Talviaikaan - ko?

Jos jostakin en pidä, niin se on tämä kellon aikojen siirtely! Vaikka se kuinka johtuisi jostain 'eu-direktiivistä', en todellakaan ymmärrä sen järkevyyttä. Grhhhh.... sisäinen kelloni on pitkään kesäajassa ja niinpä tänäkin aamuna heräsin klo 4.15 talviaikaan....

Aamulehteä odotellessa monta kupillista kahvia ja yhtä monta pikkupullaa on 'uponnut' sisuksiini ja kello on vasta puoli kuuden tietämissä.


Tänään alkaa sitten pesuhuone- ja saunaremontti niin, että lämminvesivaraaja siirretään terassille odottamaan jatkotoimenpiteitä. Ollaan siis ilman lämmintä vettä jonkin aikaa, onneksi on uimahalli, missä käydä suihkussa.

Kun työhuoneessani lämpötila on noussut 20 asteeseen, siirryn sinne. Tämä suloinen 'Kellokalle' siellä minua odottelee ja samalla näköjään tarkastaa, onko kaulahuivin kutominen edistynyt sovitulla tavalla!

Oo, sitä ennen kuitenkin on aamulenkin vuoro pikku pakkasessa.

Hyvää lokakuista viikkoa lukijoilleni.

Savotta-töitä

Hei vaan, onkin jo kulahtanut muutama aika kun tänne kirjoittelin. Käväsin moikkailemassa nuorimpia lapsenlapsiani Espoon suunnalla ja sinä aikana kun olin pois kotoa, puunkaataja oli meiän pihassa käynyt töitä tekemässä.  Pihassamme on kasvanut Salava, luultavasti istutettu silloin kun tämä talo on rakennettu (1983) ja kun me ostimme tämän paikan (2002) Salava oli jo hyvän kokoinen ja myös hyvän näköinenkin. Vuodet ovat kuluneet ja Salava kasvanut  kokoaan ja samalla rapistunut melkoisen rumaksi ja niinpä päätös puun kaatamisesta ja kannon poistamisesta tehtiin ja ammattimies tilattiin työ hoitamaan.
Salava ennen kaatohommia, pahoittelen kuvan laatua, mutta kyllä tästä selviää puun koko ja näkö!

Tässä kuvassa jo muutamat 'sivuhaarat' on poistettu.
Ei ole enään mikään pihan kaunistus, paremminkin kauhistus!

Ja sitten homma jatkuu, eli rungot ovat pätkitty ja kannon jyrsintä on käynnissä.

Ja tämän jälkeen alkoi puolison vuoro jatkaa savotta-töitä. Lähikuvaa Salavan juurista, paksuimmat juuret ovat noin 15 -20 cm halkaisijaltaan.

Puoliso tykkää 'mettätöistä' ja hän päätti poistaa kannon ja juuret hartiavoimilla, apunaan, lapio, rautakanki, kirves ja saha! Mitäpä sitä kunnon mies muuta tarvii yhden kannon poistamiseen?
Lähikuva kannosta!

Mies ja kirves!

Ja niin kanto saa kyytiä! Eläköön kauramoottorin antama hartiavoima. Salavan rungot puoliso teki polttopuiksi  ja oksat toimitettiin läheiselle haketusasemalle. Puuhastelua on riittänyt viikoksi ja toiseksikin. Mihin niitä 'popkatteja' mukamas tarvitaan?
Mie en saanut osallistua miesten töihin millään tavalla, otin vain kuvia muisteluita varten ja keskityin pehmeisiin töihin! Mie niin tykkään näistä langan pätkien päättelyistä!

Yritin taas saada lankavuorta matalammaksi, käytetty vain luonnonväreillä värjättyjä villalankoja.
Tänä viikonloppuna siirrytään talviaikaan, joten näillekin säärystimille käyttöä löytyy. Mukavaa viikonloppua itse kullekin lukijalleni.

