Joskus tuntuu siltä

Niin, joskus tuntuu siltä että ei saa mitään aikaiseksi vaikka koko päivän huhkisi. Tänä aamunakin heräsin jo viideltä odottelemaan aamulehden tuloa. Sitten innostuin  selailemaan ja lukemaan teidän kaikkien ihanien käsityötaitajien blogeja ja ihailemaan taitojanne. Sitten kun puoliso heräsi, juoksutin kaikki vuodevaatteet ulos tuulettumaan ja heitin matot kans pihalle ja lumeen, raikastumaan. Sitten sitä tavanomaista siivoamista, ruoanlaittoa jne. Kello oli jo yli puolenpäivän ennenkuin ehdin touhuamaan pajan puolelle. Siellä viiimeistelin pari hartiahuivia ja aloitin kutomaan loppuloimeen vielä yhtä huivia, toiveissani saada se valmiiksi illan kuluessa. Samalla katselin omia käsitöitäni, ei niitä nyt ole kovin paljon tullut tehtyä. Olen virkaillut pieniä koreja puuvillaisesta säielangasta,  toivoen että jos lastenlapset niitä tarvis. Tässä kuvaa koreista.

Jahas, ei muuta kuin kutojan penkille vaan uudestaan, ei se huivi itsestään valmistu.

mukavata maaliskuun loppua

Maaliskuu  on  loppumaisillaan, huhtikuu tulossa  ja lunta ja pakkasta on vielä ihan yli sietorajan vaikka talvesta tykkäänkin. Tänä keväänä on kuitenkin ollut ihan hyviä hiihtokelejä ja onhan niitä kilometrejä jonkin  verran tullutkin, ei kuitenkaan sitä määrää kuin viimevuonna. Eilen oli ihan mukava, pieni pakkaskeli ja hiihto- kilometrejä kertyi 12. Täällä rajalla asuessa, meillä on käytettävissä kummankin maan hiihtolatuja ja niitä sitten hyväksi käytämme. Tänään on 'ateljee' päivä, täytyy saada yksi työ loppuun kudottua ja viimeisteltyä, eli tänään ei ulkoilla, ehkä huomenna, hyvänä päivänä.

Tällaista olen ateljeen puolella tekemässä, arvaako kukaan mitä tässä on valmistumassa?



Pellavasydämen Mervi blogissaan kyseli meiltä lukijoilta seuraavaa:
"Minkälainen hamstraaja sinä olet? Tuleeko kerättyä kaappeihin turhaa tavaraa?"  
Täytyy tunnustaa, että hieman löytyy hamstraajan vikaa, varsinkin näissä käsityötarvikkeissa, muissa tavaroissa ei niinkään. Yleensä noudatan tyttäreni antamaa ohjetta, kerran vuodessa on hyvä siivota 'muuttosiivous'! Ja katsos kummaa, ei niitä tavaroita kovin paljon sitten nurkkiin jää pyörimään.

talvesta toiseen

Niin se vain on, että ei tämä talvi ole poikkeuksellisen luminen tai kylmä. On niitä
ollut menneinä vuosinakin. Tuli vain muistoja mieleeni, kun olimme puolison kanssa
 käymässä Ylä-Lapissa, Muoniossa ja Hetassa. Hetassa oli Marianpäivä-tapahtumat,
joita kävimme katsastamassa.  Aikaisemmasta kerrasta onkin kulunut jo 41 vuotta!.
Kun vertaa tämänpäivän tapahtumaa siihen edelliseen käyntiimme, niin muutos oli
 melkoinen. Aikaisemmasta kerrasta oli jäänyt mieleen se, että väkeä värikkäissä
Lapin puvuissaan oli paljon,nyt voisi sanoa että siihen verrattuna väkeä oli
'kourallinen' ja ehkä pari Lapin pukuakin oli nähtävissä. Ohjelma Marian päivillä oli
suunnilleen samanlaista kuin nytkin.  Niin, aika muuttaa meitä ja tapahtumia,
 hyvään vai huonoon suuntaan, vaikea sanoa.

Muistoista mieleeni tuli julkaista yksi kuva vuosien takaa.  Oli Vappu-päivä ja
lähdimme koko perhe päiväkävelyllä käymään metsiä pitikin Partekin sementti-
tehtaalla.Lunta kuvan ottohetkellä oli noin 1,0-1,2m ja mahottoman hyvä hankikeli,
kuvan otti puoliso.
Tytöllä on äidin virkkaama ja ompelema huppu-takki, joka oli hyvin rakas ja
on vieläkin hyvässä tallessa.
Äidillä itse tehty pusero, hame ja baskeri (eivät ole tallessa). Oltiin hyvin tyylikkäitä!!

