Tunturikierrokselle, meinaan! Nähdään Ylläksen seitsemän tunturia ja lisäksi kaikki Pallaksen huiput!
Toivottavasti ei lumisade vielä yllätä, vaan saamme nauttia syksyn raikkaasta ilmasta ja ruskan antamista väreistä. Elokuu oli niin kiireinen, ettei paljon ehtinyt tänne blogipuolelle vilkaisemaan, saati sitten kirjoittelemaan ja samaa kiirettää riittää vielä tänne syyskuunkin puolelle. Eikös se ole vain hyväksi, eipähän pääse pää ja kroppa sammaloitumaan.
Siskolikka miehensä kanssa oli visiitillä luonamme, 'pojat' menivät pohjoisen mökillemme ja me 'tytöt' saimme nauttia yhteisestä ajastamme.
Ohessa muutama kuva mökiltämme
Mökin asukkaita tarkkailtiin huolellisesti! Yllä kuva tarkkailijasta.
Savustusuuni lämpiämässä! Toiovttavasti kalojakin oli tullut!
Mökin rauhoittava luonto ja ilmapiiri....
Lukijoille toivotan mukavia syyspäiviä....
Olen kankaankudonnan ammattilainen, jonka kangaspuissa on aina menossa mieleinen loimi. Elämääni rikastuttavat myös toisten taitajien käsityöt, luonnontarkkailu ja maailmanmenon seuranta.
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
lauantai 15. elokuuta 2015
! Perennapenkin asukit !
Mie en enään kohta kestä tuota minun perennapenkkiä! Kyllähän mie sen tiedän, että en ole viherpeukalo, yritän silti jaksaa toivoa, että edes perennapenkin asukit saisin viihtymään. Ei hyvältä näytä, ehei.
Viime syksynähän mie nostin koko penkin sisällön ylös, suurensin penkin kokoa (2x3m) ja heitin raa'asti pois monta lajiketta ja valitsin uudelleen istutukseen vain muutaman perennan alun.
Alkukesäsätä näytti siltä, että mikhään niistä ei lähe kasvamaan, pikkuhiljaa sieltä alkoi päätä nostamaan muutama asukas ja ostin muutaman kukkivan daalian alun kesäkukka-nurkkaukseen antamaan väriä niin ankeaan penkkiini. Daaliat kukki ensin tosi upeasti, ja sitten näytti siltä, että ne kuolla kupsahtavat kokonaan. Leikkasin kaikki kuivat osat pois ja annoin reippaasti vettä, vaikka kyllä sitä taivaaltakin on tullut ihan riittävästi. Viikko sitten daaliat heräsi uudelleen henkiin ja aloittivat kukkimisen. Oottikohan nekin aurinkoa?
Myös nämä monivuotiset kukat alkoivat kasvamaan ja sain selville, mitkä niistä valitsemistani aluista olivat selvinneet talven yli. Uudelleen istutin 4 jaloangervoa, nyt ne ovat aloittaneet kukinnan. Angervojen takana kukinnan on jo lopettanut keltainen Päivänlilja, joka ei oikein uudelleenistutuksesta tykännyt, mutta nyt sillä on oma rauhallinen nurkkaus, missä se saa rauhassa juurtua ja levitä. Näitä Jaloangervoja on kahta eri lajiketta.
Pari kesää taaksepäin ostin Värimintun alun, joka nyt on aloittanut kukinnan. En muistanut kukan nimeä millään, joku minttu se oli, mutta perennakirjastani sitä ei löytynyt. Onneksi on tämä netti ja google, sieltähän mie sitten sen sain selville. Elikkä punainen Väriminttu, on hyvin talvehtinut ja näyttää viihtyvän kolossaan.
Syysleimut ovat vasta kunnolla päässeet kasvun alkuun, joista valkoinen lajike on aloittelemassa kukintaa. Lisäksi perennapenkissä on vielä Tulikellukka, joka on jo kukkinut runsaasti ja vain komeat, vihreät lehdet ovat jäljellä. Idänunikko, alkoi nyt vasta kasvamaan, joten sen upeita, isoja kukkia ei tänä kesänä saatu ihailla.
