keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Se on sitten heinäkuun loppupäivä. Säiden suhteen heinäkuu on ollut tosi vaihteikas näillä leveysasteilla. On saatu nauttia auringosta, vesisateesta, myrskytuulesta ja jopa + 9 asteen lämpötilasta + 25 asteen lämpötilaan. Nurmikkoa on saanut leikata tuontuostakin, yrtit kasvaa ja kukat kukkivat.  Ostin kevään puutarhamessuilta Daalian juurakon, nyt minusta näyttää siltä, että siitä on kasvamassa puu eikä kukkanen. Daalian runko on ainakin metrin korkuinen ja kukannuppu tulossa! Saa nähdä millainen siitä tulee.
Aikaisempina kesinä värililjat ovat loistaneet kilpaa auringon kanssa, punaisena ja keltaisena. Tänä kesänä on vain muutama punainen värililja kukkimassa. Jotain olen tehnyt väärin, tietäisi vain, mitä.
Kuva on otettu illalla klo kymmenen maissa.

Kuivasin uunissa muutaman nipun tilliä (pari uunipellillistä), lämpötilaksi laitoin 35-40 astetta ja jätin uuninluukun auki, jotta kosteus häipyi.  Ihan kuivia ja hyviä niistä tuli. Kesäkurpitsat ovat kasvaneet ihan mahottoman kokoisiki, lähes joka päivä saa yhden noutaa syötäväksi.

Olen istunut tuolla 'pajani' puolella muutaman päivän tosi ahkerasti, eli aamusta iltaan ja ehkä vähän toisinkin päin, kutoen ja ommellen sekä siivonnut ja vienyt tarpeettomia materiaaleja kierrätyskeskukseen.
Hyvää alkavaa elokuuta lukijoilleni.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Aurinko antaa energiaa

Ihanaa, kesä tuli uudelleen. Nyt on vain niin, että ei jaksa olla kuin vähän aikaa auringon paisteessa ja sitten on hakeuduttava varjoon, sitten taas aurinkoon, varjoon jne. Vähän kuin olisi ikiliikkuja. Aurinko antaa energiaa, mutta nyt juuri ei jaksa edes lehteä lukea, ehkäpä huomenissa.  Kudottuja tuotteitakin olisi vaikka kuinka paljon viimeistelyä vailla, mutta nyt haluan vain vaeltaa auringosta varjoon ja vastoinpäin.
Aurinkoisia ja mukavia kesäpäiviä kaikille.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Isosiika ja puuhelmien uusiokäyttöä

Oho, lähes  kaksiviikkoa on kulunut aikaisemmasta viestistäni. Taas kerran on kysyttävä, mihin aika katoaa?
Ja tuonnehan 'pajan' puolelle se on mennnyt, kangaspuiden kanssa askarrellessa.  Kutominen on todella mukavaa, mutta töiden viimeistely on aikaa vievää touhua.
Kävimme puolison kanssa ns kotiseuturetkellä  Aavasaksan maisemissa. Tornionjoella on ollut viikon kestävä kulttuuritapahtuma, nimeltään 'Isosiika' ja tapahtuma päättyi 19.7. rantautumalla Aavasakan ja Matarengin välillä olevan rajasillan kupeeseen, ja sen tapahtuman kävimme seuraamassa. Otin kuviakin, mutta kun oli iltamyöhäinen, kuvista tuli tummahkoja. Kävimme myös Aavasaksanvaaran näköalapaikalla ja kahvit juotiin näköalapaikan kahvilassa, josta myös voi katsella  todella upeita ja kauniita vaaramaisemia.

Kuvassa  Isosiika rantautumassa. Taustalla näkyy Matarengin puoleista maisemaa.



Jotain pientä käsityötäkin on tullut tehtyä, tässä ohessa kuva eko-pannunalusesta ja tekotapa; tietysti kangaspuilla kutoen.


Koko on noin 25 x 25 cm ja materiaaleina on pellava ja vanhat autonistuinsuojassa olleet puuhelmet.

Mukavia kesäaamuja blogiani seuraaville.



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Jotain sentään

Niin, jotain sentään olen aikaan saanut. Muutama vuosi sitten ostin Eestistä hauskoja, kuvioituja pellavakankaita. Nyt innostuin ompelemaan niistä sisustustyynyyn päällisiä. Yksi hauskimmista ja hellyttävimmistä kankaista oli tämä lehmäkangas.

Ja tällainen tyyny siitä tuli:
hauska, eikö vain? Itse ainakin tulin hyvälle tuulelle sitä katsoessani.

Kankaspuissa on menoss yksi, uusi loimi. Kuvia tulee sitten, kun tuotteet ovat valmiita ja kuvaus kunnossa!

Nyt on aivan ähky olotila, kun tuli ahmittua raparperipiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa.
Kirjoitellaan!

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Olipahan aamulenkki

Nii-in tosiaan, olipahan aamulenkki. Puoliso kysyi lähtisinkö mukaan hillajängälle? Met sanomma Suomuurainta eli lakkaa, hillaksi. Kaunis aamu, mikäs siinä ajattelin ja onhan sitä aina mukavampi mennä yhessä kuin yksin.
Voitteko arvata kuinka paljon siellä metässä ja jängällä oli näitä 'kavereita'? Huh, huh sanon, vaikka olenkin ikäni asunu Lapissa ja tottunut inisijöihin. Ja sitten kun ilma alkoi lämpenemään, tulivat vielä isot paarmat sääskien kaveriksi.
Melkein neljä tuntia met siellä suolla rämmittiin ja tuloksena oli - vaivaiset pari litraa hilloja. Olikohan se vaivan arvoista, mietin. Sanoin puolisolle, että onkohan tämä oikein viisasta? Meillä on molemmilla tekonivelet lonkissa ja jos jompikumpi meistä loukkaa itsensä, niin miten sieltä metästä pois päästään?  Hän vähän aikaa mietti ja sanoi, eihän tämä viisasta ole, mutta tiistaina tullaan uuestaan poimimaan nuo raakilheet pois! Jo vain, mie sanoin, mennään vain. Että tällainen aamulenkki.
Luontohan on kauneimmillaan ja siellä kaukana mettäpolun vieressä kukki Maariankämmekkä. Kamera on aina pois tällaisilta reissuilta, harmi.
Tässä kun kirjoittelen tätä blogia, katselen samalla ulos pihallemme ja huomaan kuinka yrttiviljelmäni rehoittavat. Kesäkurpitsa on valloittanut yli puolet laatikosta. Samassa laatikossa on kyllä myös hyvässä  vauhdissa kasvamassa maa-artisokkaa muutama varsi, mielenkiintoista nähdä, ehtiikö tehdä mukuloita.
Toisessa laatikossa kasvaa tilliä, sitruunamelissaa, mangoldia ja persiljaa. Viimeisessä laatikossa retiisi on jo lähes syömäkokoista seurana siellä kasvaa keräsalaattia  ja sokerihernettä.

Mukavia aamulenkkejä kaikille lukijoilleni