusuoralla ja valmistumassa.
Neuletyötä olen myös harrastanut, sain valmiiksi pellavanarusta koemielessä tekemäni neuleen, se on pieni liina tai tabletti, koko lev. 44 cm ja pituus 55 cm. Varmaan ihan mukava esim. terassinpöydälle.



 Tässä pari kuvaa työn eri vaiheista. Aloitus


ja sitten kuva työstä, kun puoliväli on kudottu.


 Tämä malli on Taitokeskuksen mattomalli. Kokeilin vain, että miltä se näyttäisi liinana. Parempi olisi tullut, jos lankana olisi pellavalanka tai sitten ohut juutti. Kokeilen myös ne materiaalit.
Jos joku teistä lukijoista haluaa ohjeen, lähetän sen mielellään sähköpostiisi.
Iloista Vappua!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kevät on tulossa,

Ihan oikeasti, kevät on tulossa viimeinkin. Eilen aamulla aamulenkillä ollessani näin neljä Laulujoutsenta, oli matkalla kohti pohjoista ja kova oli toitotus. Se on kevättä, se.
Jollakin tavalla tylsistyttävää tämä 'hiljaiselo', toisaalta, nyt on aikaa lukea hyviä kirjoja, tarkoitan dekkareita.
Huomenissa otetaan tikit pois ja toivottavasti  sen jälkeen pääsen taas pian kangaspuiden ääreen.
Eilen aikani kuluksi virkkasin (kokeilu lähinnä) yhden 'Pannulissun'. Mielenkiintoista, ja tällainen siitä sitten tuli'
Tämä on siis prototyyppi, mutta innostuin ja nyt on jo toinen Lissu tulossa.

Näin keväällä iskee pientä kaipuuta mökillekin päin, tosin siellä on vielä niin paljon lunta, että en voi lähteä sinne, puoliso käy katsastamassa, miten talvi on mennyt mökillä.
Tässä kuvaa mökin päädystä viimekesältä. Löysimme 'sarvet' Puljutunturin polulta. Saa nähdä, ovatko vielä tallella.

Hyvää kevään jatkoa.

torstai 4. huhtikuuta 2013

kevätaurinko antaa energiaa....

Aamulenkillä ollessani tunsin, kuinka aurinko antaa voimaa ja energiaa pitkän talven jälkeen. Ei se haittaa, että vielä on öisin -10 asteen pakkaset, kun aurinko lämmittää päivän lämpötilaksi + asteita. Kävellessäni ajattelin ja suunnittelin tulevia käsitöitäni. Nyt on menossa kaulahuivi-loimen laitto kudontaa varten. Huivin värit ovat samat kuin jo valmiiksi saamani norjansaamelaistyyliset ruudulliset hartiahuivit.



Tällaista tällä kertaa. Mukavaa kevään jatkoa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

pipo ja sen tupsu

Pääsiäinen on tältä vuodelta ohi. Oli aivan ihanat ilmat, auringon paistetta jokainen päivä, tuli ulkoiltua kävellen ja hiihtäen.  Esikoinen oli lapsiensa ja koiransa kanssa meitä ilahduttamassa. Harmillista kun päivät vierähti niin nopeasti ohi, ja taas huushollissamme on tosi hiljaista.
Aloittelin jo ennen pyhiä tekemään pipoa itselleni ja sain sen valmiiksi eilen illalla. Syy pipon valmistukseen oli se, että ostin uudet sukset ja ne oli väriltään punaiset ja niissä on hieman mustaa ja valkoista. NIIN pitihän päähän saada samaan värisävyyn sopiva pipo!
Tällainen siitä tuli, lankana olen käyttänyt 7-veljestä. Etsin kauan lehdistä ja netistä mallia ketjusilmukoilla virkattuun tupsuun, en löytänyt, niin sitten tein ihan tavallisen tupsun. Olen nimittäin nähnyt kuvia sellaisista tupsuista, pitäisi näköjään aina laittaa talteen kuvat ja ohjeet mitkä kiinnostavat.

Malli on ns aivan omasta päästä, ja kutoessa koko ajan kokeilin tulevan pipon sopivuutta päähäni. Nyt  vain kun aurinko alkaa lämmittämään ilmaa, niin ulos ja lenkille uusi pipo päässä.  Mukavaa huhtikuun alkua.......