Launtaipäivän vietossa Rovaniemellä

Värjärikillan vuosikokous oli viime viikonloppuna  Rovaniemellä. Ohjelmaa oli sekä lauantaina että sunnuntaina. Olin käsityöystäväni kanssa paikalla vain lauantaina. Osallistuimme 'Paperitekstiilityöpajaan', vetäjänä oli tekstiilisuunnittelija Jenni-Liisa Yliniva. Olipas mielenkiintoinen päivä. En ole ennen paperien kanssa värkkäillyt. Tässä  kuvaa ko work-shopista.

 

  



Värjärikilta -yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus luonnonväreihin: värjäystekniikoihin, värien historiaan ja ekologisuuteen.
Lisää killan toiminnasta yhdistykset nettisivuilta: varjarikilta.fi

vielä hieman mökiltä.....

Mökiltä löytyy vielä kaksi tärkeätä  paikkaa, jotka haluan teille näyttää.
Ensimmäinen niistä on tämä rakennus

eli ihan perinteinen rantasauna, jossa vesi lämmitetään kiukaan yheydessä olevassa vesisäiliössä. Vesi tulee ja menee kun sen järvestä sinne kantaa. Kivaa puuhaa. Tähän 'pyhättöön' en ole tehnyt mitään muutoksia, se on ihan alkuperäisessä olotilassaan.



Se toinen tärkeä on tietenkin paikka, jossa ollaan yleensä yksin,

elikkä huussi tai niinkuin me sanomme 'hyysikkä'. Hirsipaneelin pätkiä jäi jonkin verran ja niistä saimme hyvän sisustuksen huussiin ja lopuksi maalasin sinisellä seinät ja 'istuimen'. Olin jostain lukenut, että kärpäset eivät pidä sinisestä väristä!
Huussi sijaitsee puuliiterin kanssa samassa rakennuksessa.

Mökin ikkunasta katsoessa näkee tämän ihanan, luonnon muovaaman taideteoksen,tätä puuta emme koskaan tule kaatamaan.

Heinä-elokuussa mökin piha ja ranta peittyy näihin kukkasiin, eli ruohokanukkaan. Silloin on pakko kävellä polkuja pitkin, jottei tallaa kukkasia.









Jatkokertomus erämaamökistä päättyy, kivan kun olet käynyt mökkiimme tutustumassa. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle blogivierailijani

jatkoa mökin tarinaan.....

Lupasin kirjoittaa ja näyttää vielä muutaman kuvan erämaa mökkimme rempasta, ja nyt olisi vuorossa oleskelutilojen ennen ja nyt kuvat. Kuvista 'ennen' tulee hyvin esille se, että paikka oli tehty miehille ja miesten näkökulmasta katsoen. Ja 'jälkeen' kuvista' taas se, että se muutimme mökin meidän käyttöön sopivaksi.

Tämä kuva on oleskelutilasta ennen remppaa. Iso ikkuna, mistä avautuu näkymää terassille ja järvelle.

Sitten kuvat samasta tilasta uudistuksen jälkeen.
Ensin kuva ns lisäosan rakentamisesta. Tämä tehtiin suoraan tuohon terassin päälle. Ikkuna koko hieman pieneni, mutta saimme yhden lisäikkunan antamaan valoa. Kuitenkin sama järvimaisema on näkyvissä.






Seuraavassa kuvassa muori istuu hienoissa emäntä-
saappaissaan samaisessa tilassa. Kuva on vuoden
2011 Pääsiäispäivältä.


Ja sitten toiset kuvat oleskelutilan vastakkaiselta puolelta. 'Ennen ja jälkeen'.
Kuvassa oleva tuoli ja kaappi saivat luvan lähteä kierrätykseen.

Hirvensarvista käytiin keskustelua, lopuksi sovimme, että toiset, eli isommat saavat jäädä, toiset  poistetaan ja ne päätyivät saunan kuistille hyväksi pyyhenaulakoksi.


Mökkihän on pieni, hieman yli 20 neliötä, joten ei siellä kovin paljon huonekaluja voi olla, loppuu liikkumistila. Arkku toimii tavaroiden säilytystilana ja samalla se on istuma- ja nukkumapaikka. Korituolit olivat mielestäni hyvä valinta, ovat hyvät istua ja  kevyet liikutella. Tässäkin osassa ikkuna vaihdettiin isompaan ja saatiin myös oikea tuuletusikkuna.

 Lämmönlähteenä mökillä on Upo-kamiina. Se on tehokas lämmitin, talvellakin mökin lämpö nousee muutamassa tunnissa siedettäväksi! Ja vuorokauden kuluessa hirretkin ovat lämpimät.

Muurikin sai rempassa uuden värin, se on sellaista ns rappausmaalia. Seinän ja muurin väliseen koloon puoliso rakensi käytännöllisen avohyllykön. Seinällä on puinen kuivausteline, juuri sopivan kokoinen  asusteiden kuivaamiseen.



