Lähes 25 vuotta

Lähes 25 vuotta sitten eli tarkasti 24.5.1999 Kankuritar merkittiin Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteriin ja siitä saakka tämä nimikyltti on ollut esillä

Näihin vuosiin liittyy paljon ihania hetkiä kangaspuideni kanssa, valtava määrä tunteja suunnitelmien, luonnosten piirtämiseen, ohjeiden tutkimiseen, loimien luomiseen, materiaaleiden valintaan, itse kutomiseen ja kaikkein ihanimpaan hetkeen, asiakkaiden kanssa tapaamisiin. On tullut kierrettyä erilaisia myyntitapahtumia lähellä ja kaukana ja kaikista näistä on muistona onnistumisen ihana tunne. Alusta alkaen olen merkinnyt ylös kaikki kutomani tuotteet ja niitä kertyy melkoisesti matot, erilaiset huivit, saunatekstiilit, kattaustekstiilit ja tietenkin ne iki-ihanat pannunaluset. Tässä kuva yhdestä alusesta

Ja huivit,

Saunatekstiilit

Ja ne iki-ihanat vippelätyöt

Paljon ihania käsitöitä ja paljon ihania muistoja kätkeytyy näihin 25 vuoteen, lopuksi prh:n kirje

Tämä blogini on nyt historiaa minulle, uusi vaihe loppuelämässäni on alkanut, olen siirtynyt omaishoitajaksi puolisolle, mutta käsityöt ja kangaspuut jatkavat myös tässä elämäni vaiheessa. Olen avannut uuden blogin 'lumihanhi', minne kirjoittelen kuulumisiani, olet tervetullut seuraamaan blogiani. Kiitokset teille kaikille Kankuritar-blogini seuraajille ja antoisia vuosia itse kullekkin.

Ihana elokuu

Olen syksyn lapsi, syntynyt elokuussa, nautin syksystä sateineen ja raikkaine tuulineen. Syksyisin innostun värjäämään lankoja kasveilla, jotka löytyvät lähes ihapiiristä. Tänään oli vuorossa värjäys villakon kukilla.

kukat näyttävät tällaisilta.

ja tällainen väri villalankaan sitten tuli.

Kaikki aikanaan

Kaikella on näköjään aikansa, esim. tämän blogikirjoittamisen kanssakin. Kevät on edennyt pitkälti kohti kesää ja maisema on muuttumassa valkoisesta vihreäksi. Aika vileää vielä on, joten pihatyöt ovat 'tauolla'. Eilen piipahdin taimitarhalla ja ostin muutaman samettikukan ja yhden daalian sekä tillin ja persiljan alut. Istutan ne kasvulaatikkoon sen jälkeen, kun ilmat ja varsinkin yöt alkavat lämpenemään. Siemenperunat on jo hankittu hyvissä ajoin, mutta niiden istutus tapahtuu (isän neuvojen mukaan) vasta 6.6. jälkeen. Käsitöissä eli ts kangaspuiden kanssa on hiljaista, päivittäin kuitenkin pari tuntia niiden seurassa vietän, punaisten lapinvillahuivien kudonta on menossa. Niiden jälkeen on todella ison miettimisen aika - mitä jatkossa - tapahtuu ja millaisen päätöksen tulen tekemään. Yritykseni toiminta joka tapauksessa on loppusuoralla. Ehkäpä taas saan luovuudesta kiinni ja alan nauttimaan työhuoneeni antimsta. Aika näyttää. Hyvää alkavaa kesää jokkaiselle blogini lukijalla.

'leikki' lankojen kanssa jatkuu

Vuorossa sinistä ja paljon työnilon tunnetta

Lankojen kanssa leikkiä

Tänään oli otollinen päivä käynnistää lankaleikki valkoisten huivien kanssa. Loimen sain eilen luotua ja tänään oli vuorossa ns loimen veto kangaspuihini. Leikki jatkuu loimen niisimisellä ja pirtaan pujottamisella - huomenna. Kutomisen voin aloittaa parin päivän päästä. Muutama kuva 'leikkimisestä'

Tämä on kiva kuvakulma loimesta.

ja seuraavana onkin jo loimi letitetty

ja huomenna 'leikki' jatkuu tästä eteenpäin.

Vielä jaksaa.....

