Kaulahuiviprojekti jatkuu...

Mielestäni silkkivillalanka on aivan ihanan ohut (tex 50x2)  materiaali kaulahuiveihin ja kun sitä jäi jonkinverran hyllylle aikaisemmasta huiviprojektistani, oli aika ottaa langat esille ja alkaa suunnittelemaan huivimalleja. Saatavilla olevat lankojen värit merkitsevät paljon,koska ne tuovat silmieni eteen mielikuvan mallista. Nyt hyllyssä oli paljon sinisiä sävyjä, keskisinistä, ns lapin sinistä ja tumman sinistä lankaa, lisäksi hieman oranssia ja punaista.
Miten ollakaan, lapinvärinen loimesta tuli ja nimeksi huiveille tulee 'Sarek'. Tuotteidet nimet ovat minulle tärkeitä, nimi antaa työlle yksilöllisyyden.
Loimen lankaluku on 190 l, tiheys 7 l/cm pituutta on sen verran, että voin kokeilla kutomista monella eri värillä. Mallit ja värit ovat sellaisia, että huivit sopivat hyvin niin miesten kuin naistenkin kaulaan.

 Loimen luomisen jälkeen seuraava vaihe on loimen kiertäminen tukille. Mieheni on oppinut oikein taitavaksi auttajakseni tässä puuhassa. Seuraavat työvaiheet ovat niisiminen ja  pirtaanpujotus. Pirran tahi kaiteen avulla saadaan loimessa säilytettyä suunniteltu tiheys. Pirtoja eli kaiteita on eri numeroisia alkaen numerosta 20. Pirran numero ilmaisee 10 cm:llä olevien piinrakojen lukumäärän. Esimerkiksi pirrassa no 40 on 40 rakoa 10 cm:llä eli neljä rakoa cm:llä. Olin suunnitellut tiheydeksi 7 lankaa senttimetrille, kun muistini mukaan käytössäni olisi kaide no 35, mikä tarkoittaa sitä, että piinrakoon tulisi 2 lankaa = 7 lankaa/cm. Muistini teki  tepposet, ei minulla sen numeroista pirtaa ollutkaan, vaan numerot 20,30, 40, 50 ja 60. Nyt astuu matematiikka mukaan kuvaan pirran valinnassa, eli mikä mainituista pirroista olisi paras vaihtoehto 7 langalle.
Lopuksi päädyin numeroon 40 ja siinä tulee piinrakoon langat seuraavasti, 2-2-2-1 = 7 lankaa/cm.
Tässä ohessa muutama kuva tämänpäivän touhuistani.

          

Kuva loimen luonnista.

Tästä kuvasta näkyy hyvin värit. Ja raidoitus on epäsäännöllinen, hieman ehkä kansallispuvun kaltainen.

Tässä kuvaa siitä, kun loimi alkaisi olemaan kudontavalmis. Pirtaan pujotus,  alkusolmut ja polkusten sidonta tehty. Sidoksena on ihan tavallinen toimikas ja palttina.

Ja siten lopuksi kuvaa tulevasta sinivoittoisesta huivista. Nuppineula on tärkeä mittari! Kuteen tiheys on 8 lankaa/cm ja on aina hyvä välillä tarkistaa, että kudontatiheys säilyy.
Tällaisesta kutoessa täytyy koko ajan olla 'hento' ote pirtaan, jotta ei tule 'mattoa'.


Tämmöisen kanssa tässä nyt aikaa kulutetaan. Mielenkiintoista ja mukavaa, ainakin minulle!

alkuvuoden käsitöitä

 Enpähän muista tällaista talvea olleen pitkään aikaan. Ei oikein tiedä nauttisko näistä 0-keleistä, pilvisyydestä  ja siitä että lunta on vähän, kun kuitenkin kaipaa sitä oikeaa talvea. Hiihtoladutkin ovat niin jäisiä, etten uskalla menä 'sivakoimaan'. Pelkään kaatumista ja siitähän tekonivellokkani eivät pitäisi. Olen sitten tehnyt kävelylenkkejä päivittäin välillä yksin ja välillä yhdessä puolison kanssa. Kävelylenkeillä kenkien liukuesteet ovat olleet tarpeellisemmat kuin koskaan.