Tässä olivat kuvat tältä kerralta.
Ulkona paistaa aurinko kirkkaasti ja kohta päivä ja yö ovat yhtäpitkät. Mukavaa sunnuntai-iltapäivää teille lukijat.

ja niitä sisäkuvia mökistä, ennen ja jälkeen....

Kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa, että halusin muutosta sisätiloihin, hirsien väriin ja keittosyvennykseen. Kuten niin usein, tällaiseen porukkamökkiin ite kukin haluaa tuoda omia, kotona jo ylimääräisiä tavaroita, vaikka ne ei oikein mökkikäyttöön sovellu esim. koon vuoksi.

Ensin yks maisemakuva.
Erämaajärven rannalta, rahoittavaa, eikö vain?
Täällä käymme kahvia keittelemässä ja kuuntelemassa hiljaisuutta.









No niin, sitten kuvia keittöistä sen alkuperäisessä värityksessän ja kalustuksessaan. Hirret ovat käsitelty punaruskealla, lähes oranssilla suoja-aineella.

Ja sitten kuvat uusimisen jälkeen, ikkunalistat ja verhot puuttuvat. 2 ensimmäistä kuvaa on  vuodelta 2009, eli remppakesältä.
Laitoimme keittiökalusteet yhdelle seinälle ja näin saimme lisää tilaa. Vesi tulee sisälle kantamalla mutta pois se menee putkistoa myöten.
Kaapit ovat Keittiönetistä ja Ikealta ja kaasuliesi on se sama, joka mökillä on ollutkin.
Tuo termoskannukin on varmaan yli 20 vuotta palvellut mökkiläisiä.

 Hirsien värin suhteen tein monta kokeilua, kunnes löysin oikean harmaan sävyn.

 Ja tässä alla vielä yksi kuva ns 'tästä päivästä'.
Puoliso oli kaverinsa kanssa mökillä kalastelemassa ja keittopuuhat ovat meneillään.
Jääkaappia ei ole, mutta aivan ihana 'maakellari' missä lämpötila on +5 -+8 asteeseen.

Kuvien käsittely alkoi nyt 'tökkimään', lopetan ja seuraavassa postauksessa lisää ennen ja nyt kuvia. Mukavaa keskiviikkoa.

mökin tarinaa ja krouvimpia käsitöitä!

Näin keväällä alkaa kaipaamaan mökille. Meidän pieni erämaa mökki sijaitsee Tunturi-Lapissa,  kaukana, kaukana, erämaajärven rannalla  Kittilän ja  ja Enontekiön kuntien rajamailla. Mökkimme nimi on Tievakumpu, ja se on todella pieni, erämaa mökki. Tietä ei ole perille vaan sinne johtaa pitkospuut.

Tämä kuva on vuodelta 2010, mieheni menossa mökille.

Tievakummun mökin  tarina alkoi v. 1979 kun 4 mieskaverusta,  puolisoni oli yksi heistä, alkoivat suunnitella mökin rakentamista kalarikkaan järven rantaan Ylä-Lappiin. Syksyllä 1980 tehtiin tonttikaupat ja seuraavana kesänä he kokoontuivat muutamaksi viikoksi yhteen ja pystyttivät mökin. Mökki on rakennettu pyöröhirsistä, hirret on käsin parkatut. Mökille ei ole tietä, joten rakentamista edellisenä talvena hirret ja kaikki muut tarvittavat rakennustarvikkeet kuljetettiin perille moottorikelkalla.

Mökin suunnitteli arkkitehti ja paikallinen rakennusmestari teki tarkemmat laskelmat ja tarkastukset. Alun perin mökki oli saunamökki, eli sauna ja oleskelutilat olivat alhaalla, ylhäällä nukkumaparvi. Joitakin vuosia myöhemmin sama kaveriporukka rakensi erillisen saunan ja mökissä olevan saunan kohdalle tehtiin pieni avokeittiö.

Kuva mökin alkuperäisestä ulkoasusta

Vuodet kuluivat ja omistajille tuli ikää lisää ja käynnit mökillä harvenivat harvenemistaan. Ei edes joka vuosi ollut muita kävijöitä kun mieheni. Toiset osakkaat halusivat luopua osuuksistaan ja niinpä meistä sitten vuonna 2009 tuli mökin ainoat omistajat.
  
Olin jo monia vuosia aikaisemmin ajatellut, mitä mökille voisi tehdä, jotta siihen saisi tilaa lisää ja sen saisi viihtyisemmäksi. Omistuksen siirtyessä vain meille, tämä antoi mahdollisuuden muutoksiin. Ensiksi raivasimme pois kaiken 'roinan' mitä mökille oli itsekukin vuosien saatossa rahdannut. Sen jälkeen halusin uusia keittön, maalata sisäpuolen hirret vaaleaksi ja tehdä lisää huonetilaa ottamalla osan suuresta terassista asumiskäyttöön. Kaikki nämä onnistui. Lisäosan rakentamiseen emme onnistuneet enään saamaan samanlaisia hirsiä kuin rakennusaikana, joten rakennusmestari esitti meille rakentamista pyöröhirsipaneelista, ja näin teimme.

