Se on sitten heinäkuun loppupäivä. Säiden suhteen heinäkuu on ollut tosi vaihteikas näillä leveysasteilla. On saatu nauttia auringosta, vesisateesta, myrskytuulesta ja jopa + 9 asteen lämpötilasta + 25 asteen lämpötilaan. Nurmikkoa on saanut leikata tuontuostakin, yrtit kasvaa ja kukat kukkivat.  Ostin kevään puutarhamessuilta Daalian juurakon, nyt minusta näyttää siltä, että siitä on kasvamassa puu eikä kukkanen. Daalian runko on ainakin metrin korkuinen ja kukannuppu tulossa! Saa nähdä millainen siitä tulee.
Aikaisempina kesinä värililjat ovat loistaneet kilpaa auringon kanssa, punaisena ja keltaisena. Tänä kesänä on vain muutama punainen värililja kukkimassa. Jotain olen tehnyt väärin, tietäisi vain, mitä.
Kuva on otettu illalla klo kymmenen maissa.

Kuivasin uunissa muutaman nipun tilliä (pari uunipellillistä), lämpötilaksi laitoin 35-40 astetta ja jätin uuninluukun auki, jotta kosteus häipyi.  Ihan kuivia ja hyviä niistä tuli. Kesäkurpitsat ovat kasvaneet ihan mahottoman kokoisiki, lähes joka päivä saa yhden noutaa syötäväksi.

Olen istunut tuolla 'pajani' puolella muutaman päivän tosi ahkerasti, eli aamusta iltaan ja ehkä vähän toisinkin päin, kutoen ja ommellen sekä siivonnut ja vienyt tarpeettomia materiaaleja kierrätyskeskukseen.
Hyvää alkavaa elokuuta lukijoilleni.

Aurinko antaa energiaa

Ihanaa, kesä tuli uudelleen. Nyt on vain niin, että ei jaksa olla kuin vähän aikaa auringon paisteessa ja sitten on hakeuduttava varjoon, sitten taas aurinkoon, varjoon jne. Vähän kuin olisi ikiliikkuja. Aurinko antaa energiaa, mutta nyt juuri ei jaksa edes lehteä lukea, ehkäpä huomenissa.  Kudottuja tuotteitakin olisi vaikka kuinka paljon viimeistelyä vailla, mutta nyt haluan vain vaeltaa auringosta varjoon ja vastoinpäin.
Aurinkoisia ja mukavia kesäpäiviä kaikille.

Isosiika ja puuhelmien uusiokäyttöä

Oho, lähes  kaksiviikkoa on kulunut aikaisemmasta viestistäni. Taas kerran on kysyttävä, mihin aika katoaa?
Ja tuonnehan 'pajan' puolelle se on mennnyt, kangaspuiden kanssa askarrellessa.  Kutominen on todella mukavaa, mutta töiden viimeistely on aikaa vievää touhua.
Kävimme puolison kanssa ns kotiseuturetkellä  Aavasaksan maisemissa. Tornionjoella on ollut viikon kestävä kulttuuritapahtuma, nimeltään 'Isosiika' ja tapahtuma päättyi 19.7. rantautumalla Aavasakan ja Matarengin välillä olevan rajasillan kupeeseen, ja sen tapahtuman kävimme seuraamassa. Otin kuviakin, mutta kun oli iltamyöhäinen, kuvista tuli tummahkoja. Kävimme myös Aavasaksanvaaran näköalapaikalla ja kahvit juotiin näköalapaikan kahvilassa, josta myös voi katsella  todella upeita ja kauniita vaaramaisemia.

Kuvassa  Isosiika rantautumassa. Taustalla näkyy Matarengin puoleista maisemaa.

Jotain pientä käsityötäkin on tullut tehtyä, tässä ohessa kuva eko-pannunalusesta ja tekotapa; tietysti kangaspuilla kutoen.

Koko on noin 25 x 25 cm ja materiaaleina on pellava ja vanhat autonistuinsuojassa olleet puuhelmet.

Mukavia kesäaamuja blogiani seuraaville.

