mökin tarinaa ja krouvimpia käsitöitä!

Näin keväällä alkaa kaipaamaan mökille. Meidän pieni erämaa mökki sijaitsee Tunturi-Lapissa,  kaukana, kaukana, erämaajärven rannalla  Kittilän ja  ja Enontekiön kuntien rajamailla. Mökkimme nimi on Tievakumpu, ja se on todella pieni, erämaa mökki. Tietä ei ole perille vaan sinne johtaa pitkospuut.

Tämä kuva on vuodelta 2010, mieheni menossa mökille.

Tievakummun mökin  tarina alkoi v. 1979 kun 4 mieskaverusta,  puolisoni oli yksi heistä, alkoivat suunnitella mökin rakentamista kalarikkaan järven rantaan Ylä-Lappiin. Syksyllä 1980 tehtiin tonttikaupat ja seuraavana kesänä he kokoontuivat muutamaksi viikoksi yhteen ja pystyttivät mökin. Mökki on rakennettu pyöröhirsistä, hirret on käsin parkatut. Mökille ei ole tietä, joten rakentamista edellisenä talvena hirret ja kaikki muut tarvittavat rakennustarvikkeet kuljetettiin perille moottorikelkalla.

Mökin suunnitteli arkkitehti ja paikallinen rakennusmestari teki tarkemmat laskelmat ja tarkastukset. Alun perin mökki oli saunamökki, eli sauna ja oleskelutilat olivat alhaalla, ylhäällä nukkumaparvi. Joitakin vuosia myöhemmin sama kaveriporukka rakensi erillisen saunan ja mökissä olevan saunan kohdalle tehtiin pieni avokeittiö.

Kuva mökin alkuperäisestä ulkoasusta

Vuodet kuluivat ja omistajille tuli ikää lisää ja käynnit mökillä harvenivat harvenemistaan. Ei edes joka vuosi ollut muita kävijöitä kun mieheni. Toiset osakkaat halusivat luopua osuuksistaan ja niinpä meistä sitten vuonna 2009 tuli mökin ainoat omistajat.
  
Olin jo monia vuosia aikaisemmin ajatellut, mitä mökille voisi tehdä, jotta siihen saisi tilaa lisää ja sen saisi viihtyisemmäksi. Omistuksen siirtyessä vain meille, tämä antoi mahdollisuuden muutoksiin. Ensiksi raivasimme pois kaiken 'roinan' mitä mökille oli itsekukin vuosien saatossa rahdannut. Sen jälkeen halusin uusia keittön, maalata sisäpuolen hirret vaaleaksi ja tehdä lisää huonetilaa ottamalla osan suuresta terassista asumiskäyttöön. Kaikki nämä onnistui. Lisäosan rakentamiseen emme onnistuneet enään saamaan samanlaisia hirsiä kuin rakennusaikana, joten rakennusmestari esitti meille rakentamista pyöröhirsipaneelista, ja näin teimme.

 Mökin lisätilojen rakentaminen menossa! Uusimme ikkunat myös vanhaan osaan.
Kuva on vuodelta 2009.

Jos jaksoitte lukea tänne asti, niin laitan vielä yhden kuvan mökistä, kuva on otettu elokuussa 2012.

Kuvasta näkee Lapin luonnon karuuden. Emme ole halunneet muokata ympäristöä millään tavalla. 

Yritämme säästää sitä niin paljon kun voimme, koska kaikkien kasvien uusituminen on niin hidasta.

Lähtösiivous on meneillään, kun matot ovat tuulettumassa.

Viime kesänä maalasimme hirrenpäät mökin värisiksi.

Seuraavassa postauksessa kerron mitä teimme sisäpuolella ja muutama kuva myös, kuvat kertoo niin paljon!

 

hyvää naistenpäivää

Tämän Eeva Kilven runolla haluan toivotta teille kaikille kanssa-sisarille oikein hyvää ja aurinkoista naistenpäivää. LUOTA ITSEESI Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihailen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. -Eeva Kilpi

Kaulahuiviprojekti jatkuu...

Mielestäni silkkivillalanka on aivan ihanan ohut (tex 50x2)  materiaali kaulahuiveihin ja kun sitä jäi jonkinverran hyllylle aikaisemmasta huiviprojektistani, oli aika ottaa langat esille ja alkaa suunnittelemaan huivimalleja. Saatavilla olevat lankojen värit merkitsevät paljon,koska ne tuovat silmieni eteen mielikuvan mallista. Nyt hyllyssä oli paljon sinisiä sävyjä, keskisinistä, ns lapin sinistä ja tumman sinistä lankaa, lisäksi hieman oranssia ja punaista.
Miten ollakaan, lapinvärinen loimesta tuli ja nimeksi huiveille tulee 'Sarek'. Tuotteidet nimet ovat minulle tärkeitä, nimi antaa työlle yksilöllisyyden.
Loimen lankaluku on 190 l, tiheys 7 l/cm pituutta on sen verran, että voin kokeilla kutomista monella eri värillä. Mallit ja värit ovat sellaisia, että huivit sopivat hyvin niin miesten kuin naistenkin kaulaan.

