Ihania sisätöitä

Tulin juuri tavanomaiselta aamulenkiltäni. Ulkona paukkui pakkanen -28asteen voimalla,  ihana lenkki kuitenkin. Nykyaikana on niin hyvät asustemahdollisuudet, ettei kylmä pääse yllättämään.  Toista se oli 60-luvulla, varpaat paleltu monta kertaa.
Kohta laitan tulet leivinuuniin ja sitten pääsen ihaniin töihini, eli kangaspuiden alle polkusia sitomaan. Nyt onkin pitkä loimi minkä kanssa askarrella ja ideoida uusia tuotoksis.
Viikonlopun aikana sain kudottua säärystimet miehelleni, kun kuulemma sääriä aina palelee. Laitan kuvan sitten kun saan oikean tietokoneen käyttööni. Tämän ipadin kanssa en ala enempää värkkäämän, hyvä kun osaan viestiä lähettää ja blogeja lukea. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille.

Kynsille lyöty?

Olo on kuin olisi kynsille lyöty!  Tietokoneeni kovalevy sanoi sopimuksen irti elikkä  tietsikka lakkasi toimimasta, noin vain. Ihmettelen, kun eihän se ollut kuin 8 vuotta vanha. Nyt odottelen  postissa tulevaa uutta konetta ja samalla harjoitelen tämän "ipadin" käyttöä. Joensuun matka oli todella tervetullut katkos arkiseen oloon ja oli ihana nähdä esikoiseni perhe eli kolme lastenlastani.
Talvi tuli viimeviikon lopulla ja näyttää jatkuvan kipakoin pakkasin, ei muta kuin Tarvan sanoin: ylös ulos ja lenkille.
Niin ja hei, tervetuloa uudet lukijani.

Pieni katkos päivittäiseen arkeen

Tervehdys pilvisestä ja sumuisesta Joensuusta. Tulin eilen junalla tänne Joensuuhun. Lähdin Kemistä klo 8.30 ja perille saavuin klo 17.00. Tyttäreni hirvitteli pitkää junamatkaa, mutta ei se mielestäni niin kamalalta tuntunut. Helppoahan se on junalla matkustaa, toisena vaihtoehtona olisi ollut omalla autolla tuleminen, talviset kelit ja säät ovat sen verran arvoituksellisia, että katsoin junamatkan parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Suomi on pitkä maa ja varsinkin tämä ns. poikittaisliikenne on haastavaa. Matka meni kuitenkin mielestäni hyvinkin rattoisasti, lukien ja käsitöitä tehden. Lisäksi junan vaihdot muutaman tunnin välein katkaisi matkan mukavasti, kuitenkaan vaihtojen aikana ei tarvinnut pitkään odotella millään asemalla.
Reitti oli seuraava:
Torniosta Kemiin omalla autolla, Kemi ->Oulu, junalla, vaihto Oulu ->Kuopio junaan, vaihto Kuopio-> Pieksämäki ja viimeinen vaihto Piekäsämäki->Joensuu.  Paluumatka tapahtuu niin, että tyttäreni vie minut autollaan Kuopioon ja sieltä onkin sitten suora junayhteys Kemiin. Vanhin lapsenlapseni osallistuu lopputyönäyttelyyn valokuvillaan ja mummu sai tulla mukaan tähän avajaistilaisuuteen.

Täällä sitä nyt on aikaa lukea teidän ihania blogeja ja katsella teidän käsien aikaansaannoksia.

kudontaa ja 'tappelua' tossujen kanssa

Vuosi 2014 on startannut lämpimässä talvisäässä ja keväällä sitten tiedämme, tuliko sitä oikeaa talvea lainkaan. Eipähän ole pihalla lumitöitä paljon tarvinnut tehdä joten selkä- ja jalkalihakset ovat olleet hyvässä kunnossa, lukuunottamatta 'issiasta', joka aina välillä haluaa ilmoittaa olemassaolostaan. Akupunktiolla on kuitenkin se saatu pysymään kurissa ja pitkät kävelylenkit tekevät hyvää selälle.

Vuoden ensimmäiset kudonnaiset ovat valmistumassa, eli shaaliloimi on  jo osittain valmiina tuotteina.
Tässä kuvassa olevassa shaalissa olen käyttänyt kudelankana vain krapilla värjättyjä lankoja.

Krappi on niin voimakas väri, että jälkiväreistäkin saa todella ihania sävyjä. Tässä on lankoja eri vuosilta, alkaen vuodesta 2002 jatkuen ihan viime syksyyn asti.