Jotain sentään

Niin, jotain sentään olen aikaan saanut. Muutama vuosi sitten ostin Eestistä hauskoja, kuvioituja pellavakankaita. Nyt innostuin ompelemaan niistä sisustustyynyyn päällisiä. Yksi hauskimmista ja hellyttävimmistä kankaista oli tämä lehmäkangas.

Ja tällainen tyyny siitä tuli:

hauska, eikö vain? Itse ainakin tulin hyvälle tuulelle sitä katsoessani.

Kankaspuissa on menoss yksi, uusi loimi. Kuvia tulee sitten, kun tuotteet ovat valmiita ja kuvaus kunnossa!

Nyt on aivan ähky olotila, kun tuli ahmittua raparperipiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa.
Kirjoitellaan!

Olipahan aamulenkki

Nii-in tosiaan, olipahan aamulenkki. Puoliso kysyi lähtisinkö mukaan hillajängälle? Met sanomma Suomuurainta eli lakkaa, hillaksi. Kaunis aamu, mikäs siinä ajattelin ja onhan sitä aina mukavampi mennä yhessä kuin yksin.
Voitteko arvata kuinka paljon siellä metässä ja jängällä oli näitä 'kavereita'? Huh, huh sanon, vaikka olenkin ikäni asunu Lapissa ja tottunut inisijöihin. Ja sitten kun ilma alkoi lämpenemään, tulivat vielä isot paarmat sääskien kaveriksi.
Melkein neljä tuntia met siellä suolla rämmittiin ja tuloksena oli - vaivaiset pari litraa hilloja. Olikohan se vaivan arvoista, mietin. Sanoin puolisolle, että onkohan tämä oikein viisasta? Meillä on molemmilla tekonivelet lonkissa ja jos jompikumpi meistä loukkaa itsensä, niin miten sieltä metästä pois päästään?  Hän vähän aikaa mietti ja sanoi, eihän tämä viisasta ole, mutta tiistaina tullaan uuestaan poimimaan nuo raakilheet pois! Jo vain, mie sanoin, mennään vain. Että tällainen aamulenkki.
Luontohan on kauneimmillaan ja siellä kaukana mettäpolun vieressä kukki Maariankämmekkä. Kamera on aina pois tällaisilta reissuilta, harmi.
Tässä kun kirjoittelen tätä blogia, katselen samalla ulos pihallemme ja huomaan kuinka yrttiviljelmäni rehoittavat. Kesäkurpitsa on valloittanut yli puolet laatikosta. Samassa laatikossa on kyllä myös hyvässä  vauhdissa kasvamassa maa-artisokkaa muutama varsi, mielenkiintoista nähdä, ehtiikö tehdä mukuloita.
Toisessa laatikossa kasvaa tilliä, sitruunamelissaa, mangoldia ja persiljaa. Viimeisessä laatikossa retiisi on jo lähes syömäkokoista seurana siellä kasvaa keräsalaattia  ja sokerihernettä.

Mukavia aamulenkkejä kaikille lukijoilleni

'kamalat unohdukset'

Käsityöntekijän pahin unohdus!  Rakas käsityökorini kaikkine lankoineen ja koukkuineen unohtui mökille. Kotona kysyin puolisolta, mihin hän laittoi kässärikorini? Hän oli aivan kysymysmerkkinä ja totesi, ettei se ainakaan autossa ollut. Nii-in, sinnehän se jäi mökille ja olin juuri aloittanut koukuttavan koukkuamistyön. Mökille menen seuraavan kerran syyskuun puolella, joten siellä se sitten odottelee, toivottavasti hiiret eivät ole vallanneet koria pesäpaikakseen. Toivottavasti puoliso käy vielä kesän aikana mökkeilemässä ja ottaa korin mukaansa.
Ps. mökille on matkaa yli kolmesataa kilometriä, joten siellä ei ihan joka viikko ole käyntiä.