 Mökin lisätilojen rakentaminen menossa! Uusimme ikkunat myös vanhaan osaan.
Kuva on vuodelta 2009.

Jos jaksoitte lukea tänne asti, niin laitan vielä yhden kuvan mökistä, kuva on otettu elokuussa 2012.

Kuvasta näkee Lapin luonnon karuuden. Emme ole halunneet muokata ympäristöä millään tavalla. 

Yritämme säästää sitä niin paljon kun voimme, koska kaikkien kasvien uusituminen on niin hidasta.

Lähtösiivous on meneillään, kun matot ovat tuulettumassa.

Viime kesänä maalasimme hirrenpäät mökin värisiksi.

Seuraavassa postauksessa kerron mitä teimme sisäpuolella ja muutama kuva myös, kuvat kertoo niin paljon!

 

hyvää naistenpäivää

Tämän Eeva Kilven runolla haluan toivotta teille kaikille kanssa-sisarille oikein hyvää ja aurinkoista naistenpäivää. LUOTA ITSEESI Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihailen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. -Eeva Kilpi

Kaulahuiviprojekti jatkuu...

Mielestäni silkkivillalanka on aivan ihanan ohut (tex 50x2)  materiaali kaulahuiveihin ja kun sitä jäi jonkinverran hyllylle aikaisemmasta huiviprojektistani, oli aika ottaa langat esille ja alkaa suunnittelemaan huivimalleja. Saatavilla olevat lankojen värit merkitsevät paljon,koska ne tuovat silmieni eteen mielikuvan mallista. Nyt hyllyssä oli paljon sinisiä sävyjä, keskisinistä, ns lapin sinistä ja tumman sinistä lankaa, lisäksi hieman oranssia ja punaista.
Miten ollakaan, lapinvärinen loimesta tuli ja nimeksi huiveille tulee 'Sarek'. Tuotteidet nimet ovat minulle tärkeitä, nimi antaa työlle yksilöllisyyden.
Loimen lankaluku on 190 l, tiheys 7 l/cm pituutta on sen verran, että voin kokeilla kutomista monella eri värillä. Mallit ja värit ovat sellaisia, että huivit sopivat hyvin niin miesten kuin naistenkin kaulaan.

 Loimen luomisen jälkeen seuraava vaihe on loimen kiertäminen tukille. Mieheni on oppinut oikein taitavaksi auttajakseni tässä puuhassa. Seuraavat työvaiheet ovat niisiminen ja  pirtaanpujotus. Pirran tahi kaiteen avulla saadaan loimessa säilytettyä suunniteltu tiheys. Pirtoja eli kaiteita on eri numeroisia alkaen numerosta 20. Pirran numero ilmaisee 10 cm:llä olevien piinrakojen lukumäärän. Esimerkiksi pirrassa no 40 on 40 rakoa 10 cm:llä eli neljä rakoa cm:llä. Olin suunnitellut tiheydeksi 7 lankaa senttimetrille, kun muistini mukaan käytössäni olisi kaide no 35, mikä tarkoittaa sitä, että piinrakoon tulisi 2 lankaa = 7 lankaa/cm. Muistini teki  tepposet, ei minulla sen numeroista pirtaa ollutkaan, vaan numerot 20,30, 40, 50 ja 60. Nyt astuu matematiikka mukaan kuvaan pirran valinnassa, eli mikä mainituista pirroista olisi paras vaihtoehto 7 langalle.
Lopuksi päädyin numeroon 40 ja siinä tulee piinrakoon langat seuraavasti, 2-2-2-1 = 7 lankaa/cm.
Tässä ohessa muutama kuva tämänpäivän touhuistani.

          

Kuva loimen luonnista.

Tästä kuvasta näkyy hyvin värit. Ja raidoitus on epäsäännöllinen, hieman ehkä kansallispuvun kaltainen.

Tässä kuvaa siitä, kun loimi alkaisi olemaan kudontavalmis. Pirtaan pujotus,  alkusolmut ja polkusten sidonta tehty. Sidoksena on ihan tavallinen toimikas ja palttina.

Ja siten lopuksi kuvaa tulevasta sinivoittoisesta huivista. Nuppineula on tärkeä mittari! Kuteen tiheys on 8 lankaa/cm ja on aina hyvä välillä tarkistaa, että kudontatiheys säilyy.
Tällaisesta kutoessa täytyy koko ajan olla 'hento' ote pirtaan, jotta ei tule 'mattoa'.


Tämmöisen kanssa tässä nyt aikaa kulutetaan. Mielenkiintoista ja mukavaa, ainakin minulle!