Sattuu - Unohtuu - Tapahtuu

Täytin mennäviikolla täysiä vuosia, siitä sen enempää. Aloin kirjoittamaan 'kiitos muistutuksesta' kortteja onnittelijoille - niin huomasin, että tärkeä vihkonen, siis se missä on kaikkien ystävien ja tuttavien osoitteet oli unohtunut kesäreissulla jonnekin! Suoraan sanoen kadonnut käsittämättömästi. Käänsin kaikki laatikot, laukut ja melkein jääkaapinkin nurin, ei vain löytynyt.Tuntui  ihan mahdottoman isolta työltä alkaa kaivelemaan tarvittavia osoitetietoja ylös, tein sen ja kiitin samalla Fonectaa.....
Eihän tässä muu auta kuin ostaa uusi osoitekirjanen ja alkaa raapustamaan niitä nimiä ja yhteystietoja sinne ylös. Toisen 'kirjasen' teen tänne tietokoneelle, ovat ainakin sen aikaa tallessa kun kone toimii.
Ja sitten tällä viikolla tapahtui jotain hyvin outoa. Puoliso, jonka mielestä puista ei saa oksiakaan katkaista, oli tullut siihen tulokseen (kuin mie jo muutama vuosi sitten), että etupihan pihlajat ovat kasvaneet ihan liian suuriksi ja päätti kaataa ne pois. Etupiha on nyt hieman aution tuntuinen.
Vain yhdessä  pihlajassa oli paljon marjoja, loput kolme marjattomia. Yksi pihlaja jätettiin linnuille levähdyspaikaksi.
Tällainen viikko meillä oli, sattui ja tapahtui.
Daalia on alkanut kukkimaan.....

vanhojen töiden viimeistelyä

Huomenta blogilaiset
Nyt mennään jo elokuun puoltaväliä, illat pimenevät ja aivan kuin kesä karkaisi jonnekin? Aamulenkillä sää oli pilvistä ja vain + 11 astetta, muutama pisara vettäkin oli ilmassa.
Sadesäät ovat oivallisia käsityöilmoja. Pojan pojat olivat meillä loppulomaansa viettämässä, paljon ulkoiltiin pyöräilylenkeillä ja yhtenä päivänä minun paja kiinnosti heitä kovastí. Siellä he tekivät tutkimusretken valmiisiin ja puolivalmiisiin töihini. Ja kas, sieltähän löytyi keskenäräiset ns retrotyynynpäälliset. Olen kutonut ne joskus lähes 20 vuotta sitten, tarkoituksena tehdä makkaratyynyt. Silloin en löytänyt sopivia sisätyynyjä ja päälliset jäivät lojumaan hyllyyn ja odottelemaan aikaa tulevaa.
Pojat halusivat, että teen niistä heille 'lötkötyynyt' ja tottahan mie lupasin ne tehdä. Eilen oli ihan otollinen päivä sille työlle, satoi nimittäin koko päivän ja ajoittain aika runsaastikin. Ja tässä näitä on valmistumassa, pojat halusivat sinivoittoiset ja nämä hempeämmän väriset laitan myyntiin. Materiaalit näissä tulevissa tyynyissä on poppana, samettilanka ja ns hapsupoppana, jonka olen itse värjännyt. Tyynyjen koot ovat 30 x 65-70 cm.

Pojat kotiinlähtö aamuna Kemin rautatieasemalla.
Mukavaa alkanutta viikkoa lukijoilleni.

Kesää on vielä jäljellä

Tervehdys aurinkoisesta ja lämpimästä Torniosta. Koko päivän aurinko on meitä lämmöllään hellinyt ja vieläkin, piti jo tulla sisälle vilvoittelemaan. Tämä kesä on ollut sellaista puoliksi lomailua ja on sellainen tunne vire, että mitään ei saa käsityöpuolella tehdyksi suoraan sanoen - ihan laiskottaa -.
No kuitenkin yhden loimen lopun sain kudottua ja työt viimeisteltyä ompelemalla ja seuraavaksi odottelee uuden loimen luonti tilaustyölle.
Lankoja värjäsin ihan hetken mielijohteesta. Ensin tein väriliemen koivunlehdillä not 1 ja 2. Sitten lisäsin ko liemeen pietaryrtin kukkia ja keitin liemen uudelleen ja laitoin siihen aikaisemmin pihlajanlehdillä värjäämäni langan, se on tuo  no 3 ja no 4 on  pihlajanlehdillä aikaisemmnin )v. 2002) värjäämäni lanka, mhin väriin en ole ollut tyytyväinen.

Pojan pojat ovat tulleet meitä ilahduttamaan yhdeksi viikoksi. Alkukesästä sanoin heille, että kun te ootte sellaisia maailmanmatkaajia, niin varmaan osaatte tulla junalla Kemiin?  Ja niinpä me saimme sähköpostiini viestin viikko sitten, että he ovat Kemin rautieasemalla  tiistai-iltana ja heillä on pyörät matkassa. Ja kysymys lopussa, onhan papalla pyöräteline autoon?  No ei ollut, mutta ihana naapuri lainasi omaansa ja sieltähän ne 'mummun pojat' sitten noudettiin. Ja on sitten pyöräilty - pojat ja mummu! Kävin heille näyttämässä kunnon 'maastoradan', itse en kuitenkaan maastokierrokselle lähtenyt.
Aikaisemmin ollaan aina mitattu ja vertailu pituuksia pappaan ja mummuun nähden, nyt vertailtiin kenkiä! Kyllähän ne meistä ohi kasvaa ihan hetkessä.