Lisäksi olen laittanut kahteen isoon ruukkuun ns kesäkukkia. Toinen on isokukkainen Daalia ja toinen on tämä kuvassa oleva Ahkeraliisa? En oikein tiedä onko se kukan oikea nimi. Nostan sen juurakon samalla lailla kuin Daalian juurakon talveksi kellariin ja keväällä sitten istutan uudelleen. Tämäkin on nyt vasta aloittanut kukinnan.
Etupihan puolella olevassa perennapenkissä Nauhukset ovat aloittaneet kukinnan. Olen istuttanut kolmea eri lajiketta, Kallionauhus, Valtikkanauhus ja Lapinnauhus. Luultavasti tulen vähentämään Valtikkanauhuksia ja lisään sinne Soihtunauhuksen alun.
Valtikkanauhuksen ja Lapinnauhuksen lehdet poikkeavat toisistaan, kukka on samanlainen.
Minun 'vihreäpeukalo' toivoo kovasti, että ensi kesänä perennapenkit alkaisivat kukoistamaan! Voi olla, että se on ihan turha toivo.
Hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa. Mustikat ja hillat ovat saatu pakastimeen, nyt ootellaan puolukoiden kypsymistä!
Viime syksynähän mie nostin koko penkin sisällön ylös, suurensin penkin kokoa (2x3m) ja heitin raa'asti pois monta lajiketta ja valitsin uudelleen istutukseen vain muutaman perennan alun.
Alkukesäsätä näytti siltä, että mikhään niistä ei lähe kasvamaan, pikkuhiljaa sieltä alkoi päätä nostamaan muutama asukas ja ostin muutaman kukkivan daalian alun kesäkukka-nurkkaukseen antamaan väriä niin ankeaan penkkiini. Daaliat kukki ensin tosi upeasti, ja sitten näytti siltä, että ne kuolla kupsahtavat kokonaan. Leikkasin kaikki kuivat osat pois ja annoin reippaasti vettä, vaikka kyllä sitä taivaaltakin on tullut ihan riittävästi. Viikko sitten daaliat heräsi uudelleen henkiin ja aloittivat kukkimisen. Oottikohan nekin aurinkoa?
Myös nämä monivuotiset kukat alkoivat kasvamaan ja sain selville, mitkä niistä valitsemistani aluista olivat selvinneet talven yli. Uudelleen istutin 4 jaloangervoa, nyt ne ovat aloittaneet kukinnan. Angervojen takana kukinnan on jo lopettanut keltainen Päivänlilja, joka ei oikein uudelleenistutuksesta tykännyt, mutta nyt sillä on oma rauhallinen nurkkaus, missä se saa rauhassa juurtua ja levitä. Näitä Jaloangervoja on kahta eri lajiketta.
Pari kesää taaksepäin ostin Värimintun alun, joka nyt on aloittanut kukinnan. En muistanut kukan nimeä millään, joku minttu se oli, mutta perennakirjastani sitä ei löytynyt. Onneksi on tämä netti ja google, sieltähän mie sitten sen sain selville. Elikkä punainen Väriminttu, on hyvin talvehtinut ja näyttää viihtyvän kolossaan.
Syysleimut ovat vasta kunnolla päässeet kasvun alkuun, joista valkoinen lajike on aloittelemassa kukintaa. Lisäksi perennapenkissä on vielä Tulikellukka, joka on jo kukkinut runsaasti ja vain komeat, vihreät lehdet ovat jäljellä. Idänunikko, alkoi nyt vasta kasvamaan, joten sen upeita, isoja kukkia ei tänä kesänä saatu ihailla.
Lisäksi olen laittanut kahteen isoon ruukkuun ns kesäkukkia. Toinen on isokukkainen Daalia ja toinen on tämä kuvassa oleva Ahkeraliisa? En oikein tiedä onko se kukan oikea nimi. Nostan sen juurakon samalla lailla kuin Daalian juurakon talveksi kellariin ja keväällä sitten istutan uudelleen. Tämäkin on nyt vasta aloittanut kukinnan.