Yhdessä shaalissa käytin vain mesiangervolla värjättyjä lankoja. On mielenkiintoista huomata, miten samalla kasvilla värjättyjen lankojen värit vaihtelevat eri vuosina.

Olen päätynyt ajatuksissani siihen, että uusia värjäyksiä en tee ennenkuin aikaisemmin värjätyt langat ovat muussa olomuodossa kuin vyyhtinä tai keränä. Tässä sitä sitten aivosolut tekee vinhaa työtä, kun miettii mitä kaikkea sitä langoista voisi tehdä, sukkia?, vanttuita?, hartiahuiveja?, torkkupeittoja?, isoäitejä?jne.

Olen tällä kertaa innostunut kokeilemaan revontulitossujen virkkausta, melkein saan harmaita hiuksia ohjeen kanssa. Joulun ja uudenvuoden pyhäiset ajat meni mukavasti 'tapellessa' tossujen virkkauksen kanssa. Eikä ne tossut ole valmiit vielä, ei sinnepäinkään, eli tappelu jatkuu.....

Mukavaa viikonaihdetta.

Hyvää alkavaa vuotta 2014

Jouluisia tunnelmia

Ennenkuin hiljennymme (rauhoitumme) joulun viettoon, toivotan teille kaikille leppoisaa joulun aikaa.

ps, kaikesta leppoisuudesta huolimatta, aion virkata jotain jännää.

tämä muutti asenteeni joulun kiireisiin

Vuosia sitten kun lapset olivat kouluiässä ja perheessämme elettiin ns ruuhkavuosia, jouluun liittyi paineita, kun PITI itse tehdä kaikkea mahdollista ja mahdotonta (ainakin kaikissa naisten lehdissä niin sanottiin). Lisäksi työelämässä joulun ja uudenvuoden aikaan liittyi paljon extra työtä, mikä veti hermoja tiukalle ja stressiä päälle.  Ja tietenkin sitä tuli oltua kotona äksy ja huudettua pienistäkin asioista.  Lapset tahtoivat koolle perhekokouksen, aiheena joulu.  Sopihan se, istuimme pöydän ääreen koko poppoo (lapsemme ja met vanhemmat) keskustelemaan. Ensiksi oli asialistalla muutama käytännön juttu, mitä leivotaan, koska mennään joululahjaostoksille, kuka jakaa lahjat jne. Kokouksen lopuksi lapseni  kysyivät minulta: 'äiti miksi sie olet pahalla tuulella ja pittääkö sitä koko ajan siivota ja kiukutella meille, eikö se joulu tule vähemmälläkin?' -  Niin, siinäpä kysymys ja arvaatte varmaan miltä se tuntui? Lähdin koiran kanssa lenkille ja sanoin heille, että nyt minun täytyy miettiä tätä teidän kysymystä, koska se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Siinä koiran kanssa kävellessä, juttelin hänelle (siis ajattelin ääneen) että mikä se saa minut, järkevänä pidetyn ihmisen, joulun alla tällaiseksi hirmuksi. Lapset eivät sitä ainakaan halunneet eikä ollut heidän syynsä, että niin lapsellisesti yritin noudattaa lehtien ohjeita ja vanhoja rutiineja. Koiramme, Likka, katsoi minua, heilautti häntäänsä ja tuntui sanovan, että sitähän se minäkin! Kotiin tultua halasin lapsiani ja kiitin heitä hyvästä kysymyksestä ja lupasin, että tästä lähtien meidän perheen joulun alla äiti ei ole 'ärjyvä hirmu' ja tehdään yhdessä mitä voidaan ja loput saa olla tekemättä. Ja tätä olemme noudattaneet. Joulut ovat tulleet ja menneet

ilman suuria paineita. Nyt sitten kun lapseni elävät perheineen näitä ruuhkavuosia, olen muistuttanut heitä tästä kysymyksestä.

Niin, nyt olen siivonnut nurkat ja kaapit jo muutama viikko sitten, leiponut piparit ja pullat sekä hankkinut hyvää lukemista joulun pyhiksi. Tänä jouluna olemme puolison kanssa kahdestaan ja muistellaan menneitä jouluja sekä ulkoillaan paljon. Ja aivan varmasti meinaan viettää aikaa kangaspuideni kanssa, koska vihdoinkin sain shaaliloimen ( kasvisvärjätyt langat) laitettua puihin kutomista varten. Tässä kuvaa 'letistä'

Mukavaa torstaita.