Tänään oli sen verran kirkas päivä, että sain inspiraation ottaa kuvia alkuvuoden käsitöistäni. Jo aikaisemmin kirjoittelin, että innostuin 'tikuttelemaan' säärystimiä, ensin puolisolle;

lankana jotain ns kaksisäikeistä jämä villalankaa,  kasvisvärjäyksen tuloksia, on koivunlehdillä, pietaryrtillä ja samettijalalla värjättyjä lankoja, nämä painoi yhteensä n. 60 g.

 ja sitten itselle, nämä tässä oikealla olevat. Näissä on käytetty myös ns jämävillalankoja. Värjäyksiä eri kasveilla, esim. samettijalka, koivunlehti, kielo ja verihelttaseitikki ovat näiden värilähteenä. Lankaa kului suunnilleen 60-70 g.

 Innostuin lisää ja kudoin ns joogasukat, kahdetkin ja lopuksi sitten sain valmiiksi kahdenvuoden takaisen 'ufon', eli villasukat. Harmaat joogasukat on kudottu Novitan ohjeen mukaisesti Nallelangasta, jota upposi noin 100g. Värilliset joogasukat ovat myös Nallelangoista ja sama määrä eli n. 100 g niihin meni.
Sukat on kudottu Seiskaveikasta, tuo monivärinen lanka on Marttojen juhlavuoden erikoisväri, sukkiin sain upotetua yhteensä lankaa n. 170 g.



Harmi kun näistäkin kuvista tuli tällaisia hieman utuisia, olen miettimässä, että jokohan pitäisi investoida uuteen kameraan. Nykyisen kameran sain siskoltani ja hänen mieheltään 60-vuotislahjaksi muutama vuosi sitten. Tai sitten minun on otettava ohjekirja esille ja aloitettava uudelleen kameran käytön opiskelua.

Kaulahuiviprojektini jatkuu, siitä seuraavassa postauksessani. Mukavaa alkanutta viikkoa teille!

Kevättä jo ilmoissa

Talviloma meni että hurahti, hiihtokilometrejä kertyi yhteensä noin nelisenkymmentä ja tulihan sitä tuijoteltua televisiosta Shotsin kisojakin, muutaman tunnin verran. Ilmat olivat kohtalaiset, jopa aurinkokin näyttäytyi parina päivänä. Pakkasta ja 0-keliä, ihan niinkuin talvella voi olla. Yhtenä iltana olin miniäni ja pojanpoikien kanssa katsomassa Ylläksen Navettagallerialla pidettyä 'Keijujen peijaat' fantasiaesitystä.  Tomas tykkäsi, Matias ei. Tottakait sinä iltana oli sitten se kirein pakkanen, -16 astetta ja tapahtuma oli ulkoilmatapahtuma!
Meinasi mummum varphaat jäätyä.
 Oli mulla mukana myös muutama käsityö, mutta ei ne oikein käteen tarttuneet. Yhtä 'ufoa' kudoin jonkinmatkaa, oli villasukkanen jonka olin aloittanut parisen vuotta sitten, se sukka tuli valmiiksi, mutta paria sille saa taas odotella....
Pari kirjaa lomallani luin, toinen niistä oli Pauliina Rauhalan kirjoittama 'Taivaslaulu' ja toinen pokkaridekkari. Että sellainen lomanen.
Sain kudottua kangaspuissani olevan loimen loppuun, töiden viimeistely on menossa, eli kuvia ei vielä ole. Tässä kuitenkin kuva yhdestä kudonnaisestani, viime kesän satoa.

Kysymyksessä on kauppakassi, materiaaleina olen käyttänyt pellavaa ja juuttia. Kassissa on vuori, minkä voi sulkea nyörillä.
Kevättä on jo melkoisesti ilmassa, talitintit tisrskuttelee ja varikset ovat alkaneet parveilemaan, kyllä se kevättä tietää. Mukavaa helmikuun loppua ja kevään alkua teille kaikille lukijoille ja antoisia käsityöhetkiä itse kullekin.

Hyvää ystävänpäivää

 Pääkaupunkiseudun hiihtolomalaiset ovat tulossa kohti pohjoista mummulaa ja täällä tietenkin odottelemme heitä jo malttamattomana. Lauantaina jatkamme yhdessä kohti Yllästuntunturia, osa meistä hiihtelee perinteisellä tavalla, osa laskettelee, osa kävelee ja osa katselee Shotsin kanavaa!!

