Ihanaa kesäpuuhastelua

Kesällä blogiin kirjoittaminen harvenee - on mukamaste muuta kaikenlaista puuhastelua. Olimme papan kanssa muutaman päivän mökillämme oleilemassa. On hyvä silloin tällöin lähteä muutamaksi päiväksi luonnon helmaan. Sellaista nimittäin mökillämme olo on. Tulee oltua ulkona lähes päivät pitkät ja pientä puuhastelua riittää, puiden pilkkomisesta - katiskoiden ja verkkojen kokemiseen. Nyt oli ihan 'mukiinmenevät' ilmat, vaikka aamun lämpötilat olivat melko alhaiset ( +5 - +6 astetta) niin päivän mittaan aurinko muutti lämpötilat lähes helteisiksi (+15 - +19 asteeseen). Tässä perjantai-aamun lämpötila.

 Ulkona tuli istuskeltua myös sukankutimen kanssa. Otin nimittäin mukaani lankakorin missä oli lukematon määrä luonnonväreillä värjäämiäni lankoja, mielen sopukoissa ajatus kuvioneuleisista polvisukista. Yksi sukka valmistui ja toista aloittelin. Lankojen päättely vain 'hirvittää'....

Mökillähän on tietysti myös nuotiopaikka! Siellä istuskellaan monesti ilta-aurinkoa ihailemassa ja järven pintaa katselemassa. Ranta ja pihapiiri on tähän aikaan vuodesta täynnä kukkivia Ruohokanukoita ja

kuljemme aina polkuja pitkin, varoen tallaamasta näitä kauniita kukkia. Kurjenkanerva ei vielä ehtinyt kukkimaan. Lapin luonto puhuttelee minua aina hyvin voimakkaasti, laulun sanoin "se on kaunis ja korvaamaton".
Kotiin tultua, pihanurmikko oli kasvanut sen mittaiseksi, että ruohonleikkuriin oli tartuttava ja touhuun alettava. Laitoin taskuun askelmittarin ja yllätyksekseni, askeleita tuli yli 6600 ja kilometrejä siinä samalla reippaasti yli 4 km. Hyvää hyötyliikuntaa pitkän ajomatkan (5 tuntia) jälkeen. Normaalisti pysähdymme kerran ajomatkan aikana kahville, yleensä Pellon Vihreälle pysäkille tai Joppariin. Tällä kertaa pysähdyimme Kolariin Wood Jewelin (www.woodjewel.com) lahjamyymälän kahvioon. Ruokalistaa katsellessa päätimmekin syödä ja voi miten makoisa lohikeitto siellä olikaan, suosittelen.
Hyvää alkanutta viikkoa. 

Missä kesän lämpö luuraa?

Torniossa 13.7. klo 6.00
Lämpötila +6 astetta, pohjoistuulta 1 m/s.

tällaista tänä aamuna!

Värejä luonnossa

Tähän aikaan vuodesta kesä on parhaimmillaan, luonto on vihreänä ja luonto-äidin kukkapenkeissä kukat kukkivat. Aamulenkilläni ihailin luontoa ja sitä, miten kaikki eriväriset kukat ovat sopusoinnussa keskenään.
Otin kuvan tienvarrella kukkivista kukista muistutukseksi itselleni, että miten hyvin vihreän kanssa yhteen

sopivat myös lilat värit. Elikkä tässä on Puna-apilaa  ja Hiirenvirnaa.
 
Osa värjäykseen sopivista kasveista on kukintavaiheessa ja olen ymmärtänyt, että silloin kasvien väriaineet ovat jo heikenneet. Täällä pohjoisessa, viileästä kesästä johtuen, esim. Pietaryrtit, Maitohorsmat ja monet muutkin kukat  ja kasvit ovat vielä kasvuvaiheessa, joten niillä voisi aivan hyvin värjätä.