Vuosi on ehtinyt vaihtua edellisen postauksen jälkeen. Aika katoaa jonnekin, hyvä kun perässä yrittää pysyä. Aikaa on kulunut jonkin verran työhuoneen puolella ja punaisten huivien loimi on kudottu ja huivit valmistuneet sekä tilaajille toimitettu. Nyt kangaspuut ovat tyhjänä seuraavaa huiviloimea, varten, valkopohjaiset huivit ovat lankoina odottamassa luontia loimeksi ja näiden huivien parissa muutama viikko vierähtää. Ihan pakko siivota työhuone/ateljee ensin ja sitten pääsee 'luovuus' taas valloilleen siellä. Toivotan kaikille blogini lukjoille hyvää jatkoa tälle alkaneelle vuodelle. Jaksetaan nauttia talvisesta luonnosta eikä ne pakkasetkaan pahasta ole!

Uuden harjoittelua

Aivoja pitää haastaa, eikö vain? Kokeilen uudelleen neuloa tätä ihanaa mallia kauluriin. Lankana on ohuen ohut silkkivilla (Sulo Yarn) ja ohut alpakkalanka. Tämä on toinen kokeilu tästä 'Tähkä' mallista, vieläkin pitää luntata ohjetta. Mutta, kyllä vanhakin uutta oppii, kun oikein yrittää.

Kävelylenkki raittiissa ja lumisateisessa ulkoilmassa teki hyvää mielelle ja kunnolle. Nautitaan talvikeleistä!

Vihdoinkin valmiina

Kaulahuiviloimi on nyt loppuun asti kudottu ja siitä 'syntyi' 10 ihanan pehmeää ja värikästä huivia. Väriskaala on tyypillistä minulle, syksyn ihmiselle. Tulossa on muutamat joulunajan myyjäiset, joihin osallistun ja mukana ovat myös nämä huivit.

Kankurittaren kammarissa on siivottu kaikki langapätkät ja pölykasat pois ja nyt tyhjät kangaspuut saavat levätä vähän aikaa. Uuden loimen langat olen tilannut, mutta jokunen viikko menee, ennenkuin langat ovat tulleet. Seuraavaksi on tulossa - ainakin vielä kerran - ns lapin villahuiveja, punaisia. Ensilumi satoi eilen ja ainakin vielä tänään maa on valkoinen, mukava lähteä aamulenkille raikkaaseen ilmaan.

Harmaatako

Hei, hamstrasin lankoja; ihania, pehmoisia, pörröisiä ja ylellisiä alpakan, villan ja silkin sekoituksia, seuraavin kaulahuiveihin. Kohta puoleen, lähes tältä istumalta, siirryn kutojan kammariini ja jatkan kutomista näistä langoista. Olen itsekin ihan 'pörrönä' näihin värehin ja materiaaleihin.

Harmaan huivin sain kudottua, se oli jo 6s huivi tästä puissani olevasta loimesta. Harmaa on myös kaunis ja rauhallinen väri, tykkään tästä kovasti, lankana on alpakka ja harjattu alpaca+silk-lanka.

Mukavaa lokakuun aikaa..... harmaata tai värikästä

auringon palvoja

Hän oli ottamassa aurinkoa ja lämpöä..... Onneksi en ajanut ruohonleikkurilla päältä....

Lokakuu on alkanut

Meillä, itse kullakin, on varmaan rinnakkain menossa monenlaisia käsitöitä, joita sitten vuorotellen 'käsinöi'. Omalla kohdalla kangaspuissa olevat työt ovat etusijalla, mutta telkkua katsellessa kädet kaipaavat jotain pientä tekemistä. Tämän, kohta loppusuoralla olevan, kolmiohuivin neulonta/kutominen on vienyt aikaa vuoden verran. Lanka on loimuvärjättyä puuvillaa ja oikeastaan hyvin miellyttävää kutoa. Ikkunasta ulos katsoessa huomaan, että huivin värit ovat samat kuin luonnossa oleva ruskan väriloisto.

Tuuli ja sade on pudottanut koivusta lehtiä niin, että maa on keltainen, siitäpä sitä löytyy töitä haravalle ja leikkurille. Tapanani on kasata lehdet yhteen kohtaan ja ajaa bioleikkurilla yli niin monta kertaa, että jäljelle jää pieni kasa lehtimursketta, joka on helppo laittaa peruna- ja kukkapenkkeihin. Hyvää alkanutta lokakuuta.

Värien vaikutusta

Kaulahuiviloimessa on värien iloittelua ja kun on värikäs loimi, niin sen kutominen yksivärisillä langoilla tuo esille värien vaikutusta monella eri tapaa. Nyt on menossa musta kudelanka, materiaaleina silkkimohair ja silkkialpakka. Musta lanka tuo loimen värit ihan eritavalla esille verrattuna esim. punaiseen.

Punaisen huivin lanka on silkkivilla. Ensimmäisen huivin kudoin lenkkialpakalla ja värit ovat ruskeita.