Ja taas on...... lokakuu

Tervehdys täältä Perämeren pohjukasta! Eilisen aamun aamulenkillä en voinut olla ottamatta kuvia Tornionjoen ja Perämeren yhtymäkohdasta. Aurinko siivilöi seutua uskomattomilla väreillä. Kuvat olen ottanut kännykällä ja kädet vähän tärisi, mutta siitä huolimatta julkaisen teille nämä pari kuvaa..

Kuvassa Tornionjoki ja vastarannalla Haaparantaa. Käsittelin tätä kuvaa hieman (kuvankäsittelyä olisi kiva harjoitella enemmänkin).

Siinähän sitä Perämeren pohjukkaa Ruotsin suuntaan kuvattuna.
Joutsenet olivat suurina parvina liikkeellä, valitettavasti en vain saanut kuvia linnuista onnistumaan.
Aamulenkkimaisemat ovat upeat, sieltä saa voimaa koko päiväksi.

Käsityöpuolella melkoisen kiivas tahti jatkuu, on tullut kudottua huiveja, pannunalusia ja uusi huiviloimi on odottelemassa jatkotoimia. Neuletöinä valmistuu rannekkeita ja säärystimiä, useimmiten kasvivärjätyistä langoistani.
Rakastan silkkivillaa, tässä näyte yhden huivin väreistä!

Syksyyn kuuluu myös monenlaisia ulkopuuhia! Vihdoin ja viimein 30-vuotias Salava sai lähtöpassin, puunkaataja tulee ensiviikolla. Piha tulee näyttämään aluksi melko autiolta, mutta talven aikana on hyvä miettiä ja suunnitella tilalle jotain muuta!
Tänä syksynä aloitamme myös ns pienen pintaremontin tekemisen, ensin on vuorossa sauna ja pesuhuone, koska ne ovat kalleimmat ja suuritöisimmät. Ja ne on pakko teetättää ammatti-ihmisellä.
Tähän aiheeseen palaan varmaan muutaman viikon kuluessa.

Syksyn touhuja ja kiireitä

Ja niin se kesä mennä (oliko sitä?) hurahti ja ollaan jo syyskuun puolessa välissä? Ja kohta tulee talvi! Ei vainenkaan vielä pitkään aikaan. Upeita, lämpimiä ja aurinkoisia ilmoja on syyskuussa ollut, ja nytkin on luvassa aurinkoinen päivä.
Lapin reissulla vierähti viikko ja tuli nähtyä upeat tunturimme, Ylläs- ja Pallastunturit huippuineen. Viikko oli lomaa ja työtä, osallistuin myyjänä Ylläksellä Kellokkaan pihassa pidettäville Tori- ja metsäpäiville ja Pallaksella Pallaspäivän kotamarkkinoille. Yhtenä päivänä kävimme puolison kanssa iltalenkillä Kesänkijärven maastossa ja Kesänkitunturin luontopollulla. Ilma uskomattoman lämmin, järvi peilityyni ja hiljaisuus oli ihan kuunneltavissa. Tällaisia hetkiä me jokainen tarvitsemme.

Hieman kiirettä oli ennen reissulle lähtöä, kun piti saada valmiiksi ja postiin muutama tilaustyö, tässä kuvaa yhdesä sellaisesta....

Mattojen tilaajan toive oli, iloisen värikkäitä! Ja tällaisia niistä tuli.
Kiire ei vielä ole ihan loppunut, seuraavaksi on valmistautuminen (henkisesti ja muutenkin) Oulussa 19-20.9. pidettäville Seniorimessuille. Hieman jännittää, koska siitä on muutama vuosi aikaa kun olen messuille osallistunut, erilaisiin myyntisessioihin kylläkin.
Juuri nyt on kangaspuissani loimi silkkivillahuiveihin. Onhan se hieman erilasta kuin maton kutominen? Tänään saan viimeisen huivin valmiiksi ja sitten - seuraava loimi on jo odottelemassa vuoroaan.
Marjametsään tekee jo mieli, toivottavasti puolukat kypsyy näiden lämpimien ilmojen vallitessa. Ohessa linkit tunturitapahtumiin.
www.yllas.fi/tori-ja-metsäpäivät-2015    
www.luontoon.fi/tapahtumat

Taas mennään...