Etupihan puolella olevassa perennapenkissä Nauhukset ovat aloittaneet kukinnan. Olen istuttanut kolmea eri lajiketta, Kallionauhus, Valtikkanauhus ja Lapinnauhus. Luultavasti tulen vähentämään Valtikkanauhuksia ja lisään sinne Soihtunauhuksen alun.
Valtikkanauhuksen ja Lapinnauhuksen lehdet poikkeavat toisistaan, kukka on samanlainen.
Minun 'vihreäpeukalo' toivoo kovasti, että ensi kesänä perennapenkit alkaisivat kukoistamaan! Voi olla, että se on ihan turha toivo.
Hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa. Mustikat ja hillat ovat saatu pakastimeen, nyt ootellaan puolukoiden kypsymistä!
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Vaihteeksi kalaa.....
Viikopäivitys! Apua, elokuu on alkanut! Olimme viikon verran mökillämme ja siellähän kalojen narraaminen on miesväelle mieluisin homma! Illalla verkot ja katiskat veteen ja aamulla niiden tarkistus! Tällä kertaa kalaa ei tullut kovinkaan paljoa, tarpeeksi kuitenkin, jotta joka päivä särvintä oli pöydässä.
Muutama isompi hauki oli tarttunut verkkoon ja niinpä sitten niistä syömistä loihtimaan. Hauet fileoitiin sopiviksi annospaloiksi ja hieman suolaa pintaan ja sitten vähäksi aikaa muhimaan 'kellariin'.
Kesäisin mökillä kalaruoka valmistetaan savustamalla. Niin nytkin. Kuvassa haukifileet nuotio-savustuspaikan 'tarjoilu'pöydällä. Huomaatko, folio hinnan? Se on ostettu näköjään markka-aikana! Voitelin fileiden pinnan rypsiöljyllä, helpottaa fileiden käsittelyä savustusritilällä, eivät tartu kiinni.
Siinä ne nyt odottelevat savustuspönttöön pääsyä.
Nuotiopaikkamme on tällainen. Valitettavasti sitä ei voi rakentaa tämän paremmin, kun tulvavesi keväisin pyyhkii sen yli moneen kertaan. Mutta mitä tykkäätte savustuspöntöstä? Se on valmistettu vahvasta, Outokummun Tornion tehtaiden ruostumattomasta teräksestä jo vuosikymmen sitten. Toimii hyvin.
Kalat ovat tuolla sisällä muhimassa leppäpurusavussa.
Ja tältähän ne sitten näyttävät ja muuten maistuvat tosi hyviltä. Ei uskoisi, että kyseessä on haukifileet.
Mökillä vierähti viikko ja sieltä on aina yhtä haikeaa lähteä arkipäivän touhuihin. Hyvää on tietysti se, että sinnehän pääsee koska vain takaisin, pitkä ajomatka hieman rajoittaa edestakaiskulkemista.
Seuraavan kerran menen sinne syyskuun alkupuolella. Puoliso varmaan jo paljon aikaisemmin.
Muutama isompi hauki oli tarttunut verkkoon ja niinpä sitten niistä syömistä loihtimaan. Hauet fileoitiin sopiviksi annospaloiksi ja hieman suolaa pintaan ja sitten vähäksi aikaa muhimaan 'kellariin'.
Kesäisin mökillä kalaruoka valmistetaan savustamalla. Niin nytkin. Kuvassa haukifileet nuotio-savustuspaikan 'tarjoilu'pöydällä. Huomaatko, folio hinnan? Se on ostettu näköjään markka-aikana! Voitelin fileiden pinnan rypsiöljyllä, helpottaa fileiden käsittelyä savustusritilällä, eivät tartu kiinni.
Siinä ne nyt odottelevat savustuspönttöön pääsyä.
Nuotiopaikkamme on tällainen. Valitettavasti sitä ei voi rakentaa tämän paremmin, kun tulvavesi keväisin pyyhkii sen yli moneen kertaan. Mutta mitä tykkäätte savustuspöntöstä? Se on valmistettu vahvasta, Outokummun Tornion tehtaiden ruostumattomasta teräksestä jo vuosikymmen sitten. Toimii hyvin.