Kiitos paikallaan

Kiitokset Pellavasydämen Merville konsultointi-avustasi. Olet todella asiakaspalvelun ammattilainen.
Koreistani ei tule läheskään sellaisia kuin Sinun tekemät ja ohjeistamat, mutta koreja kuitenkin. Korien virkkaus on kovaa työtä, sormet, ranne ja olkapää on lujilla.

Virkkasin säielangasta muutaman korin aikani kuluksi samalla kun katselin TV:stä MM-hiihtoja. Olenkin vissiin kertonut, että olen innokas 'penkkiurheilija', varsinkin nämä perinteiset hiihtolajit ovat sellaisia joita mielellään seuraan, vaikkakin menestys nyt ei ollut kummoinen, parhaansa urheilijat varmaan tekivät.

Tällä viikolla pidän pajallani avoimet ovet (to-pe) ja tarjoan samalla nisukahvit. Nisuilla tarkoitan leipomiani kampanisuja. Toivottavasti muutama kulkija uskaltautuu tulla tutustumaan pajaani  ja juomaan kupposen kahvia kanssani.

Nyt on hieman tyhjäkäyntiä kangaspuiden kanssa, kun seuraavan työn langat ovat vasta tulossa, toivottavasti saan ne tällä viikolla ja pääsen loimen luontiin ja kutomaan villahuiveja saamen väreissä.

Ohessa kampanisuohjeeni:

KEMIJÄRVELÄISET KAMPANISUT

1.                                                Leivontaohje:

                                                   I

500  g     voita tai marg.                 Rasva ja vehnäjauhot (joihin on sekoitettu

8      kkp  vehnäjauhoja                 sooda ja leivinjauhe) nypitään tai sekoitetaan

2      tl      soodaa                          taikinaksi.

1      tl      leivinjauhetta

2.

                                                   II

1      tlk    kermaviiliä                     Seokseen lisätään kermaviili ja tavallinen

1      tlk    viiliä                              viili ja sekoitetaan hyvin, ei vaivata.

Taikina saa levähtää kylmässä vähän aikaa.  Kaulitaan ja käännetään muutaman kerran. Lopuksi taikina kaulitaan noin senttimetrin paksuiseksi levyksi, josta  leikataan viis-sakaraisia kampoja. Paistetaan hyvässä uuninlämmössä (225-250 oC) noin 10-15 min.

Nämä kampanisut syödään perinteisesti kahvin kanssa niin, että kahviin laitetaan sokeria ja kampanisu murustellaan kahviin ja sitten syödään/juodaan kahvin kera.

Makoisia hetkiä kahvin ja kampanisujen kera teille toivottelee Kankuritar

Tyhjäkäyntiäkö?

Sen jälkeen kun täytin 60 v, suurin ihmetykseni aihe on se, että miten nopeasti aika kuluu, taas on helmikuun loppu ja maaliskuun (toivottavasti) aurinkoiset ja  keväiset päivät ovat alkamassa.

Olimme (pappa ja mie)  poikani perheen kanssa talvilomailemassa viimeviikolla Ylä-Lapissa. Ilmat olivat ihan suotuisat ulkoilulle ja hiihdolle, joskin pakkasta oli yhtenä päivänä hieman liikaa ja  hiihtokeli muuttui hyvin nihkeäksi. Ei se silti hiihtomenoa haitannut, kun taustalla näkyi koko ajan hienot Pallastunturit. Laskettelurinteissä kova tuuli haittasi laskettelijoita, silti he siellä viihtyivät ja saivat punaiset posket.

Käsityöt ovat olleet jo parisen viikkoa tyhjäkäynnillä, tänään asiaan tulee muutos, päätin viettää koko päivän työhuoneellani ja saada kudottua istuinalusta-loimen loppuun ja aloittaa ompelutyöt. Ostin pellavakangasta ja ompelen siitä laudeliinoja.

Vaikka tyhjäkäyntiä on ollutkin, jotain olen saanut tehtyä, nimittäin lovikka- elikkä hahtuvalangasta olen kutonut vanttuita. Sanon niitä lovikkavanttuiksi. Aikaisemmin jo kirjoitin, että menneiltä vuosilta oli jäänyt lovikka (hahtuva) lankaa ja päätin kutoa langat pois kuleksimasta, vanttuiksi. Ohessa kuvaa vantuskasasta.Tästä voi sitten lapset ja lastenlapset valita käteensä sopivat lämmittäjät!