Lupiineilla värjäsin kaksi eri erää ja sain juuri sellaiset värit, mitä tavoittelinkin. Eilisenä päivänä värjäsin kuivatetuilla Verihelttaseitikeillä ja tulokseksi sain ihanan orannsinpunaista lankaa. Jatkan tänään seitikkien kanssa, kokeilen, josko saisin punaisempaa väriä syntymään.
Odottelemassa on myös kokenillia, ja varmaan lähipäivinä kokeilen myös sen antamia värejä.
Toivottavasti tänään saamme aurinkoisen päivän.

Villalankaa ja Lupiinin kukkia

Lupiinit aloittivat kukkimisen täälläkin päin  Suomea ja niinpä innostuin (vaikka olin vannonut toista) lankojen värjäämisestä, haaveena saada sinivihreää väriä tulevaan shaaliloimeen. Viime kesänähän jo värjäilin Lupiinin kukilla ja sain hyviä värejä. Nyt sitten tarkoitus saada lisää, kudemateriaaliksi tällä kertaa.
Eteläisessä Suomessahan Lupiineja oli pilvin pimein, meidän alueella niitä on aika harvassa ja vähän.
Mutta asiaan eli värjäys-sessioon

 Lupiinin kukat 'riivittynä'
yhteensä noin 2,5 kg, odottelemassa kattilaan pääsyä.

Lankoina oli valkoista 'Novitan Woolia' luononvalkoista paikallisesta lampolasta
harmaata, luultavasti Pirtin kehräämöltä.
Langat ovat 2- ja 3-säikeisiä.
Langat esipuretin alunalla ja viinikivellä.

 Kuvaa värjäyspaikastani. Eli terassilla ja sähköllä!
Varsinainen värjäyspaikkani on mökillä, mutta nyt en sinne lähde, siellä sitten syksyllä!
Villiviini on tuossa taustalla.

Värjäsin ensin n. 100 g, laitoin kattilaan vuorotellen kukkia ja lankoja ja vettä noin 8 l.
Ohjeen otin Taito-lehdestä  2/2014. Halusin lankoihin Välimeren turkoosia.

Nostin lämpötilan n. 65 - 70 asteeseen ja langat sai olla ko lämmössä noin 1,5 - 2 tuntia ja jätin langat jäähtymään väriliemeen.
Aluksi lankojen väri oli haalea lilaa, mittasin veden ph-arvon ja se oli 4. Lisäsin veteen hieman (1 rkl) kidesoodaa, ph arvo nousi 6 ja väri muuttui sinivihreäksi.

Tässä lopputulemaa! Sinivihreä on valkoista Wool-villalankaa ja vihreä vaaleanharmaata maalaisvillalankaa.
Aikamoinen väriero langoissa!
Tämä sinivihreä väri on juuri sellaista, mitä halusinkin eli Välimeren turkoosia!







Jatkan värjäämistä tänään, eilinen liemi on tallessa ja Lupiininkukkia riivittynä. Saas nähä mitä värejä nyt saan esille.

Taatsin seita

Olemme (puoliso ja mie) ainakin viimeiset 15 vuotta vietäneet Juhannusta erämaamökillämme ja nauttineet luonnon rauhasta. Yleensä olemme käyneet ainakin kerran kesässä läheisen Puljutunturin huipulla ja keitelleet nokipannukahvit siellä sijaitsevalla Puljutunturin laavulla ja kuunnelleet hiljaisutta.
Tällä lomasella päätimme verestää 'vanhoja muistoja' ja tehdä päiväretken Kittilän Pokan kylässä sijaitsevalle Taatsin seidalle. Olemme käyneet siellä aikaisemminkin, se taisi olla vuonna 1978. Teimme silloin kiertomatkan Pohjois-Norjaan, matkamme meni Kilpisjärven kautta Norjaan ja pois tulimme Utsjoen kautta Inariin ja sieltä Pokkaan. Pokassa teltan pystytimme Pokan Alman pitämälle leirintäalueelle ja kävimme tutustumassa Taatsin seitaan.

