Oho, lähes kaksiviikkoa on kulunut aikaisemmasta viestistäni. Taas kerran on kysyttävä, mihin aika katoaa?
Ja tuonnehan 'pajan' puolelle se on mennnyt, kangaspuiden kanssa askarrellessa. Kutominen on todella mukavaa, mutta töiden viimeistely on aikaa vievää touhua.
Kävimme puolison kanssa ns kotiseuturetkellä Aavasaksan maisemissa. Tornionjoella on ollut viikon kestävä kulttuuritapahtuma, nimeltään 'Isosiika' ja tapahtuma päättyi 19.7. rantautumalla Aavasakan ja Matarengin välillä olevan rajasillan kupeeseen, ja sen tapahtuman kävimme seuraamassa. Otin kuviakin, mutta kun oli iltamyöhäinen, kuvista tuli tummahkoja. Kävimme myös Aavasaksanvaaran näköalapaikalla ja kahvit juotiin näköalapaikan kahvilassa, josta myös voi katsella todella upeita ja kauniita vaaramaisemia.
Kuvassa Isosiika rantautumassa. Taustalla näkyy Matarengin puoleista maisemaa.
Jotain pientä käsityötäkin on tullut tehtyä, tässä ohessa kuva eko-pannunalusesta ja tekotapa; tietysti kangaspuilla kutoen.
Koko on noin 25 x 25 cm ja materiaaleina on pellava ja vanhat autonistuinsuojassa olleet puuhelmet.
Mukavia kesäaamuja blogiani seuraaville.
Mahtava idea!
VastaaPoistaKiitos viestistäsi. Se on sitä, kun ei millään voi heittää pois hyvää materiaalia, niin sitten sitä alkaa miettimään että miten näitä puuhelmiä voisi uusiokäyttää. Punoin myös oviverhon puuhelmistä ja vanahoista Aarikan puisista vinoneliöistä ja katajaläpyköistä.
PoistaHieno pannunalunen, mahtava on tuo iso kalakin.
VastaaPoistaJoskus lapsena kävin perheeni kanssa lomalla Aavasaksalla, silloin siellä oli vain muutama lomamökki ja kioski. Muistan sen mukavana paikkana.
Niin, Aavasaksa on edelleen upea vaara, jolle toivoisi enemmän näkyvyyttä. Pannunalusen historia on se, että kun ei millään raaski heittää pois hyvää materiaalia, niin silloin ei auta kun laittaa harmaat aivosolut töihin, ja näin siinä sitten kävi.
PoistaTosi näppärä pannunalunen, hyvä tapa uudiskäyttää ne puuhelmet:)
VastaaPoistaKiitos viestistäsi. Omasta mielestäkin sain hyvän alusen. Eikä tule paljon hintaa, mutta kyllä se pikkusen työtä vaatii.
PoistaTuo pannunalunen on huippu. Minullakin olisi tuollaisia puuhelmiä, mutta mistä ne kangaspuut !!!!
VastaaPoistaHei vaan, kyllä tällaisia voi tehdä virkkaamallakin. Itselle on vain nuo 'väävisstoolit' se joka antaa toteuttaa näitä ideoitani.
PoistaPitääpä muistaa :)
PoistaNoita olen minäkin tehnyt.Kiva idea.
VastaaPoistaOmasta mielestäkin pannunalusesta tuli hyvä. Vain mielikuvitus on rajana tällaisten tuotteiden kanssa.
PoistaMukavaa kun kävit jättämässä tassunjäljet blogiini, niin löysin tänne:)) en ole koskaan käynyt Aavasaksalla, vaikka sukujuureni ovat pohjoisesta, Pudasjärveltä. noista puuhelmistä tuli mukavia muistoja mieleeni, sellaiset istuinsuojat olivat myös isäni autossa. mainion pannunalusen teit omistasi! tutkin hieman jo blogiasi ja silmiini osui tuolta aiemmasta postauksestasi aivan ihana mandariinin värinen lanka:))
VastaaPoistaKiitos viestistäsi ja tervetuloa Kankurittaren blogin lukijaksi. Kirjoittelen harvakseen tapahtumistani ja tekemistäni käsitöistä. Etupäässä kutomani tuotteet ovat myyntiin meneviä ja sen vuoksi en niitä tänne blogiin laittele. Kotisivuni ovat uusitumassa ja esittelen niitä siellä. Mukavia värjäystapahtumia sinulle toivottelee Kankuritar
PoistaHeh, noita autonistuimesta purettuja puuhelmiä on minullakin varastoissa, niitä on kätevä käyttää moneen tarkoitukseen. Niissä kun on tarpeeksi isot reiät. Kiva kun kävit vierailulla:)
VastaaPoistaKiitos viestistäsi, Värikkäät, virkatut purkinsuojukset sai mielenkiintoni heräämään. Mukavaa loppuviikkoa sinulle.
Poista