Kalat ovat tuolla sisällä muhimassa leppäpurusavussa.
Ja tältähän ne sitten näyttävät ja muuten maistuvat tosi hyviltä. Ei uskoisi, että kyseessä on haukifileet.
Mökillä vierähti viikko ja sieltä on aina yhtä haikeaa lähteä arkipäivän touhuihin. Hyvää on tietysti se, että sinnehän pääsee koska vain takaisin, pitkä ajomatka hieman rajoittaa edestakaiskulkemista.
Seuraavan kerran menen sinne syyskuun alkupuolella. Puoliso varmaan jo paljon aikaisemmin.
lauantai 25. heinäkuuta 2015
Ihanaa kesäpuuhastelua
Kesällä blogiin kirjoittaminen harvenee - on mukamaste muuta kaikenlaista puuhastelua. Olimme papan kanssa muutaman päivän mökillämme oleilemassa. On hyvä silloin tällöin lähteä muutamaksi päiväksi luonnon helmaan. Sellaista nimittäin mökillämme olo on. Tulee oltua ulkona lähes päivät pitkät ja pientä puuhastelua riittää, puiden pilkkomisesta - katiskoiden ja verkkojen kokemiseen. Nyt oli ihan 'mukiinmenevät' ilmat, vaikka aamun lämpötilat olivat melko alhaiset ( +5 - +6 astetta) niin päivän mittaan aurinko muutti lämpötilat lähes helteisiksi (+15 - +19 asteeseen). Tässä perjantai-aamun lämpötila.
Ulkona tuli istuskeltua myös sukankutimen kanssa. Otin nimittäin mukaani lankakorin missä oli lukematon määrä luonnonväreillä värjäämiäni lankoja, mielen sopukoissa ajatus kuvioneuleisista polvisukista. Yksi sukka valmistui ja toista aloittelin. Lankojen päättely vain 'hirvittää'....
Mökillähän on tietysti myös nuotiopaikka! Siellä istuskellaan monesti ilta-aurinkoa ihailemassa ja järven pintaa katselemassa. Ranta ja pihapiiri on tähän aikaan vuodesta täynnä kukkivia Ruohokanukoita ja
kuljemme aina polkuja pitkin, varoen tallaamasta näitä kauniita kukkia. Kurjenkanerva ei vielä ehtinyt kukkimaan. Lapin luonto puhuttelee minua aina hyvin voimakkaasti, laulun sanoin "se on kaunis ja korvaamaton".
Kotiin tultua, pihanurmikko oli kasvanut sen mittaiseksi, että ruohonleikkuriin oli tartuttava ja touhuun alettava. Laitoin taskuun askelmittarin ja yllätyksekseni, askeleita tuli yli 6600 ja kilometrejä siinä samalla reippaasti yli 4 km. Hyvää hyötyliikuntaa pitkän ajomatkan (5 tuntia) jälkeen. Normaalisti pysähdymme kerran ajomatkan aikana kahville, yleensä Pellon Vihreälle pysäkille tai Joppariin. Tällä kertaa pysähdyimme Kolariin Wood Jewelin (www.woodjewel.com) lahjamyymälän kahvioon. Ruokalistaa katsellessa päätimmekin syödä ja voi miten makoisa lohikeitto siellä olikaan, suosittelen.
Hyvää alkanutta viikkoa.
Ulkona tuli istuskeltua myös sukankutimen kanssa. Otin nimittäin mukaani lankakorin missä oli lukematon määrä luonnonväreillä värjäämiäni lankoja, mielen sopukoissa ajatus kuvioneuleisista polvisukista. Yksi sukka valmistui ja toista aloittelin. Lankojen päättely vain 'hirvittää'....
Mökillähän on tietysti myös nuotiopaikka! Siellä istuskellaan monesti ilta-aurinkoa ihailemassa ja järven pintaa katselemassa. Ranta ja pihapiiri on tähän aikaan vuodesta täynnä kukkivia Ruohokanukoita ja
kuljemme aina polkuja pitkin, varoen tallaamasta näitä kauniita kukkia. Kurjenkanerva ei vielä ehtinyt kukkimaan. Lapin luonto puhuttelee minua aina hyvin voimakkaasti, laulun sanoin "se on kaunis ja korvaamaton".
