Taatsin seita

Olemme (puoliso ja mie) ainakin viimeiset 15 vuotta vietäneet Juhannusta erämaamökillämme ja nauttineet luonnon rauhasta. Yleensä olemme käyneet ainakin kerran kesässä läheisen Puljutunturin huipulla ja keitelleet nokipannukahvit siellä sijaitsevalla Puljutunturin laavulla ja kuunnelleet hiljaisutta.
Tällä lomasella päätimme verestää 'vanhoja muistoja' ja tehdä päiväretken Kittilän Pokan kylässä sijaitsevalle Taatsin seidalle. Olemme käyneet siellä aikaisemminkin, se taisi olla vuonna 1978. Teimme silloin kiertomatkan Pohjois-Norjaan, matkamme meni Kilpisjärven kautta Norjaan ja pois tulimme Utsjoen kautta Inariin ja sieltä Pokkaan. Pokassa teltan pystytimme Pokan Alman pitämälle leirintäalueelle ja kävimme tutustumassa Taatsin seitaan.

"Yksi vaikuttavimmista Lapin seidoista on Taatsin seita. Se sijaitsee Kitisen latvoilla Kittilän kunnan lounaisosassa, suurin piirtein Kittilän ja Inarin puolivälissä, Pokan kylästä 11 km luoteeseen. Taatsin seita on luonnon muovaama, kymmenisen metriä korkea kivipatsas Taatsinjärven rantatörmällä." - lisää tietoa löytyy
osoitteesta www.luontoon.fi/taatsinseita

Tällä kertaa matkaan lähdimme mökiltämme, ajelimme Lompolon kylään, sieltä poikkesimme

 Silaskairaan johtavalle metsäautotielle ja sieltä sitten suoraan Kittilä - Inari tielle.
Ajelimme noin viisitoista kilometriä ja vastaan tuli tienristeys ja

tällainen kyltti!
Arvelimme (aivan oikein) että tuonne sitä pitää mennä.

Nyt olimme jo päässeet Inari-Kittilä tielle, ja kuten huomaatte, ilma oli aurinkoinen.

Matka jatkui kohti Inaria ja Pokan kylää








Vastaan tuli opastin viitta "Taatsin seita"

Noin 12-13 km ajeltuamme tulimme kohteeseemme.

Täältä oli kävelymatkaa noin 100 - 200 metriä, ja sieltä avautui uskottoman upea rotko-tai kanjonimaisema, jossa Taatsin seita sijaitsee.

Keittelimme kahvit ja kuuntelimme luontoa. Taatsinjärven rantamilla Joutsenet keskustelivat ja tuuli soitteli kanjonissa.
Aurinko paistoi, lämpötila parinkymmenen asteen kieppeillä ja ei sääsken sääskeä, uskomatonta.

Laitan tähän lopuksi kuvan siitä aikaisemmasta retkestämme, lapset olivat rohkeita ja uskalsivat mennä lähelle seitaa.

Nostalgista, niin kuva kuin muistot!

Mökille palasimme illansuussa, reissu oli tehty ja päivästä nautittu.
Kiitos kun jaksoit seurata tänne asti retkeämme. Jos olet Lapissa kulkemassa, poikkea ihmeessä tähän upeaan paikkaan.

'kaksi vanhaa puuta'

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan hiukan
ohuemmaks raapineet

 kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

 kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Nämä Juha Tapion laulun sanat sopivat hyvin meidän '50' vuotis taipaleelle.

Pientä vipinää ja pihan 'kukkaloistoa'

Huomenet vaan täältä Meri-Lapista. Viileää on, mutta kaikesta huolimatta kesän vihreys vallitsee ympäröivässä luonnossa ja kukat ovat alkaneet kukkimaan. Luonnonkukista Voikukat, Rentukat ja Kullerot kukkivat, Tuomi aloittelee kukintaansa ja kukkapenkissä Esikot, Narssissit ja Tulppaanit ovat avanneet kukkansa. Kyllä tästä kesä tulee, joskaan ei mikään intiaanikesä.
Tässä perennapenkissä Tulppaanit ovat etualalla ja takana jo hyvässä kasvuvauhdissa on erilaisia Nauhuksia.

 Viikonloppuna (5-6.6.) osallistuin Suomen Käsityöyrittäjien järjestämääm  Oulun Käsityökortteliin. Oulussa tunnelma oli kohdillaan, ihania asiakkaita ja yhtä ihania 'kollekoita. Toivottavasti tästä tapahtumasta tulisi perinne. Oulun Kauppatori on oiva paikka tällaisille tapahtumille.

Kuvassa esittelen kutomiani RiemuRaita tyynynpäällisiä.
Tämä viikkoa menee aivan toisenlaisissa touhuissa, olemme saaneet kaksi lomailijaa ja he kyllä pistävät vauhtia papan ja mummun rutiineihin. Tänään menen poikien kanssa tutustumaan Tornionlaakson Maakuntamuseoon ja sitten Hesburgeriin syömään!
Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoilleni.

Tornion kulmilta

Onkin vierähtänyt muutama aika siitä, kun tänne kirjoittelin. Kevät etenee meidänkin pihalla, vaikka Perämeren läheisyys viilentää ilmoja. Valon määrä on kuitenkin niin valtava, että puut, pensaat ja pihanurmi ovat vihertymässä ja eilen jopa leikkasin nurmikon ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Ihan vielä ei ole yötön yö, mutta melkein!
Pihalla olen puuhastellut sen verran, että yrttilaatikot ovat saaneet uudet mullat ja tässä kun ilmat vielä vähän lämpenevät, istutan kersäkurpitsan ja sitruunamelissan taimet sekä kylvän vähän persiljan, tillin ja  retiisin siemeniä. Lisäksi talven yli on hyvin menestenyt minttu ja lipstikka. Naapurilta sain muutaman hyvän Auringonkukan alun, niistä osan laitoin yhden yrttilaatikon reunaan ja sitten vielä laitan muutaman perunan, niin siinä on minun tämän kesän 'yrtit'.  Jos tilaa jää, kokeilen uudelleen kehäkukkien kasvattamista. Viime kesä oli sellainen, että kehäkukatkin jäi 10 cm:n korkuisiksi, jospa ne tänä kesänä kasvaisivat paremmin.
Etupihan puolella olevassa perenapenkissä kaikki ovat alkaneet hyvin kasvamaan (jopa heinät ja rikkaruohotkin) ja esikot ovat aloittaneet kukkimisen.

