tämä muutti asenteeni joulun kiireisiin

Vuosia sitten kun lapset olivat kouluiässä ja perheessämme elettiin ns ruuhkavuosia, jouluun liittyi paineita, kun PITI itse tehdä kaikkea mahdollista ja mahdotonta (ainakin kaikissa naisten lehdissä niin sanottiin). Lisäksi työelämässä joulun ja uudenvuoden aikaan liittyi paljon extra työtä, mikä veti hermoja tiukalle ja stressiä päälle.  Ja tietenkin sitä tuli oltua kotona äksy ja huudettua pienistäkin asioista.  Lapset tahtoivat koolle perhekokouksen, aiheena joulu.  Sopihan se, istuimme pöydän ääreen koko poppoo (lapsemme ja met vanhemmat) keskustelemaan. Ensiksi oli asialistalla muutama käytännön juttu, mitä leivotaan, koska mennään joululahjaostoksille, kuka jakaa lahjat jne. Kokouksen lopuksi lapseni  kysyivät minulta: 'äiti miksi sie olet pahalla tuulella ja pittääkö sitä koko ajan siivota ja kiukutella meille, eikö se joulu tule vähemmälläkin?' -  Niin, siinäpä kysymys ja arvaatte varmaan miltä se tuntui? Lähdin koiran kanssa lenkille ja sanoin heille, että nyt minun täytyy miettiä tätä teidän kysymystä, koska se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Siinä koiran kanssa kävellessä, juttelin hänelle (siis ajattelin ääneen) että mikä se saa minut, järkevänä pidetyn ihmisen, joulun alla tällaiseksi hirmuksi. Lapset eivät sitä ainakaan halunneet eikä ollut heidän syynsä, että niin lapsellisesti yritin noudattaa lehtien ohjeita ja vanhoja rutiineja. Koiramme, Likka, katsoi minua, heilautti häntäänsä ja tuntui sanovan, että sitähän se minäkin! Kotiin tultua halasin lapsiani ja kiitin heitä hyvästä kysymyksestä ja lupasin, että tästä lähtien meidän perheen joulun alla äiti ei ole 'ärjyvä hirmu' ja tehdään yhdessä mitä voidaan ja loput saa olla tekemättä. Ja tätä olemme noudattaneet. Joulut ovat tulleet ja menneet

ilman suuria paineita. Nyt sitten kun lapseni elävät perheineen näitä ruuhkavuosia, olen muistuttanut heitä tästä kysymyksestä.

Niin, nyt olen siivonnut nurkat ja kaapit jo muutama viikko sitten, leiponut piparit ja pullat sekä hankkinut hyvää lukemista joulun pyhiksi. Tänä jouluna olemme puolison kanssa kahdestaan ja muistellaan menneitä jouluja sekä ulkoillaan paljon. Ja aivan varmasti meinaan viettää aikaa kangaspuideni kanssa, koska vihdoinkin sain shaaliloimen ( kasvisvärjätyt langat) laitettua puihin kutomista varten. Tässä kuvaa 'letistä'

Mukavaa torstaita.

pipareita ja sähläämistä

Joulumyyjäiset ja -messut ovat tältä vuodelta takanapäin. Tällaiset tapahtumat, missä tapaa paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, antavat paljon.  Työhuoneessa pakertaessa on vain itsensä ja omien ajatuksiensa kanssa, nämä myyntitapahtumat tuovat mukavaa ja innostavaa vaihtelua. Ja se, että saa palautetta tekemistään tuotteista, se se vasta antoisaa onkin. Monta hyvää ja aiheellista parannusta olen voinut tehdä, saamieni palautteiden johdosta.

Oletteko huomanneet miten rentouttavaa puuhaa siivous on? Tapanani on käydä vaatekomerot ja -huoneet pari kertaa vuodessa läpi. Tiistaina oli sellaine päivä, että pakkanen oikein paukkui nurkissa, ja niinpä roudasin vaatteet ulos tuulettumaan ja raikastumaan. Takasin niitä kanniskellessa, lajittelin sellaiset puserot ja hameet joita en ole ainakaan 5 vuoteen käyttänyt kierrätykseen, pesukoneen kautta tietysti. Ja osan autonpesu-luutuiksi. Ihmettelen aina sitä, kun jotkut vaatteet kutistuu kaapissa ja jotkut taas suurenee, ihmeellistä.