Tunturikierrokselle, meinaan! Nähdään Ylläksen seitsemän tunturia ja lisäksi kaikki Pallaksen huiput!
Toivottavasti ei lumisade vielä yllätä, vaan saamme nauttia syksyn raikkaasta ilmasta ja ruskan antamista väreistä. Elokuu oli niin kiireinen, ettei paljon ehtinyt tänne blogipuolelle vilkaisemaan, saati sitten kirjoittelemaan ja samaa kiirettää riittää vielä tänne syyskuunkin puolelle. Eikös se ole vain hyväksi, eipähän pääse pää ja kroppa sammaloitumaan.
Siskolikka miehensä kanssa oli visiitillä luonamme, 'pojat' menivät pohjoisen mökillemme ja me 'tytöt' saimme nauttia yhteisestä ajastamme.
Ohessa muutama kuva mökiltämme

Mökin asukkaita tarkkailtiin huolellisesti! Yllä kuva tarkkailijasta.

Savustusuuni lämpiämässä! Toiovttavasti kalojakin oli tullut!

Mökin rauhoittava luonto ja  ilmapiiri....

Lukijoille toivotan mukavia syyspäiviä....

! Perennapenkin asukit !

Mie en enään kohta kestä tuota minun perennapenkkiä! Kyllähän mie sen tiedän, että en ole viherpeukalo, yritän silti jaksaa toivoa, että edes perennapenkin asukit saisin viihtymään. Ei hyvältä näytä, ehei.
Viime syksynähän mie nostin koko penkin sisällön ylös, suurensin penkin kokoa (2x3m) ja heitin raa'asti pois monta lajiketta ja valitsin uudelleen istutukseen  vain muutaman perennan alun.
Alkukesäsätä näytti siltä, että mikhään niistä ei lähe kasvamaan, pikkuhiljaa sieltä alkoi päätä nostamaan muutama asukas ja ostin muutaman kukkivan daalian alun kesäkukka-nurkkaukseen antamaan väriä niin ankeaan penkkiini. Daaliat kukki ensin tosi upeasti, ja sitten näytti siltä, että ne kuolla kupsahtavat kokonaan. Leikkasin kaikki kuivat osat pois ja annoin reippaasti vettä, vaikka kyllä sitä taivaaltakin on tullut ihan riittävästi. Viikko sitten daaliat heräsi uudelleen henkiin ja aloittivat kukkimisen. Oottikohan nekin aurinkoa?

Myös nämä monivuotiset kukat alkoivat kasvamaan ja sain selville, mitkä niistä valitsemistani aluista olivat selvinneet talven yli. Uudelleen istutin 4 jaloangervoa, nyt ne ovat aloittaneet kukinnan. Angervojen takana kukinnan on jo lopettanut keltainen Päivänlilja, joka ei oikein uudelleenistutuksesta tykännyt, mutta nyt sillä on oma rauhallinen nurkkaus, missä se saa rauhassa juurtua ja levitä. Näitä Jaloangervoja on kahta eri lajiketta.

 

Pari kesää taaksepäin ostin Värimintun alun, joka nyt on aloittanut kukinnan. En muistanut kukan nimeä millään, joku minttu se oli, mutta perennakirjastani sitä ei löytynyt. Onneksi on tämä netti ja google, sieltähän mie sitten sen sain selville. Elikkä punainen Väriminttu, on hyvin talvehtinut ja näyttää viihtyvän kolossaan.

