Lumikinosten keskeltä

No niin, taas vierähti kuukausi eteenpäin tätäkin vuotta eikä oikeastaan mitään uutta auringon alla, ainakaan käsityörintamalla. Hartiahuiviloimi on loppusuoralla, valmistui vaaleanharmaalla, valkoisella ja tummanharmaalla kudottuja huiveja. Seuraavan loimen värit ja materiaali valittu. Tulossa on iki-ihania silkkivillaisia kaulahuiveja.
Viikolla 8 oli pojanpojat talvilomalla ja heidän kanssaan vietin mukavan lomasen Yllästunturin maastoissa. Pojilla ja mummulla oli rentouttava ja toisaalta mieleenpainuva lomanen, pakkanen paukkui jopa -30 asteessa, mutta se ei poikien päivittäistä rinnemenoa haitannut. Viimeisenä laskettelupäivänä ja viimeisessä laskussa vanhempi pojista kaatui ja ranteethan siinä rytäkässä murtuivat. Onneksi Ylläksellä on lääkäriasema ja sieltä saimme kaiken sen avun ja hoidon mitä tarvittiin, ranteet rtg-kuvattiin ja kipsattiin ja sitten vain oli todettava, että näillä mennään seuraavat 3 viikkoa. Kotimatka yöjunalla ei tuottanut heille vaikeuksia, vaikka mukana oli perheen Stella-koirimuskin.
Lumesta saamme nauttia tällä perukalla, virallisen mittauksen mukaan lumen syvyys meillä on nyt 81 cm ja tällä hetkellä pakkastakin lähemmäs 20 astetta joten talvista on, todellakin.
Muutamat sukat ja ns 'lovikkavanthuut' Pirtinkehräämön hahtuvalangasta

ovat valmistuneet samalla kun olen seurannut urheilulähetyksiä tv:stä.
Huovutan ja karstaan vanttuut myös sisäpuolelta käsin, en ole pesukoneella huovutuksen kannattaja.
Kokeilin kerran ja niistä tuli 'huopaset', ei ollut minun juttuni.

jo helmikuun puoliväli!

Ajankulua aina välillä pysähtyy ihmettelemään, tammikuu tuli ja meni ja niin näkyy käyvän myös helmikuulle. Alkuvuosi on ollut surua ja kiirettä täynnä, käsityöt eivät ole edistyneet ollenkaan sitä vauhtia kuin olin ajatellut ja terveyskin alkoi reistailemaan, no huh sentään. Ehkäpä tämä pakollinen pysähtyminen on ihan paikallaankin. Huomaa ajankulumisen,  talven valoisuuden ja sen että, hitaastikin kiiruhtamisella ehtii hyvin, ainakin nauttimaan auringon pilkistämisestä.
Tänään sain vihdoinkin laitettua kangaspuihini loimen kudontavalmiiksi josta huomenna sitten pääsen heti aamusta nauttimaan luhan louskutuksella ja sukkulan lennättämisellä.  
Vuorossa on hartiahuiviloimi, missä loimeen olen yhdistänyt alpakanvillaa ja suomenlampaan villaa, kudonta tapahtuu alpakan villalla, harmaalla, valkoisella ja tummanharmaalla.

Tässä on ensin loimiletti kuvattuna, tummanharmaa väri molemmissa langoissa

Seuraavana kuvaa sieltä kangaspuiden alapuolelta,  sidontavaihe alkamassa, 4 niisivartta ja 8 polkusta

Lopuksi kuvaa siitä, miltä pitäisi valmiin pinnan näyttää

Hieman sai polkusten kanssa askarrella, jotta sain kuviopinnan yläpuolelle näkyviin, mutta kyllä kuvio ihan oikealta näyttää.  

Vuosi 2018 alkaa

Hei
ja hyvää alkanutta uutta vuotta 2018, tuokoon se tullessaan elämänmakuisia kokemuksia meille kaikille.
Ennen joulua tutkiskelin kaappeja ja löysin sieltä kätköistä kaksi Havin pallokynttilää, vuosimalli taitaa olla viimevuosisadan puolelta, koska laatikon päällä oli hinta markkoina.

Kauniita ovat, kuten kuvakin näyttää..
Muutama käsityö jäi kesken viimevuoden puolelta, nyt on niiden vuoro valmistua. Menossa on ns räsymattosukat, sen jälkeen nallelangasta ns tossukat ja sitten kahden huivin loppuun tekeminen. Kuvia laitan, kun työt valmistuu.

kangaspuiden taikaa

Hei blogiystävät, nyt minun on ihan pakko laittaa vielä yksi 'vippelä'kudonnainen teille näytille. Tästä tulee pannulappu, viimeistelyä en ole vielä tehnyt, mutta tällaiselta se nyt näyttää...  koko on n. 20x20 cm.