 Lisäksi kuva kinnasvanttuista, mitkä pappa halusi kätheensä. Kinnasvanttuut ovat kuulemma hyvin tärkeät ja lämpimät kinttaiden sisällä kun menee pilkille. Kun kala on tärpännyt pilkhiin, niiin kuulemma kinthaat on silloin helppo puottaa jäälle kun niissä on vanttuut sisälä! Näin hän sanoo. Ja uskonhan mie.

Eilen oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi ja lämpötila ulkona oli plussan puolella. Hiihtokilometrejäkin tuli 10.
Olikos se Tarvajärvi, joka lähetyksissään aina sanoi, ylös,ulos ja lenkille? No se toteutui eilen, tänään työhuone kutsuu. Mukavaa Kalevalan päivää teille kaikille lukijoilleni.

Kiitos tunnuksesta Kangaspuilla kutoen

Hei, olen saanut tunnustuksen Kangaspuilla kutoen blogista, käykää ihmeessä hyvät lukijani tutustumassa
blogiin : http://kutomine.blogspot.fi/



Olen aivan 'uuno' tällaisten asioiden kanssa, mutta kokeillaan miten onnistun!

Tunnustuksen säännöt ovat:
Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus
eteenpäin kahdeksalle  blogin pitäjälle, joille kerron asiasta ja heidän tulee
kopioida tuo kuvasymboli blogiinsa.

Tunnustukseni ovat:
1.  liike on lääke, pidän kuntoani yllä monenlaisella liikkumisella, kävelen,
     hiihdän, pyöräilen ja tanssin
2.  joskus sorrun touhottamiseen, yritän enemmän kuin ehdin tehdä
3.  dekkarit ovat suosikkikirjojani, joita luen silloin kun aikaa jää käsitöiltä
4.  luonto, varsinkin Lapin luonto, antaa minulle inspiraatioita
5.  olen äitee ja mummu koko sydämestäni
6.  käsitöistä kangaspuilla kutominen on ykkösasia minulle, lainatakseni
     saamaani tunnustusta: 'kaikki muu paitsi  kangaspuilla kutominen on turhaa'
     pitää paikkansa myös kohdallani
7.  en ole romantikko, kuljen jalat maassa
8.  en ole 'keräilijä' enkä kulje kirppareilla

Jaan tunnustukseni seuraavilla ihanille käsityöntaitajille ja blogin pitäjille:

http://pagisen.blogspot.com/
http://sinikka-mumminblogi.blogspot.com/
http://annelinkasityot.blogspot.com/
http://virkkausrinki.blogspot.com/
http://eijankudonta.blogspot.com/
http://riikanaikaansaannokset.blogspot.com/
http://lankapirtin.blogspot.com/
http://kastyoimmeisentekeleet.blogspot.com/

'Luovia' töitä

Helmikuu on menossa jo hyvää vauhtia eteenpäin päivä päivältä. Kaamos on poistunut ja talven selkä taittunut, myös täällä Perämeren pohjukassa. Hiihtokilometrejäkin on tullut jo muutama kymmen. Ja jos ilmat tällaisena pysyy, niin lisää kilometrejä tulee. Luntakin on saatu ihan riittävästi, en kaipaisi enempää. Lumen kanssa on saanut askarrella ihan mukavasti mutta totuus on,  että onhan se 'luovaa' puuhaa! Ja käden jälki näkyy, ainakin lumikolan varressa!

Otin vastaan sytomyssy haasteen ja sain valmiiksi kolme myssyä ja  postitan ne annettuun osoitteeseen. Kiitos Lankapirtin Matleenalle neuvoista, nämä myssyt ovat virkattu 100% puuvillalangasta.

Kansallispuvun liivikangas on valmistunut ja matkannut tilaajalle. Loppuloimeen kudoin muutamia kokeiluja ja lapin ihminen kun olen, niin tällainen tuli yhdestä kokeilusta. En tiedä mitä siitä teen, aika näyttää. Langat ovat vanhoja raanulankoja edesmenneen anoppini varastoista. Miten lie sattuikaan olemaan minulle sopivia värejä!

Tällä hetkellä ulkona on noin -16 astetta ja kirkas tähtitaivas. Tarkoittanee sitä, että huomenaamulla ei tarvitse miettiä lumenluomista. Luomistyö kyllä väikkyy mielessäni, nimittäin uuden loimen luominen seuraavaan työhöni. Siitä sitten myöhemmin lisää.