tiistai 18. heinäkuuta 2017

Seikkailua Perämerellä

Seikkailu ja retkipäivä Sandskärissä eli suomeksi (Wikipedian mukaan) Sanskerissa.  Sandskärin saari sijaitsee Perämerellä ja  kuuluu Haaparannan saariston luonnonsuojelualueeseen.  Näin kesäaikana saarelle pääsee Nikkalasta, Haaparanda hamn, Bosminalla jonka kipparina toimii Staffan Svanberg.

Olimme papan kanssa jo monta vuotta  haaveilleet Sandskärin saarella käymisestä ja tänä kesänä päätimme toteuttaa haaveemme ja varasimme liput maanantaille 17.7.2017. 


Bosmina starttasi klo 8.30 paikallista aikaa ja me astuimme 'purteen' eväät ja varavaatteet repussa   innostuneina ja seikkailumieltä täynnä. Istumapaikat  ja pelastusliivit löytyivät kaikille matkustajille ja ei kun matkaan, kohti Sandskäriä.  Ilma oli pilvinen, mutta lämmin ja merenkäynti oli vähäistä ei siis peloittanut lainkaan.  Yli puoli tuntia puksuteltiin mukavaa vauhtia kohti määränpäätä.  Seskarö  siltoineen jäi oikealle  puolelle,  ja matka jatkui  - sitten tapahtui se seikkailu! Olimme reitillä kahden saaren välissä, Harun ja Seskarö Furun , kun vene lakkasi kulkemasta ja kippari kertoi, että moottorin laakeri sippasi ja nyt odotellaan avuksi hälytettyä pelastajaa, jonka kyydissä jatkamme matkaa kohti  Sandskäriä.  Kului tunti ja toistakin siinä ankkuroituna. Seurasimme kalastajien touhuja, lintuja  ja merenkäyntiä, vihdoin  horisontissa näkyi isompi vene ja meille kerrottiin, että  avuksi kutsuttu troolari oli tulossa.  Siirryttiin mielenkiinnolla tähän toiseen paattiin ja Bosmina jäi ankkuroituna odottamaan hinausta. 
 Mummu troolarissa ja kaiteesta piti pitää kunnolla kiinni, sen verran oli aaltoa ja keinuntaa....
 Perillä saaressa olimme ehkä noin puolitoistatuntia aikataulusta jäljessä.

  Reippaasti siirryttiin rannalle, sovittiin paluun aikataulusta ja sitten olikin vuorossa itse kullakin oma ohjelmansa. 
Lähdimme kulkemaan  merkittyä ja puilla päällystettyä polkua pitkin  määränpäänä saaren pohjoisosa, matkaa kertyy noin viisi kilometriä. Omaan askelmittariin kyllä kertyi puolta pitempi matka, eli noin 11 km. Ilma oli ihanteellinen, pilvinen, lämpötila noin 16 astetta, vettä rapsehteli muutama pisara silloin tällöin. Hiljaisuuden rikkoi muutama lintu ja meren kohina.  Aikaa selvitä saaren pohjoispuolen laiturille oli runsaasti,  joten kiiruhdimme hitaasti ja nautimme luonnosta.  
Kuvasin kukkia ja vähän muutakin luonnon ja sään muovamaa.....
Tässä "harmaantunut" kuusi vanhus
Valkolehdokki
Katajia oli paljon, saaren nimeksi voisi sopia myös 'katajasaari'                                                            


















 Merinätkelmää kasvoi runsaasti koko saaressa


 Tätä kasvia en tunnistanut, kasvoi rantahiekalla.

Saaren pohjoisosan nimi on Nordudden ja siellä sitten nuotiopaikalla syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa toisten retkeläisten kanssa. 

Kotimatkalle meidät haki toinen vene, 

Bosmina nimeltään tämäkin pienempi vene ja nyt merimatka sujui ilman kommelluksia ja kotona olimme iltasella klo 20 aikoihin. Ihana päivä, voisin lähteä uudestaan.

Netistä löytyy paljon tietoa ja kuvia tästä Perämeren helmeksikn kutsutusta saaresta, esim. 
http://swedishlapland.nu/fi/Bottenvikens-skargard/Kuststrackor/Norra/Haparanda-Sandskar/

tiistai 11. heinäkuuta 2017

sukkia mieki yritän saada ...


Hei vaan,  luin Lankapirtin Matleenan blogia ja katselin hänen käsiensä taitoa ihanaisten sukkien muodossa. Mieki olen yrittänyt, melkein epätoivon vimmalla, saada seiskaveikan jämälankoja sukkien muotoon. Tässä alla parisen kuvaa 'tehtailustani'.  Vieläkin niitä jämälankoja on ainakin samaan määrään isoja ja pieniä sukkia ja eiköhän ne tässä kesän aikana sukat valmistu ja lankamäärät vähene😉. Osan sukista olen jo lahjoitanut , nämä on nyt viimeisen parin viikon aikana valmistuneet.

Tässä kuvassa sukat ovat kokoa 36 ja 38. Harmaat ovat seiskaveikkaa ja ruskeissa on käytetty kasvivärjättyjä lankoja.

Siniset ja vihreät ovat seiskaveikasta ja vaaleanpunaiset nallesta. Vihreät kokoa 42 ja nämä toiset kokoa 34.
Olen huomannut  sukkien kutomisen olevan hyvin terapeuttista ja voinpa sanoa nauttivani todella paljon niiden valmistamisesta.
Onnekseni lähipiirissä on sukkien tarvitsijoita, joten homma jatkuu....