Kotiin tultua, pihanurmikko oli kasvanut sen mittaiseksi, että ruohonleikkuriin oli tartuttava ja touhuun alettava. Laitoin taskuun askelmittarin ja yllätyksekseni, askeleita tuli yli 6600 ja kilometrejä siinä samalla reippaasti yli 4 km. Hyvää hyötyliikuntaa pitkän ajomatkan (5 tuntia) jälkeen. Normaalisti pysähdymme kerran ajomatkan aikana kahville, yleensä Pellon Vihreälle pysäkille tai Joppariin. Tällä kertaa pysähdyimme Kolariin Wood Jewelin (www.woodjewel.com) lahjamyymälän kahvioon. Ruokalistaa katsellessa päätimmekin syödä ja voi miten makoisa lohikeitto siellä olikaan, suosittelen.
Hyvää alkanutta viikkoa.
maanantai 13. heinäkuuta 2015
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Värejä luonnossa
Tähän aikaan vuodesta kesä on parhaimmillaan, luonto on vihreänä ja luonto-äidin kukkapenkeissä kukat kukkivat. Aamulenkilläni ihailin luontoa ja sitä, miten kaikki eriväriset kukat ovat sopusoinnussa keskenään.
Otin kuvan tienvarrella kukkivista kukista muistutukseksi itselleni, että miten hyvin vihreän kanssa yhteen
sopivat myös lilat värit. Elikkä tässä on Puna-apilaa ja Hiirenvirnaa.
Osa värjäykseen sopivista kasveista on kukintavaiheessa ja olen ymmärtänyt, että silloin kasvien väriaineet ovat jo heikenneet. Täällä pohjoisessa, viileästä kesästä johtuen, esim. Pietaryrtit, Maitohorsmat ja monet muutkin kukat ja kasvit ovat vielä kasvuvaiheessa, joten niillä voisi aivan hyvin värjätä.
Lupiineilla värjäsin kaksi eri erää ja sain juuri sellaiset värit, mitä tavoittelinkin. Eilisenä päivänä värjäsin kuivatetuilla Verihelttaseitikeillä ja tulokseksi sain ihanan orannsinpunaista lankaa. Jatkan tänään seitikkien kanssa, kokeilen, josko saisin punaisempaa väriä syntymään.
Odottelemassa on myös kokenillia, ja varmaan lähipäivinä kokeilen myös sen antamia värejä.
Toivottavasti tänään saamme aurinkoisen päivän.
Otin kuvan tienvarrella kukkivista kukista muistutukseksi itselleni, että miten hyvin vihreän kanssa yhteen
sopivat myös lilat värit. Elikkä tässä on Puna-apilaa ja Hiirenvirnaa.
Osa värjäykseen sopivista kasveista on kukintavaiheessa ja olen ymmärtänyt, että silloin kasvien väriaineet ovat jo heikenneet. Täällä pohjoisessa, viileästä kesästä johtuen, esim. Pietaryrtit, Maitohorsmat ja monet muutkin kukat ja kasvit ovat vielä kasvuvaiheessa, joten niillä voisi aivan hyvin värjätä.
Lupiineilla värjäsin kaksi eri erää ja sain juuri sellaiset värit, mitä tavoittelinkin. Eilisenä päivänä värjäsin kuivatetuilla Verihelttaseitikeillä ja tulokseksi sain ihanan orannsinpunaista lankaa. Jatkan tänään seitikkien kanssa, kokeilen, josko saisin punaisempaa väriä syntymään.
Odottelemassa on myös kokenillia, ja varmaan lähipäivinä kokeilen myös sen antamia värejä.
Toivottavasti tänään saamme aurinkoisen päivän.
torstai 9. heinäkuuta 2015
Villalankaa ja Lupiinin kukkia
Lupiinit aloittivat kukkimisen täälläkin päin Suomea ja niinpä innostuin (vaikka olin vannonut toista) lankojen värjäämisestä, haaveena saada sinivihreää väriä tulevaan shaaliloimeen. Viime kesänähän jo värjäilin Lupiinin kukilla ja sain hyviä värejä. Nyt sitten tarkoitus saada lisää, kudemateriaaliksi tällä kertaa.