Seuraavaan huiviin tulee myös musta kudelanka, harjattua alpakkaa, lanka on unelman kevyttä, pehmeää ja pörröisen pehmoista. Olen hieman laiskanlaisesti ahertanut tämän loimen kanssa, mutta nyt on laitettava lisää vauhtia kutomiseen, jotta huivit valmistuisi kohtuullisessa ajassa ja ennen joulua ehtisi muutakin kutomaan.

Syksyn Daalia

Hitaasti, tosi hitaasti aukeaa tämän daalian kukka. Ensimmäisen kuvan otin 13.9. ja tämän toisen eilen, 17.9.

Ei ole paljon kehitystä tapahtunut 5 päivässä? Tosin sää on ollut sateinen ja viileä, aurinkoa ei ole paljoakaan näkynyt. Aika näyttää olevan sellainen, että daalian juurakon saa nostaa talvehtimaan. Pihapiirissä kukkapenkki on aivan surkeassa kunnossa, silti yksinäinen kehäkukka vielä kukkii uhmaten syksyn säätä. Lehtipuiden lehdet kellastuvat ja punastuvat ja sebramännyt ovat täynnä ruskeita neulasia, joten haravointia on tiedossa heti kun säät selkenee. Tänään on vielä sadepäivä ja sulkeudun kammariini kaulahuiveja kutomaan. Kutominen on suht. hidasta, koska silkkivillalanka on hyvin ohutta ja olen tyytyväinen, jos saan puoli metriä päivän aikana kudottua. Kuva valmistuvasta huivista.

Aherrusta, aherrusta....

Keittiön seinien maalaus aloitettu. Värin kanssa mietin aika pitkään, mutta sitten päädyin väriin nimeltään 'Jasmiini'. Ensimmäinen maalauskerta on takana ja toisen kerran teen tänään. Maalin värisävy oli juuri sellainen, kuin halusinkin. Sopii hyvin taustaväriksi tuleviin kaapinovien väreihin. Syksy on sellainen vuoden aika, joka saa minut aina innostumaan ja nyt jopa tarttumaan myö toimeen. Kuvat seinästä ennen ja yhden maalikerran jälkeen. Vanha maalaus oli aikaa, jolloin telalla vedeltiin pohjamaalin päälle kuvioita. Jälkeen kuvassa värierot ovat hyvin näkyvissä.

Huiviloimeakin ehdin kutomaan ja nyt on vuorossa tummanpunainen silkkivillalanka. Työt jatkuu molemmissa projekteissani.

Tällaista tällä kertaa, mukavaa torstaipäivää jokkaiselle.

Arkisia ajatuksia

Syyskuu on jo puolessa välissä, aika rientää. Tänään oli tarkoitus käydä poimimassa puolukoita, mutta jo aamulla alkanut vesisade muuttaa suunitelmia. Suunnistan maalikauppaan ostamaan keittiöön seinämaalia. Aikaisemmasta maalauskerrasta on kulunutkin kohta 20 vuotta. Huushollin sisäovet maalasin viime viikolla, hommansa sekin on. Kuvissa ovi ennen ja jälkeen.

Seinän maalamisen jälkeen on vuorossa keittiön kaappien ovien 'tuunaus'. Ovet ovat puuta (tammea) ja korjaus petsatut myös 20 vuotta sitten. Kaapisto on alkuperäinen eli lähes 40 v vanha. Mietintämyssyssä on paljon ajatuksia näiden ovien suhteen, en kuitenkaan halua vaihtaa puuovia ns kuttaperkka-oviin. Odottelen remonttireiskaa arvioimaan kanssani siitä, mitä oville olisi järkevintä tehdä. Itse olen suunnitellut ovien maalausta. Ja tietysti muutama tunti tästäkin päivästä kuluu rakkaiden kangaspuitteni kanssa. Seuraava huivi on aloitettu ja siinä kuteena on silkkivilla.

Pehmoista ja lämpöistä

Todellakin, pehmoisia ja lämpöisiä tämän loimen huiveista tulee. Loimen pituudeksi tuli noin 30 metriä, joten aika monta huivia valmistuu. Loimen materiaali olikin tuossa aikaisemmassa postauksessa jo sanottu, mutta toistan sen, eli silkkivillaa, silkkialpakkaa, silkkimohairia ja harjattua silkkialpakkaa. Siis todella unelman pehmoisia ja jopa ylellisiä lankoja näihin tuleviin huiveihin on kätkettynä. Kudemateriaalina tulen käyttämänn samoja lankalaatuja sekä lisäksi babyalpakkaa ja laadukasta merinovillaa. Sidoksena on palttina, toimikas ja pitsipoiminta. Muutama kuva loimen eri vaiheista, loimilettti, loimitukki, alkusolmut ja pätkä aloittamaani huvia.