Sääenneusteiden mukaan luvassa on kohtalaiset ulkoiluilmat.

Huomenna, eli perjantaina, on pieni pajapuotini avoinna ja kun on ystävänpäivä, niin tarjolla on tietenkin käsitöitäni ystävälliseen hintaan sekä pieniä ystävänkarkkeja.

Tämän kuvan kera haluan toivottaa teille kaikille lukijoilleni Hyvää Ystävänpäivää.

 

hymyä huuleen

Kiitos kommenteistanne ja tervetuloa uusi jäsen lukijakuntaani.

Luen aamuisin postiivareiden aamiaistarjotinta ja tänään siellä oli seuraava 'lasten suusta' tapahtuma. Minun on ihan pakko jakaa se, toivottavasti teillekin tulee hymy huulille.

"Olin ekaluokkalaiseni kanssa kaupassa. Hän käveli jalat ristissä, pyllyä keikutellen. Utelin onko hänellä pissahätä vai pissat housussa? Hän vastasi jämäkän kieltävästi. Kun halusin edelleen tietää miksi hän kävelee niin oudosti, tuli kuuluva vastaus: ”Naiset ruukaa kävellä näin!”

Se siitä sitten, hyvää torstai-päivää meille kaikille. Hiihtolatu houkuttelee myös tänään minua.

Helmikuun hektisiä hetkiä

Ja taas on helmikuu? Vastahan se oli vuosi sitten. Lunta olemme saaneet jo sen verran hyvin, että läheisen Kokkokankaan hiihtolatu on avattu ja on hyvässä kunnossa. Pari-kolme kertaa olen suksia käynyt kokeilemassa ja hyvältähän ne tuntuivat, ihan niinkuin viimetalvenakin. Eilen innostuin kuntoilemaan hieman liikaa, aamupäivällä kävin hiihtämässä 10 km ja iltasella oli Pilates-tunti, missä lihakset oli jo melkoisessa rääkissä. Ja kuten arvaatte, kostautuihan moinen urakoiminen. Istuin loppuillan sohvan nurkassa enkä jaksanut sanoa 'ässääkään'. Missähän vaiheessa sitä ihminen oppii, ettei ole enään ihan parikymppinen?

Kangaspuiden kaide on lyönyt tiuhaan tahtiin ja tässä ohessa olevassa kuvassa on muutama viimeistelemätön työ. Lisänä kuva seinätekstiilisarjasta, mitkä kudoin viime syksynä.
Tänään jatkan istuinalustojen kanssa, sain eilen laitettua loimen kudontavalmiiksi ja nyt eikö kutomaan!
Shotsin kisat ovat alkamassa ja tuotteet tulisi saada valmiiksi ennen kisojen varsinaista alkamista. Olenhan kertonut, että olen melkoinen penkkiurheilija ja seuraan tosi paljon tv:stä tulevia urheilulähetyksiä. Seuraavat viikot tietää, mitä tekee. Olen varannut monta virkkaus-  ja neuletyötä tulevia istuntoja varten.

 katealustoja valmistumassa ja tuossa alemmassa kuvassa
                                       on seinäteksiili, mikä valmistui viime syksynä.
                                         

Heleätä helmikuunalkua teille lukijat

ne tossut!

No niin, tappelu ensimmäisten tossujen kanssa  on loppusuoralla, vielä pientä viimeistelyä ja ovat valmiit. Kuvankin laitan tänne tämän päivän aikana, niin saatte nähdä taistelun tulokset! Seuraavat tossut ovat jo hyvällä mallilla, ovat enään pohjavirkkausta vailla.


Tässähän tämä kuvatus nyt on ja tällaiset näistä ensimmäisistä tossuista tuli, ovat hieman liian suuret omaan jalkaan, mutta urakka on nyt tältä erää ohi. Mielestäni ohje oli aika vaikeaselkoinen. Sain purkaa monta kertaa ja mietiskellä, mitenkähän tämä oikein on tarkoitettu tehdä?

Että tällaiset! Puoliso saa samanlaiset, pääväri vain on sininen, ettei vain tossumme mene sekaisin!
Mukavaa perjantaita.