Toissapäivänä tein piparkakkutaikinan vanhassa  keittokirjassani (Keittotaito v. 1962) olevan  reseptin mukaan. Sain kirjan häälahjaksi anopiltani, kauan, kauan sitten. Tällä ohjeella olen piparit tehnyt vuosikymmenien ajan.

Yritin kopioida reseptiä tähän, ei onnistunut, joten kirjoitan sitten:

Joulupiparkakut
2 munaa, 400 g sokeria,3 dl siirappia, 3 dl kermaa, 3 dl voisulaa tai margariinia
1 tl, kardemummaa, kanelia, hienn. neilikkaa, inkivääriä ja poperanssinkuorta
3 tl soodaa
1250 g vehnäjauhoja

Taikina valmistetaan päivää ennen leipomista. Ainekset sekoitetaan ylläolevassa järjestyksessä ja seos vatkataan hyvin kuohkeaksi ennenkuin jauhot lisätään. Piparkakut paistetaan miedossa (175) lämmössä.

Helppo ohje ja piparit onnistuu takuuvarmasti.  Tällä kertaa kun sain jauhot sekoitettua taikinaan, ihmettelin miksi se on 'pöperöistä' jauhot vain pöllysivät, aivan kun jotain olisi jäänyt pois! Tarkistin ohjeen ja huomasin etten ollut laittanut kermaa - ja sitähän ei kaapissa ollut. Onneksi oli vaahtoutuvaa suklaakermaa purkki, sekoitin sen sisällön  ja vähän maitoa taikinaan ja kas kummaa, hyvää tuli.  Ja valmiit piparit, ne ne vasta hyviä ovat. Luovuutta sitä pitää näköjään olla piparkakkutaikinan teossakin!

Maistuisko nämä teille

En malta ihan vielä jouluksi alkaa, pajapuodissani on pienet 'joulumarkkinat' ensiviikolla ja siellä sitten tarjoilen näitä pipareita ja glögiä, kahviakin.

Nyt on ihan pakko alkaa kirjanpitotöihin. Mukavaa perjantaita ja Lucian päivää.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Suomi on tänään 96 vuotias, noihin kuluneisiin vuosiin mahtuu monenlaista tapahtumaa, historiasta sen olemme saaneet lukea. Isäni oli sotainvalidi, hän oli haavoittunut jo talvisodassa, mutta osallistui myös jatkosotaan. Isä ei puhunut sodasta eikä haavoittumisestaan silloin, kun olimme lapsia ja nuoria. Vasta myöhemmällä iällään hän ja äitini kertoivat siitä ajasta. Itselläni oli tapana käydä heidän luonaan Itsenäisyyspäivänä ja silloin käytiin läpi näitä sodan aikana tapahtuneita asioita.

Saimme lunta lisää viimeyönä, ei sitä silti vieläkään paljon ole, vaivaiset 8 cm. Toivottavasti lumi ei enään sula pois jotta saamme valoisuutta tähän kaamoksen pimeyteen.

Minulta monesti kysytään, että mitä sinun miehesi tekee, kun itse olet käsitöiden kimpussa koko ajan? Tässä on pari kuvaa hänen kädentaidoistaan.

Kuvat on otettu aamupimeässä, jotta valot näkyisivät. Onneksi tuuli heilutteli palloa, joten valotkin näkyy.
Tämä pallo on halkaisijaltaan 60 cm, mutta vakio koot , mitä hän punoo on 30 ja 40 cm. Pyynnöstäni hän laittaa myytäviin palloihin valot valmiiksi, koska  valojen laittaminen pallon sisään tasaisesti ei ole kovin helppo homma, mutta häneltä asennustyö käyttää kätevästi.

Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille lukijoille

Kuukauden päästä on Tapaninpäivä, toisin sanoen joulukiireet on silloin melkein ohi! Nyt on niin pimeää, niin pimeää, ei ole lunta ja vettä satelee, on  Marraskuun loppupäivät menossa. Lunta saisi tulla, edes vähän.
Kankuritar osalllistuu muutamaan joulumyynti-tapahtumaan. Viikonloppuna menen Oulun MLL:n järjestämille joulumessuille. Se on ollut jo monta vuotta sellainen tapahtuma, joka vetää puoleensa. Tänä vuonna osallistun myös paikallisten naisjärjestöjen järjestämiin joulumyyjäisiin. Tällä tavoin haluan tukea myös paikallisten järjestöjen toimintaa.
Kangaspuissani alkaa retro-tyynynpäällis loimi olla lopuillaan ehkä saan vielä kaksi kudottua ja sitten se urakka on ohi. Mieli seikkailee jo hartiahuiviloimessa, missä kasvisvärjätyt langat näyttelevät pääosaa.
Tässä kuva jo valmistuneista tyynyistä, jouluista?