"Yksi vaikuttavimmista Lapin seidoista on Taatsin seita. Se sijaitsee Kitisen latvoilla Kittilän kunnan lounaisosassa, suurin piirtein Kittilän ja Inarin puolivälissä, Pokan kylästä 11 km luoteeseen. Taatsin seita on luonnon muovaama, kymmenisen metriä korkea kivipatsas Taatsinjärven rantatörmällä." - lisää tietoa löytyy
osoitteesta www.luontoon.fi/taatsinseita

Tällä kertaa matkaan lähdimme mökiltämme, ajelimme Lompolon kylään, sieltä poikkesimme

 Silaskairaan johtavalle metsäautotielle ja sieltä sitten suoraan Kittilä - Inari tielle.
Ajelimme noin viisitoista kilometriä ja vastaan tuli tienristeys ja

tällainen kyltti!
Arvelimme (aivan oikein) että tuonne sitä pitää mennä.

Nyt olimme jo päässeet Inari-Kittilä tielle, ja kuten huomaatte, ilma oli aurinkoinen.

Matka jatkui kohti Inaria ja Pokan kylää








Vastaan tuli opastin viitta "Taatsin seita"

Noin 12-13 km ajeltuamme tulimme kohteeseemme.

Täältä oli kävelymatkaa noin 100 - 200 metriä, ja sieltä avautui uskottoman upea rotko-tai kanjonimaisema, jossa Taatsin seita sijaitsee.

Keittelimme kahvit ja kuuntelimme luontoa. Taatsinjärven rantamilla Joutsenet keskustelivat ja tuuli soitteli kanjonissa.
Aurinko paistoi, lämpötila parinkymmenen asteen kieppeillä ja ei sääsken sääskeä, uskomatonta.

Laitan tähän lopuksi kuvan siitä aikaisemmasta retkestämme, lapset olivat rohkeita ja uskalsivat mennä lähelle seitaa.

Nostalgista, niin kuva kuin muistot!

Mökille palasimme illansuussa, reissu oli tehty ja päivästä nautittu.
Kiitos kun jaksoit seurata tänne asti retkeämme. Jos olet Lapissa kulkemassa, poikkea ihmeessä tähän upeaan paikkaan.

'kaksi vanhaa puuta'

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan hiukan
ohuemmaks raapineet

 kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

 kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Nämä Juha Tapion laulun sanat sopivat hyvin meidän '50' vuotis taipaleelle.

Pientä vipinää ja pihan 'kukkaloistoa'

Huomenet vaan täältä Meri-Lapista. Viileää on, mutta kaikesta huolimatta kesän vihreys vallitsee ympäröivässä luonnossa ja kukat ovat alkaneet kukkimaan. Luonnonkukista Voikukat, Rentukat ja Kullerot kukkivat, Tuomi aloittelee kukintaansa ja kukkapenkissä Esikot, Narssissit ja Tulppaanit ovat avanneet kukkansa. Kyllä tästä kesä tulee, joskaan ei mikään intiaanikesä.
Tässä perennapenkissä Tulppaanit ovat etualalla ja takana jo hyvässä kasvuvauhdissa on erilaisia Nauhuksia.

 Viikonloppuna (5-6.6.) osallistuin Suomen Käsityöyrittäjien järjestämääm  Oulun Käsityökortteliin. Oulussa tunnelma oli kohdillaan, ihania asiakkaita ja yhtä ihania 'kollekoita. Toivottavasti tästä tapahtumasta tulisi perinne. Oulun Kauppatori on oiva paikka tällaisille tapahtumille.

Kuvassa esittelen kutomiani RiemuRaita tyynynpäällisiä.
Tämä viikkoa menee aivan toisenlaisissa touhuissa, olemme saaneet kaksi lomailijaa ja he kyllä pistävät vauhtia papan ja mummun rutiineihin. Tänään menen poikien kanssa tutustumaan Tornionlaakson Maakuntamuseoon ja sitten Hesburgeriin syömään!
Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoilleni.