sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lovikkavanttuut?

Hei vaan, sain blogiini kysymyksen, mitä ovat Lovikkavanttuut?



Lovikkavanttuut tai –lapaset ovat samat kuin hahtuvalapaset. Met täällä Tornionjokilaaksossa kutsumme näitä vanttuita –Lovikkavanttuiksi.  Lovikka nimi tulee siitä, kun naapurin eli Ruotsin puolella täällä pohjoisessa on kylä, missä näitä vanttuita kudottiin suuria määriä. Ainakin aikaisemmin Ruotsin armeija oli heille suurtilaaja, kun kaikki varusmiehet varustettiin Lovikka-vanttuilla. Nykyisin tilanne taitaa olla erilainen myös Lovikan kylässä.

Itselläni on vanha ohje, jos joku lukijoista sen haluaa, voin lähettää ohjeen sähköpostiisi. Ohjeeni on käsin huovutetuille ja karstatuille vanttuille.
Ohjeita löytyy myös täältä netistä.

Löysin oheisen tekstin googlen kautta:

Lovikkavante

File:Lovikkavantar.jpg
Lovikkavanten (uttal Låvikkavanten, kort å-ljud utan efterföljande dubbelkonsonant) är en typ av tumvante som skapades år 1892 av Erika Aittamaa i byn Lovikka. De flesta lovikkavantarna har en mönsterbård vid handleden med korsstygn som gör att vantarna snörps ihop så att det inte kommer in snö i vanten. Vanligen har lovikkavantar en tofs för att man ska kunna hänga upp dem lättare.
Erika Aittamaas man arbetade i skogen och familjen var fattig med många barn. För att tjäna pengar brukade Erika sticka för försäljning. En gång då hon skulle sticka ett par extra tjocka vantar gjorde hon ett misstag; vantarna blev så tjocka och stela att beställaren inte ville ha dem. Erika tvättade och borstade vantarna med en ullkarda så att de blev skönare, och lovikkavanten blev till. Efterfrågan på Erikas vantar blev så stor att hon fick lära ut hur de gjordes till andra som ville lära sig.
Hon avled vid 86 års ålder 1952. 1961 registrerades lovikkavantar som varumärke. År2007 gick Lovikkavanten AB i konkurs.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Talvista tammikuuta

Aamulenkillä ollessani katselin talvista luontoa ja ajattelin, miten kaunis se on. Kyllä me pohjoismaalaiset ihmiset olemme onnekkaita, kun meillä ovat nämä neljä erilaista vuodenaikaa.
Tämä viikonloppu menee 'laiskotellessa', kun sähelsin liivikankaan lankatilauksen kanssa ja saan lisää lankaa vasta maanantaina, toivottavasti. Nyt on aikaa sitten jatkaa 'ufo'-projektiani.  Sain valmiiksi IsoÄiti-peiton, kooksi tuli 100x165 cm.  Ihan mukava koko polvien tai hartioiden lämmikkeeksi.

 Isoäidit valmiina peiton kokoamista varten ja sitten kuvakulmaa valmiista peitosta.




Muutaman vuoden takaa on jäänyt erivärisiä lovikkalankoja pussin pohjalle. Ja niinpä aloin sitten tekemään lovikka-vanttuita. Kolmannet ovat työnalla, ovat nopeita kutoa. Pesen, huovutan ja karstaan aina käsin. Tulee pehmeämpi, hieman untuvainen pinta. Karstauksen teen vantuksen sisäpuolelle.
Huomasin vaan, kun käytin lovikkalankaa, josta olen tehnyt lähes 10 vuotta sitten itselleni vantukset, kuinka paljon vahvempaa ja parempaa se on kuin  mitä tänäpäivänä tarjolla on. Luultavasti näin on myös muiden villalankojen suhteen.

Mukavaa viikonloppua blogivierailijoille.

torstai 10. tammikuuta 2013

UFOn esittelyä!

Taito-lehden face-booksivuilla oli juttua Ufoista, eli käsityömaailmassa se tarkoittaa keskenjääneitä ja -eräisiä käsitöitä.  Tämä alla kuvaamani tuote oli sellainen. Aloitin sen tekemisen vuosi sitten, mutta valitsin lankaan nähden liian paksut, metalliset puikot. Ja kutominen oli tosi hankalaa. Sain yhden säärystimen melkein valmiiksi ja sitten tuli stoppi vastaan. Jälki ei tyydyttänyt minua ja jätin teelmäksen korin pohjalle ja ajattelin, että kylläpä se aika hoitaa homman!  Niin hoitikin, kylläkin omasta toimestani. Purin kudelman, ostin pienemmät, puiset sukkapuikot ja siitähän se homma sitten pyörähti käyntiin. Tässä on tulosta.


Nämä säärystimet ja kämmekkäät ovat lahja tyttärelleni. Malli on hänen suunnittelema joskus 80-luvulla, jolloin hän kutoi säärystimet ja vanttuut tällä oheisella mallilla. Olen pitänyt hänen tekemiään säärystimiä tosi paljon ja nyt toivon mukaan ilahdutan häntä näillä tuotteillani.  Lankana olen käyttänyt 7-veljestä.

Mukavaa viikonloppua kaikille blogissa vieraileville


tiistai 8. tammikuuta 2013

kankeus ja kömpelyys

Vanha vuosi on plakkarissa ja uusi on lähtenyt käyntiin. Pyhäinen aika on ohi ja palautuminen arkipäivään on mukavaa. Pilates-jumppa alkoi eilen jatkuen sitten varmaankin kevääseen asti. Pidän valtavasti Pilates-jumpasta. Vaikka tuntee itsenä tosi kankeaksi ja kömpelöksi, niin aina tunnin jälkeen on todella hyvä ja ryhdikäs olo ja se säilyy monta päivää.

 Ennen joulua loin loimen pellavasta. Kudon siitä  liivikankaan miehen kansallispukuun. Kudelangat saan joko tänään tai viimeistään huomenna. Sormet jo syyhyää kutomiseen.
Loimen 'laittaminen puihin' on rutiinia ja onnistuu mieheni kanssa kaksistaan oikein hyvin. Polkusten sitomisesta on lonkkaleikkauksen jälkeen tullut tosi jännittävä operaatio, (lonkkiini  laitettiin uudet nivelet samanaikaisesti loppukeväästä 2011).  Ennen lonkka operaatiota menin aina sivupuun yli kangaspuiden alle. Leikkauksen jälkeen lonkkia ei saa taivuttaa yli 90 asteen kulman ja nyt minun täytyy mennä sivupuiden alta, makuuasennossa ja vetää käsivoimilla itseni istumaan kangaspuiden alle.  Ja polkusten sitomisen jälkeen sama kuvio toistuu mutta toisin päin. Puhelimeni  on aina lähettyville siltä varalta, että jos en pääse pois puiden alta, soitan miehelleni, että ' hei viittiks tulla vetämään minut pois täältä'! Vielä ei ole tarvinnut näin tehdä, onneksi.  Pilates-jumppa on auttanut tosi paljon, keskivartalon lihakset ovat hyvässä kunnossa.  Ja toivottavasti pysyykin!

Yöllä on satanut lunta, seuraavana vuorossa on lumitöitä kolan kanssa. Onhan sekin käsityötä!