Syysleimut ovat vasta kunnolla päässeet kasvun alkuun, joista valkoinen lajike on aloittelemassa kukintaa. Lisäksi perennapenkissä on vielä Tulikellukka, joka on jo kukkinut runsaasti ja vain komeat, vihreät lehdet ovat jäljellä. Idänunikko,  alkoi nyt vasta kasvamaan, joten sen upeita, isoja  kukkia ei tänä kesänä saatu ihailla.

Lisäksi olen laittanut kahteen isoon ruukkuun ns kesäkukkia. Toinen on isokukkainen Daalia ja toinen on tämä kuvassa oleva Ahkeraliisa? En oikein tiedä onko se kukan oikea nimi. Nostan sen juurakon samalla lailla kuin Daalian juurakon talveksi kellariin ja keväällä sitten istutan uudelleen. Tämäkin on nyt vasta aloittanut kukinnan.

Etupihan puolella olevassa perennapenkissä Nauhukset ovat aloittaneet kukinnan. Olen istuttanut kolmea eri lajiketta, Kallionauhus, Valtikkanauhus ja Lapinnauhus.  Luultavasti tulen vähentämään Valtikkanauhuksia ja lisään sinne Soihtunauhuksen alun.

Valtikkanauhuksen ja Lapinnauhuksen lehdet poikkeavat toisistaan, kukka on samanlainen.
Minun 'vihreäpeukalo' toivoo kovasti, että ensi kesänä perennapenkit alkaisivat kukoistamaan! Voi olla, että se on ihan turha toivo.
Hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa. Mustikat ja hillat ovat saatu pakastimeen, nyt ootellaan puolukoiden kypsymistä!

Vaihteeksi kalaa.....

Viikopäivitys! Apua, elokuu on alkanut! Olimme viikon verran mökillämme ja siellähän kalojen narraaminen on miesväelle mieluisin homma! Illalla verkot ja katiskat veteen ja aamulla niiden tarkistus! Tällä kertaa kalaa ei tullut kovinkaan paljoa, tarpeeksi kuitenkin, jotta joka päivä särvintä oli pöydässä.
Muutama isompi hauki oli tarttunut verkkoon ja niinpä sitten niistä syömistä loihtimaan. Hauet fileoitiin sopiviksi annospaloiksi ja hieman suolaa pintaan ja sitten vähäksi aikaa muhimaan 'kellariin'.
Kesäisin mökillä kalaruoka valmistetaan savustamalla. Niin nytkin. Kuvassa haukifileet nuotio-savustuspaikan 'tarjoilu'pöydällä. Huomaatko, folio hinnan? Se on ostettu näköjään markka-aikana! Voitelin fileiden pinnan rypsiöljyllä, helpottaa fileiden käsittelyä savustusritilällä, eivät tartu kiinni.

Siinä ne nyt odottelevat savustuspönttöön pääsyä.

Nuotiopaikkamme on tällainen. Valitettavasti sitä ei voi rakentaa tämän paremmin, kun tulvavesi keväisin pyyhkii sen yli moneen kertaan. Mutta mitä tykkäätte savustuspöntöstä? Se on valmistettu vahvasta, Outokummun Tornion tehtaiden ruostumattomasta teräksestä jo vuosikymmen sitten. Toimii hyvin.
Kalat ovat tuolla sisällä muhimassa leppäpurusavussa.

Ja tältähän ne sitten näyttävät ja muuten maistuvat tosi hyviltä. Ei uskoisi, että kyseessä on haukifileet.
Mökillä vierähti viikko ja sieltä on aina yhtä haikeaa lähteä arkipäivän touhuihin. Hyvää on tietysti se, että sinnehän pääsee koska vain takaisin, pitkä ajomatka hieman rajoittaa edestakaiskulkemista.
Seuraavan kerran menen sinne syyskuun alkupuolella. Puoliso varmaan jo paljon aikaisemmin.