 Loimen luomisen jälkeen seuraava vaihe on loimen kiertäminen tukille. Mieheni on oppinut oikein taitavaksi auttajakseni tässä puuhassa. Seuraavat työvaiheet ovat niisiminen ja  pirtaanpujotus. Pirran tahi kaiteen avulla saadaan loimessa säilytettyä suunniteltu tiheys. Pirtoja eli kaiteita on eri numeroisia alkaen numerosta 20. Pirran numero ilmaisee 10 cm:llä olevien piinrakojen lukumäärän. Esimerkiksi pirrassa no 40 on 40 rakoa 10 cm:llä eli neljä rakoa cm:llä. Olin suunnitellut tiheydeksi 7 lankaa senttimetrille, kun muistini mukaan käytössäni olisi kaide no 35, mikä tarkoittaa sitä, että piinrakoon tulisi 2 lankaa = 7 lankaa/cm. Muistini teki  tepposet, ei minulla sen numeroista pirtaa ollutkaan, vaan numerot 20,30, 40, 50 ja 60. Nyt astuu matematiikka mukaan kuvaan pirran valinnassa, eli mikä mainituista pirroista olisi paras vaihtoehto 7 langalle.
Lopuksi päädyin numeroon 40 ja siinä tulee piinrakoon langat seuraavasti, 2-2-2-1 = 7 lankaa/cm.
Tässä ohessa muutama kuva tämänpäivän touhuistani.

          

Kuva loimen luonnista.

Tästä kuvasta näkyy hyvin värit. Ja raidoitus on epäsäännöllinen, hieman ehkä kansallispuvun kaltainen.

Tässä kuvaa siitä, kun loimi alkaisi olemaan kudontavalmis. Pirtaan pujotus,  alkusolmut ja polkusten sidonta tehty. Sidoksena on ihan tavallinen toimikas ja palttina.

Ja siten lopuksi kuvaa tulevasta sinivoittoisesta huivista. Nuppineula on tärkeä mittari! Kuteen tiheys on 8 lankaa/cm ja on aina hyvä välillä tarkistaa, että kudontatiheys säilyy.
Tällaisesta kutoessa täytyy koko ajan olla 'hento' ote pirtaan, jotta ei tule 'mattoa'.


Tämmöisen kanssa tässä nyt aikaa kulutetaan. Mielenkiintoista ja mukavaa, ainakin minulle!

alkuvuoden käsitöitä

 Enpähän muista tällaista talvea olleen pitkään aikaan. Ei oikein tiedä nauttisko näistä 0-keleistä, pilvisyydestä  ja siitä että lunta on vähän, kun kuitenkin kaipaa sitä oikeaa talvea. Hiihtoladutkin ovat niin jäisiä, etten uskalla menä 'sivakoimaan'. Pelkään kaatumista ja siitähän tekonivellokkani eivät pitäisi. Olen sitten tehnyt kävelylenkkejä päivittäin välillä yksin ja välillä yhdessä puolison kanssa. Kävelylenkeillä kenkien liukuesteet ovat olleet tarpeellisemmat kuin koskaan.

Tänään oli sen verran kirkas päivä, että sain inspiraation ottaa kuvia alkuvuoden käsitöistäni. Jo aikaisemmin kirjoittelin, että innostuin 'tikuttelemaan' säärystimiä, ensin puolisolle;

lankana jotain ns kaksisäikeistä jämä villalankaa,  kasvisvärjäyksen tuloksia, on koivunlehdillä, pietaryrtillä ja samettijalalla värjättyjä lankoja, nämä painoi yhteensä n. 60 g.

 ja sitten itselle, nämä tässä oikealla olevat. Näissä on käytetty myös ns jämävillalankoja. Värjäyksiä eri kasveilla, esim. samettijalka, koivunlehti, kielo ja verihelttaseitikki ovat näiden värilähteenä. Lankaa kului suunnilleen 60-70 g.

