Se on sitten marraskuu

Niin ja jo puolessa välissä! Olin viikon mittaisella lomasella (akselilla Tornio-Espoo-Turku-Kaarina-Raisio-Espoo -Tornio), kävin katsastamassa lapseni, osan lastenlapsia ja vielä sen tärkeimmän - lapsenlapsenlapseni. Ja kaiken kukkuraksi sain käydä pikkusiskoni luona ja tavata myös hänen perhettään. Matkan anti oli ihana, vain päälle iskenyt flunssa yritti laittaa kapuloita rattaisiin. Junat kulki ajallaan niin meno- kuin tulosuuntaankiin ja nyt sitten täällä kotisohvalla yritän saada flunssasta selkävoittoa antibioottikuurin avulla.
Oli miten oli ja meni miten meni, vippelää olen taas kutonut. Näyttääkö nämä edes joulutontuilta?

Vielä on lointa sen verran, että saan pari pientä pussukkamateriaalia kudottua ja sitten saankin vaihtaa ihan toisenlaiseen työhön.
Hyvää alkanutta marraskuista viikkoa.

Tuunausta tehty

Mie olen tehnyt tuunausta! Tallessa oli virkattu vaunupeite vauvalle, vuosimallia 1969. Nyt kun lapsenlapsenlapseni uinuu vaunuissaan, hän saa lahjaksi tämän peiton. 
Virkkasin palojen ympärille vaalella langalla kiinteät silmukat, palat virkkasin yhteen ja sitten ympärille vaalealla langalla reunusta. Sisäpuolelle ompelin ihanan pehmeän kaksipuolisen fleesekankaan. Toivottavasti on lämmin. Ohessa muutama kuvanen.

Joskus on hyvä olla säästäväinen. Lanka on jotain Novitan, tuon aikaista villalankaa.
Peiton koko on noin 50 x 60 cm, vaunut olivat silloin enennvanhaan pienempiä kuin nyt.
Tiedän, että pikku Nikin äiti on todella iloinen tämän saatuaan.

Muuten aikani on mennyt edelleenkin vippelän/gubbatäcken seurassa. Tässä kuva yhdestä työstäni.

Hyvää alkanutta marraskuuta

Vieläkin vippelää

Kudonta vie nyt kyllä kaiken aikani, olen jäänyt 'kiikkiin' tähän vippeläsidokseen. Kankaankutojan sidosoppi kertoo vippelästä näin:
 "Vippelä eli 3-vartinen ruusukas. Sidos tunnetaan myös nimellä Karjalan raanu tai silmätäkki. Vippelä kuuluu ruusukkaan tavoin kuderipsisidoksiin. Kuvioiden muodostuminen tapahtuu värien avulla. Samaa kuteiden värijärjestystä ja suoraa poljentaa käyttäen kudotaan samaa kuvio-osaa halutun kuvio-osan suuruuden verran. Säilyttämällä poljenta edelleen suorana, kuteiden värijärjestystä muuttamalla kudotaan erilaisia kuviomuotoja, Vippelän kutominen on hidasta, koska kolmen kudelangan aikana kangas etenee vain yhden kuteen verran".
Loimeni on rakennettu 8-varrelle, joten hidasta kutominen on, mutta aah, niin antoisaa.
Tässä kuvaa työstäni, jonka juuri sain kudottua, pieni joulu'taulun'.

Seuraavaksi olen piirtänyt pöllöjä ja niitä nyt sitten olen kokeilemassa, miltä ne näyttävät kudottuina.

Suomalaisen Käsityön Päivä 23.10.2016

Tänään vietetään Suomalaisen Käsityön Päivää, on hienoa että nämä pitkät perinteet omaavat taidot nostetaan sille kuuluvaan arvoon. Kiitos kuuluu  Suomen Käsityöyrittjät SKYT ry:lle,  joka tämän päivän ovat lanseerannut.
Kankuritar viettää tätä päivää avoimin ovin pajalla alkaen puolelta päivin jatkuen  iltaan asti. Teemana minulla on 'käsityön merkitys nykyaikana'.

Vippelää vilistää

Tervehdys, ei millään tahdo ehtiä kirjoitella tänne blogin puolelle mitään, aika kuluu niin sukkelaan tuolla pajan puolella vippelän seurassa.  Vippelä on mielestäni yksi lumoavimmista sidoksista ja tykkään tosi paljon suunnitella kuvioita jne.
Vippelän kutominen on melkoisen hidasta puuhaa - mutta ah niin antoisaa. Tässä parisen kuvaa vielä työnalla olevista kudonnaisista ja lisää on tulossa....

Tässä alemmassa kuvassa nukke, jonka olen saanut 3-vuotiaana. Emma tarkkailee koko ajan mitä saan tehtyä!

makeata aamua

Huomenet! Tämän, syksyisen aamun, aloitin leipomalla makeita mustikkapiirakoita, nimeltään ovat 'Mäntylän muorin laukkupuolet'.
Tälläkertaa leivoin myös piirakoita gluteenittomana ja laktoosittomana ja sitten vehnäjauhoista laktoosittomana. Gluteenijauhot ovat aika haasteellista leivottavaa, näin kun harvakseltaan niistä leipoo. Joulun alla olen leiponut gluteenittomista jauhoista kampanisuja ja joulutorttuja.
Noh, tässä kuitenkin kuvat aamun touhuilusta.

Tässä ylemmässä kuvassa ovat gluteenittomat laukkupuolet ja tässä alla olevassa vehnäjauhoista leivotut.

Molemmat maistuivat yhtä 'makeilta'.

Metsäretkellä kohdattu

Nyt on jo ylitetty syyskuun puoliväli, kohta on vuorossa lokakuu.  Blogikirjoittelu on jäänyt hieman vähemmälle kun tuntuu siltä ettei mitään mukavia käsitöitä saa tehtyä ja muutenkaan ei mitään kummempaa tapahdu, siis normaaleja arkipäiviä. Yhtenä päivänä viimeviikolla kävimme puolison kanssa puolukoita ja seitikkejä keräilemässä. Puoliso poimi puolukat ja mie keräsin seitikkejä - nimenomaan  verihelttaseitikkejä. Ja niitähän oli kuin sieniä sateella. Sunnuntaina oli kaunis, aurinkoinen päivä ja niinpä keittelin väriliemen verihelttaseitikkien lakeista. Tarkoitus oli myös värjätä lankoja mutta viinikivi oli päässyt loppumaan ja nyt odottelen postilähetystä Tetriltä, jotta pääsen hommaa jatkamaan.  Parisen viikkoa sitten olimme ruskaretkellä Pallastunturin maastossa ja sieltä löysin sellaista kuin Karhunkääpää ja siitä pitäisi tulla keltaista väriä. Laittelen kuvia sitten kun itse värjäyssessio alkaa.
Tässä parisen kuvaa 'metsäreissulta'

Jollakin oli hampaat jääneet sammalikkoon...

Muutama puolukkakin eksyi kuvaan

Ja täällä mie vartion kukkapenkkiäni!