Syksyllä liityin fb:ssä Suomen Käsityöyrittäjien ryhmään, siellä olen saanut tutustua suureen määrään pieniin käsityöyrityksiin ja -yrittäjiin. Käsityöryhmässä toimii myös Käsityökortteli niminen ryhmä. Nyt tulevana viikonloppuna järjestetään kaksi mielenkiintoista tapahtumaa. Perjantaina 29.11.2013 on huutokauppa, missä voi ostaa/huutaa käsityöyrittäjien sinne lahjoittamia tuotteita ja saadut tulot menevät Uuden lasten sairaalan hyväksi. Osallistuminen tähän tapahtumaan tuo minulle joulumielen.
Toinen viikonlopun tapahtuma on nimeltään Käsityökorttelin jouluviikonloppu ja siihenkin tapahtumaan yritän osallistua, saa sitten nähdä miten käy.

Nyt kuitenkin lähden juomaan toisen kupillisen kahvia ja inspiroitumaan Retro-tyynynpäällisten kutomiseen. Mukavaa Marraskuun loppua.

Ihana arpajaisvoitto ja muutakin...

Isot kiitokset KANGASPUILLA KUTOEN blogin pitäjälle, Tarjalle, saamastani arpajaisvoitosta. Kynnysmatto on kuin tehty työhuoneeseeni. Tässä kuva matosta

Eikös vain näytäkkin hyvältä!

Tuo pärekori on isoisäni (tuffan) punoma joskus 30-40 luvulla. Siihen mahtuu ihanasti räsykudekeriä.

Viikonloppu meni talkoillen Osuuskuntamme Meän Markkinoiden järjestämissä wanhan ajan joulumarkkinoilla. Tänä vuonna paistoin 500 joulutorttua. Saa nähdä mikä on määrä ensivuonna.
Nyt on hieman voipunut, mutta tyytyväinen olotila. Yhdessä tekeminen on antoisaa.
Tämän illan lepäilen, mutta huomenissa uusi into päälle ja eiku kutomaan!

Suomen käsityöyrittäjien joulukuvasto

Tällaisen upean kuvaston Suomen käsityöyrittäjät ovat julkaiseett. Jakaa saa mielinmäärin eteenpäin.




Linkki kuvastoon tässä:  http://issuu.com/susannamattheiszen/docs/skyt_kuvasto_joulu2013

Itse valmistaudun viikonlopun tortunpaistokoitokseen! Osuuskunta johon kuulun, järjestää Peräpohjolan wanhan ajan joulumarkkinat tulevana viikonloppuna ja itselleni olen varannut tortunpaistamisen roolin.
Viime vuonna paistoin 450 joulutorttua, saa nähdä ylittyykö määrä tänä vuonna.

Antoisia hetkiä käsityönne parissa.

Kylmävärjäystä krapilla

Näistä 'kylmävärjäys' kokeilustani olevat kuvat ovat jääneet teille näyttämättä.  Värjäyshistoria oli seuraava:
Olin ostanut krappijuurta vuonna 2002 ja siitä oli jäänyt yksi 100 g erä käyttämättä. Laitoin juurenpalat likoamaan (n. 2 vrk), puretin alunalla värjättävän lankavyyhdin, minkä sitten upotin krappiliemeen. Annoin lankojen olla väriliemessä noin nelisen viikkoa. Lopuksi lämmitin värjäysveden n. 40-50 asteiseksi ja annoin liemen jäähtyä hiljalleen. Tälainen oli tulos.

Langat ovat muhimassa!

Lanka oli muhinut noin kolmisen viikkoa ja väri oli tällainen.

Ja tällainen väri siihen tuli neljän viikon jälkeen. Tosi kaunis ruskea väri. Nyt
harmittaa, kun oli vain tuo 100 g lankaa!!














Joko joulukiireet ovat alkamassa?

Mukavaa alkuviikkoa kaikille lukijoilleni.