Eteläisessä Suomessahan Lupiineja oli pilvin pimein, meidän alueella niitä on aika harvassa ja vähän.
Mutta asiaan eli värjäys-sessioon
Lupiinin kukat 'riivittynä'
yhteensä noin 2,5 kg, odottelemassa kattilaan pääsyä.
Lankoina oli valkoista 'Novitan Woolia' luononvalkoista paikallisesta lampolasta
harmaata, luultavasti Pirtin kehräämöltä.
Langat ovat 2- ja 3-säikeisiä.
Langat esipuretin alunalla ja viinikivellä.
Kuvaa värjäyspaikastani. Eli terassilla ja sähköllä!
Varsinainen värjäyspaikkani on mökillä, mutta nyt en sinne lähde, siellä sitten syksyllä!
Villiviini on tuossa taustalla.
Värjäsin ensin n. 100 g, laitoin kattilaan vuorotellen kukkia ja lankoja ja vettä noin 8 l.
Ohjeen otin Taito-lehdestä 2/2014. Halusin lankoihin Välimeren turkoosia.
Nostin lämpötilan n. 65 - 70 asteeseen ja langat sai olla ko lämmössä noin 1,5 - 2 tuntia ja jätin langat jäähtymään väriliemeen.
Aluksi lankojen väri oli haalea lilaa, mittasin veden ph-arvon ja se oli 4. Lisäsin veteen hieman (1 rkl) kidesoodaa, ph arvo nousi 6 ja väri muuttui sinivihreäksi.
Tässä lopputulemaa! Sinivihreä on valkoista Wool-villalankaa ja vihreä vaaleanharmaata maalaisvillalankaa.
Aikamoinen väriero langoissa!
Tämä sinivihreä väri on juuri sellaista, mitä halusinkin eli Välimeren turkoosia!
Jatkan värjäämistä tänään, eilinen liemi on tallessa ja Lupiininkukkia riivittynä. Saas nähä mitä värejä nyt saan esille.
Eteläisessä Suomessahan Lupiineja oli pilvin pimein, meidän alueella niitä on aika harvassa ja vähän.
Mutta asiaan eli värjäys-sessioon
Lupiinin kukat 'riivittynä'
yhteensä noin 2,5 kg, odottelemassa kattilaan pääsyä.
Lankoina oli valkoista 'Novitan Woolia' luononvalkoista paikallisesta lampolasta
harmaata, luultavasti Pirtin kehräämöltä.
Langat ovat 2- ja 3-säikeisiä.
Langat esipuretin alunalla ja viinikivellä.
Kuvaa värjäyspaikastani. Eli terassilla ja sähköllä!
Varsinainen värjäyspaikkani on mökillä, mutta nyt en sinne lähde, siellä sitten syksyllä!
Villiviini on tuossa taustalla.
Värjäsin ensin n. 100 g, laitoin kattilaan vuorotellen kukkia ja lankoja ja vettä noin 8 l.
Ohjeen otin Taito-lehdestä 2/2014. Halusin lankoihin Välimeren turkoosia.
Nostin lämpötilan n. 65 - 70 asteeseen ja langat sai olla ko lämmössä noin 1,5 - 2 tuntia ja jätin langat jäähtymään väriliemeen.
Aluksi lankojen väri oli haalea lilaa, mittasin veden ph-arvon ja se oli 4. Lisäsin veteen hieman (1 rkl) kidesoodaa, ph arvo nousi 6 ja väri muuttui sinivihreäksi.
Tässä lopputulemaa! Sinivihreä on valkoista Wool-villalankaa ja vihreä vaaleanharmaata maalaisvillalankaa.
Aikamoinen väriero langoissa!
Tämä sinivihreä väri on juuri sellaista, mitä halusinkin eli Välimeren turkoosia!
Jatkan värjäämistä tänään, eilinen liemi on tallessa ja Lupiininkukkia riivittynä. Saas nähä mitä värejä nyt saan esille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

