maanantai 16. maaliskuuta 2020

Ajattelemaan pistää....

En ole aikoihin tänne kirjoitellut, yli puolitoista kuukautta on kulunut viimeisestä kirjoituksestani ja silloin olin laittanut otsikoksi 'valoisuutta kohti mennään'. Niinhän sitä silloin luuli. Puoliso sai helmikuun alussa vakavan verenmyrkytyksen (sepsis)  ja yli 5 viikkoa oli sairaala kierrosta Oulu-Tornio-Oulu ja vielä kerran Tornio välillä.  Kotihoitoon hän pääsi viikko sitten. Voimakkaat antibiootit ja kipulääkkeet ovat 'seurana' tämän kuun loppuun asti, jolloin on vielä ainakin yksi kontrolli käynti OYS:ssa. Hänellä on tekonivelet molemmissa lonkissa ja tulehduspesäkkeet olivat niihin pesiytyneet. OYS:ssa lonkat avattiin ja puhdistettiin, sen jälkeen tulehdus pesäkkeet siirtyivät muutamaan selkäniveleen, selkään ei tehty 'avauksia'  ja hoitona on antibioottikuuri tableteilla. Kävely onnistuu rollaattorin ja kyynärsauvojen kanssa. Pitkä on matka paranemiseen ja luultavasti kunto ei enään tule olemaan  samanlainen kuin ennen  sairastumistaan. Omatkin rutiinit muuttuivat tänä aikana ja käsitöitä tuli tehtyä todella minimaalisesti, kangaspuut eivät ole oikein kutsuneet, mutta tilaustyöt ovat valmistuneet  ja jopa ajallaan ja yksi tilaustyö on parhaillaan valmistumassa.  Tulevien villahuivien värit ovat tällaiset

Ja nyt kun tuli tämä korona-kaaos, niin kyllä pistää ajattelemaan elämisen eri vaiheita. Maamme hallitus teki eilen  monia päätöksiä ja meidän taloudessa eniten tuntuu tämä  70-kohta. Olen yli 70-kymppinen, joten 'liikut on kiinni' kansan kielellä  sanottuna. Onneksi ruokatavaroita voi tilata lähikaupasta, joten nälkä ei pääse yllättämään, toivottavasti mitään muuta erikoista ei 'karanteeni' aikana tapahdu. Lapsemme asuvat muualla, joten heillä on huoli meidän päivittäisestä jaksamisesta, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Kaikkea se ikä teettää......

4 kommenttia:

  1. On teillä ollut vaikeuksia pitkään miehesi sairatuttua ja nyt sitte n tämä karanteeni, Meidän parhaaksiko se on, emn tiedä, tuntuu kuin olisi märällä raätillä lyöty päin kasvoja. minulla oli tai on leikkauspäiväksi merkitty 1/4, saa nähdä onko aprillia, joudutaanko tämän takía siirtämään kauemmaksi. jos petipaikkoja sairaalassa tarvitaan koronapotilaille. No, sen sitten näkee, mutta kyööä tää karanteeni miettimään pistää mite ntässä pärjää. onnekis juuri eilen kävin kaupassa ja apteekissa.
    Plajon on elämässä jo kokenut miin tämä nyt sitten lisäksi.

    VastaaPoista
  2. Varovaisuutta yritän minäkin noudattaa, vaikka toiset naureskelevatkin kun kaupan ulkopuolella käytän heti käsidesiä.Kuulun riskiryhmään joten tyhmä ei kannata olla.
    Ompa kauniin väristä lankaa. Siitä tuleekin kauniita huiveja.

    VastaaPoista
  3. olenkin jo hieman kaivannut postauksiasi, nyt en kyl yhtään ihmettele hiljaiseloasi blogistaniassa. oli helpottavaa kuulla, et ilmeisesti nyt miehesi selviytynyt pahimmasta ja toipuminen alkanut hiljalleen. tälläiset uutiset kyl aina hiljentää ja laittaa ajattelemaan myös omia läheisiä. kaikkea voi sattua.
    kaikkea hyvää Sinun kevääseen ja paranemisia miehellesi!
    ps vippelästä tuli oiva etutasku matkareppuuni. se sai paljon positiivista huomiota osakseen:))

    VastaaPoista
  4. Vai on teilläkin sairasteltu ja oikein vakavasti ymmärtääkseni. Mutta onneksi tilanne on jo parempi ja miehesi pääsee pikku hiljaa toipumaan, siihen toivotan menestystä. Ja sinulle voimia "hoitajana"!
    Mekin ollaan tuon 70-rajan ohittaneita, mutta aiomme ainakin toistaiseksi käydä lähikaupassa aamun varhaisina tunteina, joita on suositeltu riskiryhmäläisten asiointiin. Tilanteen mukaan tietenkin sitte jatkossa mennään.

    VastaaPoista