 Innostuin lisää ja kudoin ns joogasukat, kahdetkin ja lopuksi sitten sain valmiiksi kahdenvuoden takaisen 'ufon', eli villasukat. Harmaat joogasukat on kudottu Novitan ohjeen mukaisesti Nallelangasta, jota upposi noin 100g. Värilliset joogasukat ovat myös Nallelangoista ja sama määrä eli n. 100 g niihin meni.
Sukat on kudottu Seiskaveikasta, tuo monivärinen lanka on Marttojen juhlavuoden erikoisväri, sukkiin sain upotetua yhteensä lankaa n. 170 g.



Harmi kun näistäkin kuvista tuli tällaisia hieman utuisia, olen miettimässä, että jokohan pitäisi investoida uuteen kameraan. Nykyisen kameran sain siskoltani ja hänen mieheltään 60-vuotislahjaksi muutama vuosi sitten. Tai sitten minun on otettava ohjekirja esille ja aloitettava uudelleen kameran käytön opiskelua.

Kaulahuiviprojektini jatkuu, siitä seuraavassa postauksessani. Mukavaa alkanutta viikkoa teille!

Kevättä jo ilmoissa

Talviloma meni että hurahti, hiihtokilometrejä kertyi yhteensä noin nelisenkymmentä ja tulihan sitä tuijoteltua televisiosta Shotsin kisojakin, muutaman tunnin verran. Ilmat olivat kohtalaiset, jopa aurinkokin näyttäytyi parina päivänä. Pakkasta ja 0-keliä, ihan niinkuin talvella voi olla. Yhtenä iltana olin miniäni ja pojanpoikien kanssa katsomassa Ylläksen Navettagallerialla pidettyä 'Keijujen peijaat' fantasiaesitystä.  Tomas tykkäsi, Matias ei. Tottakait sinä iltana oli sitten se kirein pakkanen, -16 astetta ja tapahtuma oli ulkoilmatapahtuma!
Meinasi mummum varphaat jäätyä.
 Oli mulla mukana myös muutama käsityö, mutta ei ne oikein käteen tarttuneet. Yhtä 'ufoa' kudoin jonkinmatkaa, oli villasukkanen jonka olin aloittanut parisen vuotta sitten, se sukka tuli valmiiksi, mutta paria sille saa taas odotella....
Pari kirjaa lomallani luin, toinen niistä oli Pauliina Rauhalan kirjoittama 'Taivaslaulu' ja toinen pokkaridekkari. Että sellainen lomanen.
Sain kudottua kangaspuissani olevan loimen loppuun, töiden viimeistely on menossa, eli kuvia ei vielä ole. Tässä kuitenkin kuva yhdestä kudonnaisestani, viime kesän satoa.

Kysymyksessä on kauppakassi, materiaaleina olen käyttänyt pellavaa ja juuttia. Kassissa on vuori, minkä voi sulkea nyörillä.
Kevättä on jo melkoisesti ilmassa, talitintit tisrskuttelee ja varikset ovat alkaneet parveilemaan, kyllä se kevättä tietää. Mukavaa helmikuun loppua ja kevään alkua teille kaikille lukijoille ja antoisia käsityöhetkiä itse kullekin.

Hyvää ystävänpäivää

 Pääkaupunkiseudun hiihtolomalaiset ovat tulossa kohti pohjoista mummulaa ja täällä tietenkin odottelemme heitä jo malttamattomana. Lauantaina jatkamme yhdessä kohti Yllästuntunturia, osa meistä hiihtelee perinteisellä tavalla, osa laskettelee, osa kävelee ja osa katselee Shotsin kanavaa!!

Sääenneusteiden mukaan luvassa on kohtalaiset ulkoiluilmat.

Huomenna, eli perjantaina, on pieni pajapuotini avoinna ja kun on ystävänpäivä, niin tarjolla on tietenkin käsitöitäni ystävälliseen hintaan sekä pieniä ystävänkarkkeja.

Tämän kuvan kera haluan toivottaa teille kaikille lukijoilleni Hyvää Ystävänpäivää.

 

hymyä huuleen

Kiitos kommenteistanne ja tervetuloa uusi jäsen lukijakuntaani.

Luen aamuisin postiivareiden aamiaistarjotinta ja tänään siellä oli seuraava 'lasten suusta' tapahtuma. Minun on ihan pakko jakaa se, toivottavasti teillekin tulee hymy huulille.

"Olin ekaluokkalaiseni kanssa kaupassa. Hän käveli jalat ristissä, pyllyä keikutellen. Utelin onko hänellä pissahätä vai pissat housussa? Hän vastasi jämäkän kieltävästi. Kun halusin edelleen tietää miksi hän kävelee niin oudosti, tuli kuuluva vastaus: ”Naiset ruukaa kävellä näin!”

Se siitä sitten, hyvää torstai-päivää meille kaikille. Hiihtolatu houkuttelee myös tänään minua.