Tänään oli se päivä, kun sää oli sellainen, että puolison kanssa voitiin lähteä karpaloita etsimään ja poimimaan. Ulkoiluvaatteet päälle ja pitkävartiset kumpparit jalkaan, evästä ja juomaa reppuun, marjasankot auton perään ja eiku menoksi. Tuntemamme karpalojängät (jänkä = vähäpuinen Pohjois-Suomen suotyyppi) sijaitsevat naapurimaan puolella, joten sinne suunnistimme. Kuulumme ns rajayhteisöön, joten mitään ongelmia ei rajan ylityksissä ollut, ei mennessä eikä tullessa. Reippaan puolen tunnin kävelymatka oli autolta jängälle ja siellähän ne karpalot odottelivat poimijoita.
Vajaa kolmisen tuntia siellä oltiin ja karpaloita yhteensä noin 10 l, kyllä niillä talven yli pärjää.Tällä jängällä kasvaa isoja karpaloita, suurimmat ovat kirsikoiden kokoisia, ja maultaan mietoja. Oli hieman pelottavakin kokemus olla tällä jängällä, siellä kasvaa heinää ja erilaisia sammaleita ja tuntui kuin olisi kävellyt hyllyvän 'vesipatjan' päällä. Kun pysähtyi poimimaan, niin varovaisesti piti liikahtaa, kun saappaat/jalat olivat imeytyneet veteen, ettei olisi ns perskahtanut takamuksilleen märkään ja vetiseen jänkään.
Minäkin löysin karpaloita täältä Helsingin metsistä tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Metsä antaa hyvinvointia monella tapaa.
VastaaPoista