maanantai 16. maaliskuuta 2020

Ajattelemaan pistää....

En ole aikoihin tänne kirjoitellut, yli puolitoista kuukautta on kulunut viimeisestä kirjoituksestani ja silloin olin laittanut otsikoksi 'valoisuutta kohti mennään'. Niinhän sitä silloin luuli. Puoliso sai helmikuun alussa vakavan verenmyrkytyksen (sepsis)  ja yli 5 viikkoa oli sairaala kierrosta Oulu-Tornio-Oulu ja vielä kerran Tornio välillä.  Kotihoitoon hän pääsi viikko sitten. Voimakkaat antibiootit ja kipulääkkeet ovat 'seurana' tämän kuun loppuun asti, jolloin on vielä ainakin yksi kontrolli käynti OYS:ssa. Hänellä on tekonivelet molemmissa lonkissa ja tulehduspesäkkeet olivat niihin pesiytyneet. OYS:ssa lonkat avattiin ja puhdistettiin, sen jälkeen tulehdus pesäkkeet siirtyivät muutamaan selkäniveleen, selkään ei tehty 'avauksia'  ja hoitona on antibioottikuuri tableteilla. Kävely onnistuu rollaattorin ja kyynärsauvojen kanssa. Pitkä on matka paranemiseen ja luultavasti kunto ei enään tule olemaan  samanlainen kuin ennen  sairastumistaan. Omatkin rutiinit muuttuivat tänä aikana ja käsitöitä tuli tehtyä todella minimaalisesti, kangaspuut eivät ole oikein kutsuneet, mutta tilaustyöt ovat valmistuneet  ja jopa ajallaan ja yksi tilaustyö on parhaillaan valmistumassa.  Tulevien villahuivien värit ovat tällaiset

Ja nyt kun tuli tämä korona-kaaos, niin kyllä pistää ajattelemaan elämisen eri vaiheita. Maamme hallitus teki eilen  monia päätöksiä ja meidän taloudessa eniten tuntuu tämä  70-kohta. Olen yli 70-kymppinen, joten 'liikut on kiinni' kansan kielellä  sanottuna. Onneksi ruokatavaroita voi tilata lähikaupasta, joten nälkä ei pääse yllättämään, toivottavasti mitään muuta erikoista ei 'karanteeni' aikana tapahdu. Lapsemme asuvat muualla, joten heillä on huoli meidän päivittäisestä jaksamisesta, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Kaikkea se ikä teettää......