Ihania kesäpäiviä

Nyt on kuulkaat niin kaunista ja lämmintä kesää, että käsityöt ovat joutaneet ihan nurkkaan asti. Sukan tekelettä yritin jatkaa, mutta ääh, ei huvittanut. Sitten virkkasin muutamia isoäidinneliöitä paju-nimisiä ruutuja, ei sekään erityisemmin kiinnostanut. Otin pokkarin käteen, laitoin auringonottopaikkaani  patjan ja siinä vain köllöttelen ja nautin Kaari Utrion Paperiprinssistä ja auringosta. Nyt on kesä!
Mieleni vipeltää vielä muutaman viikon takaisessa lomamatkallani  Albaniassa ja sen jälkeen Espoon suunnalla vietetyssä ajassa  'koira-mummuna'. Olimme puolison kanssa nelisen viikkoa pois kotoisista maisemista ja kyllä se meitä virkistikin, kovasti. Ihana tulla takaisin kotiin ja ihan niihin tavallisiin rutiineihin mitä meille itse kullekin vuosien saatossa syntyy.
Laitan tähän muutaman kuvan Albanian matkaltani

Tässä kuvassa on Unescon maailmanperintökohde Berat, pojan perheen kanssa teimme sinne päiväretken, https://fi.wikipedia.org/wiki/Berat

Durresin rantahietikolla iltakävelyllä, lämpötila + 28 astetta ja takana auringon lasku Adrian mereen

Tämän upean liinan, sain miniäni äidiltä. Liiina on tehty neuleena, uskomattoman upea käsityö.

Ja täällä viimeisenä kuvaa Albanian eteläosasta, missä Joonianmeri hohtaa turkoosina.

Mukavia kesäpäiviä teille kaikille lukijoilleni, tänäänkin on luvassa kaunis, aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä. Eilen pesemäni matto kuivuu hyvää vauhtia näillä 'keleillä'.

Lomailua

Huomenta täältä Kaukalahden kulmilta. 'Marjetoiden talonmiespalvelu'  jatkuu, joten postailu jää vähäiseksi ja käsitöiden tekeminen vielä vähäisemmksi. Onneksi Stella-koiramus tarvii lenkkejä, ja piha-alue 'raivaamista' joten ulkoilua tulee harrastettua ihan kiitettävästi.
Mukavia heinäkuisia hetkiä lukijoilleni toivottelen.

Juhannuksen taikaa

Haluan toivottaa oikein hyvää kesää ja Juhannuksen aikaa teille kaikille tällä oheisella runolla, jonka poimin Positiivareiden sivulta.

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain. Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään. Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan. Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään. -Tove Jansson

Nyt tämä tuore Isoisoäiti lähtee lomaselle, muistakaa nauttia kesästä ja auringosta ja myös vesisateestakin, koska sekin kuuluu kesään.

Mökkireissulla koettua

Tervehdys, pistäydyimme puolison kanssa Lapin perukoilla, eli mökillämme. Tutkailin säätietojen ennusteita ja totesin, että nyt on hyvä hetki piipahtaa tarkastelemassa, jättikö 'Salomon'-myrsky mökkialueen rauhaan? Kyllä jätti.  Onneksi kaikki oli siellä kohdillaan.
Parina päivänä saimme nauttia kauniista alkukesän säästä. Sääennustehan lupasikin perjantaille valtavaa vesisadetta yli koko Lapin läänin, joten pakkasimme reput torstai-iltana, tallustelimme pitkostpuita pitkin autolle ja ajelimme iltayöstä kotiin.
Monenlaista pientä tapahtumaa mahtuu kahteen päivään. Keskiviikkoaamuna aamulenkillä ollessani kuulin melkoista 'motkotusta' yläilmasta ja hups, 12 joutsenen parvi lensi ylitseni hyvin matalalla ja suuntana oli mökkijärvemme! Sinne he saapuivat  aamupalalle. Toista tuntia sai seurata heidän touhujaan. Aamun konsertti tarjosi Joutsenten 'koikotusta' Käen kukuntaa ja Kukko kiekui yhden talon pihalla, ilmeisesti halusi tuoda omat kommentinsa Joutsenille?
Luonto ja luonnon  tarkkailu on mökkielämän parhaita puolia. Voit istua saunan rappusilla ja kuunnella luonnon tarjoamaa konserttia ja nauttia siinä samalla kuksallisen kahvia ja makustella juuri paistettuja muurinpohjalättyjä. Salankijärvi oli kalojen suhteen anteliaalla päällä, joten lounaaksi oli tarjolla savustettuja ahvenia ja uusia 'pottuja'.

Muurinpohjalättyjen paistoa

Nokipannukahvit tulollaan

Savustettuja ahvenia a la Salankijärvi

 Kyllähän sitä näillä eväillä taas jaksaa eteenpäin tallustella.