Esimmäisen huivin kudelankana on lenkkialpakka, sitäkin löytyi kaapin hyllyltä kahta eri väriä, joten pitänee laittaa mietintämyssyä päähän ja suunnitella väriraitojen järjestystä ja kokoa. Tänään on lepopäivä kutomisesta, huomenna hommat jatkuu..

Uusi loimi

Monenlaisia silkkivilla- ja silkkialpakkalankojen loppuja on jäänyt odottelemaan huivi-inspiraatiotani ja nyt eilen se inspiraatio iski, oikein kunnolla! Tulossa on - kaulahuiveja - mitäpäs muutakaan ja loimen luonti aloitettu eilen ja luovuus ja luonti jatkuu tänään.... Tässä kuva aloituksesta ja värien kirjosta.

Jotain pientä.....

Kesä on mennyt, siis tähän mennessä, hyvin vähillä käsitöillä. Nyt, kun on tullut tv:sta urheilua seurattua, käsityöt ovat tulleet mukaan 'kuvioon', ainakin nimellisesti! Tällaisen puuvillaisen kolmiohuivin neulominen on ihan mukavaa, varsinkin kun on vain ihan sileää neuletta. Lanka on ihan mukavan tuntuista puuvilla-lankaa ja värit ovat mieleiset. Tämänkin huivin tekeminen on kestänyt jo toista vuotta, ehkäpä tämä valmistuu nyt yleisurheilun em-kisojen aikana tai sitten ei!

Toinenkin ikuisuus 'käsityöprojekti' on shaalin virkkaaminen pitsineliöistä kasvivärjätyistä, hyvin ohukaisista villalangoista. Sekin on sellainen kesäajan terassityö. Aloitin neliöiden virkkaamisen nelisen vuotta sitten ja satakunta lappua on valmiina, ei niistä vielä mitään aikaiseksi saa ja työ jatkuu ensikesänä....... toivottavasti.

Nyt on parasta siirtyä ihan arkisiin askareihin ja aloittaa huushollin siivoamisella ja sen jälkeen tutustua kankurittaren pajan tilanteeseen näin lomien jälkeen. Ennen lomalle lähtöä kudoin katelustoja juuttiloimeen paperinarusta ja fanttilangasta. Lointa on vielä jäljellä muutama metri, ehkä kudon vielä muutaman katealustan sekä mahdollisesti liinoja. Tässä kuva yhdestä alusesta, kuteena on musta ja harmaa fanttilanka.

Heinäkuu 2022

Tämän vuoden - 2022 - heinäkuu on tullut vietettyä Espoossa. Lupasin pojan perheelle tulla kotimieheksi ja koiramusten hoitajaksi heidän kesälomn ajaksi. Tulimme 26.6. ja kotiin lähtö on 26.7. elikkä kuukausi täällä eteläisessä Suomessa on vierähtänyt. Kauniita, aurinkoisia ja jopa hyvinkin helteisiä päivä olemme saaneet kokea. Ja mikä parasta, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä vietetty sääskettömällä terassilla, ei siis ininän ininää ole kuultu. Tämä heidän kotinsa sijaitsee Kuninkaankaartaontien läheisyydessä ja karvatassujen kanssa on noita kallioisia metsäpolkuja tullut kierreltyä noin 90 km:n verrran. Ja kun tälle reissulle lähdin, päätin jättää kaikki käsityöt pois matkasta ja siksi olenkin lukenut hyvin paljon pokkareita ja e-kirjoja. Pari e-kirjaa latasin vielä tulevalle junamatkalle. Joskus on hyvä vain olla eikä antaa valtaa ajatuksille tulevasta selviytymiseen. Jatkossa tiedän eteen tulevan raskaitakin aikoja, joten nyt vaan vielä päivä pari olemista ja pojan perheen kotiin odottamista. Muutama kuva noilta kallioilta, joissa olen kävellyt. Luonto on ollut rehevää ja vihreää, kallioimarteet ovat peittäneet kallioita ja paljon pieniä puiden alkuja on kasvamassa, tammea, vaahteraa ja jotain, jota en tiedä, mutta lehdet ovat kuin vihreitä sydämiä. Lpuksi kuva karvakavereistani, Stella 11 v ja Pilvi 2 v.

Mukavia kesäpäiviä seuraajilleni.

24.6.2022

Toivotan teille kaikille oikein hyvää Juhannusta, Juhannusruusu ei ehtinyt kukkimaan, mutta Lumipalloheisi on täynnä ihania, valkoisia kukkia.