Tässä kuvassa poseeraan yhdessä kevätesikkojen kanssa.

Pajan puolella mattoloimi on nyt loppun asti kudottu ja allaolevassa kuvassa on viimeinen matto valmistumassa. Se on kynnysmatoksi tarkoitettu tilkkumatto.

Oli jäänyt joskus puuvillaräsystä leikattuja tilkkunukkia ja niistä sain idean. Matosta tuli tällainen, lämpimän punainen kynnysmatto.
Tällaista tällä kertaa.

Olen 'katheenpieru'

Niin, todellakin olen kateellinen! Millekkö? No sille, että siellä eteläisessä Suomessa kukat kukkii ja puissa on jo hyvät lehden alut ja nurmikot vihreänä. Ja mitä meillä on? Tässä muutama kuva aamulenkin varrelta, niin voitte itsekin nähdä ja saada 'tunnelmaa'... pohjoisesta kevään tulosta. Kuvat olen ottanut puhelimen kameralla.

Kuva 1, Kun lähden lenkille, tällainen kukkakori on oviseinällä. Oli ihan pakko ostaa pari orvokkiruukkua äitienpäivän iloksi.

Kuva 2, pyörätie menee tontin reunaa pitkin ja tässä on pihamaamme yksi nurkkaus. Tontin ympäri on pihlaja-aita. Pihlajissa on pienet silmut ja Vuorenkilvet yrittävät ryhdistäytyä. Oli tosi sumuinen aamu.

 Kuva 3,  Lenkkini jatkuu pyörätietä eteenpäin ja se, sekä tie seurailee Tornionjokea. Jäät ovat lähteneet ja tulvavesi on melkoisen korkealla.

 Kuva 4, pyörätietä eteenpäin, Tornionjokea seuraten. Sumuinen ilma, niin naapurivaltiota ei näy.

 Kuva 5, Lenkkipolkuni vie eteenpäin ja Pajut ovat tällä alueella tässä vaiheessa!

 Kuva 6, Lenkkini kiertää Kokkokankaan maisemissa. Montun pohjalle on nyt muodostunut suuri 'tekolampi'.
Kokkokangas on ollut melkoisen korkea kangas, koska siellä on joskus 50-60 luvulla ollut myös hyppyrimäki. Sitten se valjastettiin suureksi soranotto-alueeksi ja maisema on nyt hieman erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Surullista!

 
Kuva 7, Sitten ollaankin jo takaisin kotipihalla. Talomme etuosassa on kukkapenkki, missä on vain monivuotisia perennoja. Kevätesikot ja Tulppaanit ovat nostaneet jo päänsä, lisäksi Nauhukset, Jalokullero ja Päivänlilja (tiilenpunainen) ovat ilmestyneet näkyville.

 Kuva 8, pieni kukkapenkki sijaitsee eteläisellä seinustalla ja tulppaanissa on nuput, mutta ei ole vielä jaksanut aueta.

Kuva 9, Takaisin koti-ovelle.

Tällainen oli eilisen aamun aamulenkki, 'keväistä' maisemaa ja pituutta lenkilläni oli n. 3,5 km. Tänään lenkki siirtynee iltapäivälle, koska vesisade on melkoista juuri tällä hetkellä.
Mukavaa ja rentouttavaa Helatorstaita.

Mattoja pukkaa...

Nyt on tällä muorilla oikein mattobuumi päällä. Ompelukone surraa kun siksakkailen kudenauhoja toisiinsa kiinni ja sitten riennän kangaspuitteni tykö ja pirta ja polkuset saavat kyytiä - ja mattoja pukkaa!
Kudon matot puuvillaisesta kuteesta. Aikaisemminkin olen jo kirjoittanut tästä  'kankailla maalaamisestani'. Minulle tämä mattojen ja tyynynpäällisten kutominen on energiaa antavaa touhua. Yhtä mattoa kutoessa  suunnittelen jo seuraavan väritystä ja sen voin todella sanoa, että kaikki mattoni ovat uniikkeja, kahta samanlaista ei ole eikä taida tulla.
Työhuone on aivan hirveän näköinen kun kankaita ja kudenauhoja on yltympäriinsä, toisaalta sehän vain kertoo luovuudesta ja mitä siitä seuraa.
Tässä kuvassa on osa mattosadostani.

Juuri tällä hetkellä ukona sataa vettä ja sitä on luvassa koko päiväksi ja sehän tietää sitä, että pajalla pirta vain paukkuu.  Muuten, sateen ansiosta pihamaa on alkanut vihertämään!
Mukavaa alkanutta viikkoa.

Kevään ensimmäinen!

Kevään ensimmäinen kukkanen on aloittanut kukintansa!
Haa, tästä se kevät etenee ja ehkä jossain vaiheessa muuttuu myös kesäksi. Piha on nyt haravoitu ja perennapenkit puhdistettu talven jäljiltä.  Pionipenkissä pionit olivat JO aloittaneet kasvunsa, ainakin 1 cm oli näkyvillä!

Teitä tervehtii kevään kukkasesta iloitseva Kankuritar