Mukavaa marraskuista tiistaita teille kaikille lukijoilleni.

taas vippelää

Olenkin jo useamman kerran kirjoittanut, että kudontatekniikkana (sidos) vippelä on suosikkini, olen suorastaan lumoutunut siitä. Nytkin olen istunut kymmeniä tunteja pajallani, juuttuneena vippelään!
Valmistunut on metreittäin erilaisia kuvioita ja aina kun yhden työn saan valmiiksi, seuraavat kuviot jo kummittelee mielessäni. Laitan tähän pari kuvaa, töiden leveys on n. 21 cm ja kuvio-osuuden pituus saman verran. Kummassakin näissä töissä on mennyt ajallisesti 6 tuntia, mutta siltikin olen aivan 'koukussa' vippelään.  Polkusia on 10, 8 polkusta vippelään ja 2 palttinaan.

Tässä on kuvaa 'polkusviidakosta'

Tästä tulee pieni laukku, tilaustyö.

Ja tämä on patalappu, saahan kodin arkiset tekstiilitkin olla taidetta?

Pöllöt ja eläinhahmot ovat suosikkejani, niistä kuvia myöhemmin.

pikkuiset sukat ja vanttuut

Nikki-pojalle on paketti lähtenyt, sisältäen sukkia, vanttuita ja karkkia! Nikin äitikin sai sukat ja karkit on tietysti tarkoitettu äidille! Valmistin Nikin sukat sekä vanttuut Nalle-langasta, eli ne  voi pesaista koneessakin. Äiskän sukat on seiskaveikkaa.
Pikkuisia tuotteita oli hieman haastavaa kuvata, mutta tällaiset niistä tuli näin ensimmäisellä kerralla.
Vanttuut ovat sellaiset, että ne voi laittaa kivasti kurakinttaiden sisään.  Seuraava haaste onkin tehdä nätit kuviovanttuut....
Sukat näyttää tosi suurilta, mutta todellisuudessa niiden jalkaosa on noin 12 cm!

Tykkään, että kun tuon sukan etuosan kutoo esim. 1 o 1 n, niin sukat mukautuvat paremmin jalkaan.
Äiskän sukista ei ole kuvaa. Laitoin paketin kiinni, ennenkuin huomasin, että niistä jäi kuva ottamatta. Ei liene suuri vahinko?
Ulkona sataa vettä, se ei liene yllätys!  Eilen haravoin Sembramännyn neulasia viisi säkillistä, ei tunnu oikein mukavalta tuollaiset puut. Sais tuon kumppaninkin samalle aaltopituudelle, siis puut pois!

Vanttuut vai lapaset?

Olen saanut kunniatehtävän! Lapsenlapseni kysyi, kutoisinko hänen esikoiselleen  vanttuut ja sukat?
No tottahan toki isoisoäiti (mummunmummu) sellaiset pyöräyttää. Nikki on 1v ja 3 kk, kyselin koot ja oi miten pienet! Niin pieniä en ole koskaan aikaisemmin tehnytkään. Sitten aloin metsästämään ohjeita, ettei tulisi liian suuria lämmittämään varpaita ja sormia.  Sukkien ohjeita löytyi aika helposti ja sukat ovat nyt valmiina. Entäs sitten vanttuut? Kyllä piti pyöräyttää koko keräämäni ohje mapisto kahteen kertaalleen läpi, ennenkuin ohjeita ns normaaleihin vanttuisiin löytyi. Nettiäkin pyörittelin, mutta kun etsin 'lasten vanttuut' haulla, ohjeita löyti parisen kipaletta. Ohje, josta olin todella iloinen ja jonka perusteella vanttuut teen, löytyi vuoden 1993 Kotiliedestä,  "Tee itse lahjoista kaunein" sivuilta. 

Muutamia kummallisia ohjeita löytyi Novitan lehdistä (niitäkin on 'muutama'), näitä Kotilieden käsityöliitteitä löytyy noin 30 vuoden ajalta ja sitten kaapissani on myös Pirkanmaan Kotityön 'Lapanen' ohjevihkonen. Lopuksi löysin netistä myös Novitan lapanen-ohjeen Nalle-langalle. Kaikkia näitä ohjeita selatessani ihmettelin, kuinka paljon on neuleohjeita naisille, kuinka vähän lapsille ja miehille? Tarvitaanko me naiset niin paljon enemmän?
Nyt sitten alan pakertamaan pienten vanttuiden kanssa, pitäkää peukkua, jotta onnistuvat.

Mukavaa alkanutta lokakuuta.