Toinen kamala unohdus sattui, kun aloin värjäämään lankoja. Lämpömittari! Missä se oli? Olinhan varmasti laittanut sen värjäystarvikkeita sisältävään koriin? En ollut. Ennen reissuun lähtöä tarkistin vain, että se on lipaston laatikossa, josta sen voin matkaani ottaa. Ja sinnehän se jäi, lipaston laatikkoon. Onneksi mökillä oli ns paistinmittari ja sitä sitten käytin hyväkseni.  Oikea lämpömittarini on ns laboratoriomalli, lasinen ja pitkä.

Ohessa kuva mökin pihalla kasvavista ja juuri nyt parhaassa kukassa olevista ruohokanukoista. Mökin piha on luonnonmukaisessa tilassa. Ruohokanukat, Metsätähdet, Siniyökönlehdet, Kullerot, Lapinkuusiot ja monet muut olivat kukkimassa. Eino Leinon runossa Lapin kesä, sanotaan sattuvasti: Lapissa kaikki kukkii nopeasti ....

Kyllä täällä kotipihallakin kukkia löytyy, juuri nyt kukkii Idänunikko, Tuoksuvattu, Päivänliljat, Pikkusydän, joitakin mainitakseni.
Kukkivaa torstaita!

Luonnon värejä langoissa

Juhannus kului rattoisasti mökillä lankoja värjätessä. Torstai-iltana laitoin Mesiangervot likoamaan seuraavan päivän värjäystä varten. Mesiangervoja oli noin 5 kg joista olin poistanut (ohjeen mukaan) kukka-aihiot. Minulla on värjäyksiä varten 50 litran teräskattila ja se tuli aivan täyteen Mesiangervoista.

Juhannusaaattona aloitin jo klo 8 aamulla Mesiangervo-väriliemen keittämisen. Väriliemen tuoksu oli huumaava ja sekä liemen  että lankojen väri oli juuri sellainen kuin halusinkin. Aurinko paistoi aika-ajoittain, joten väriä tuli myös kasvoihinkin. Iltasella klo 18 aikoihin sain värjäystouhun lopeteltua ja samalla laitoin likoamaan seuraavan päivän värjäystä varten Krappi-juuren palat ja Verihelttaseitikit.

Iltayöllä polttelimme Juhannuskokkoa ja kuuntelimme  veden liplatusta rantakiviin sekä luonnon hiljaisuutta.

Juhannuspäivänä alotin väriliemen keittämisen  Krapilla ja sinä aikana kun Krappiliemi jäähtyi, keitin Verihelttaseitikki-liemen.  Näitä Verihelttaseitikkejä minulla oli vain kuivattuna 70 g ja lisäsin keitinveteen jonkin verran Mesiangervolientä. Samalla laitoin Pietaryrtit (kuivatut) likoamaan ja taas käytin hyväkseni mesiangerolientä.
 Kun väriliemet oli keitetty ja jäähdytetty, sitten alkoi varsinainen värjääminen.
Ensin värjäsin 200 g lankoja krappiliemessä ja tuloksena oli krapinpunaista lankaa. Seuraavaksi värjäsin 200 g lankoja verihelttaseitikkiliemessä, johon lisäsin myös krappilientä ja tuloksena oli mandariinin väristä lankaa.
Kauniin väristä, mielestäni. Verihelttaseitikkejä oli niin vähän, ettei sillä määrällä olisi saanut värjättyä edes 100 g lankaa. Ja sitten kun tämä touhu oli ohi, laitoin pietaryrtit muhimaan ja kiehumaan seuraavan päivää varten. Miten ollakkaan, kello oli taas vierähtänyt ilta kuuteen saakka. Siinä meni Juhannuspäivä, mutta voi miten ihanasti!

Seuraava päivä kului askarrellessa pietaryrteillä värjäämisen kanssa. Sain värjättyä 400 g oliviivinvihreää lankaa. Hakusessa oli kylläkin tummanivihreä sävy, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Johtuikohan lienee siitä, että materiaali oli kuivattua pietaryrttiä? Joka tapauksessa väri on kaunis.
Tässä ohessa kuvaa langoista ja värjääjästä sekä taustalla näkyy mökkimaisemaa.

Tässä on menossa Mesiangervoliemen keittäminen.

Värit vasemmalta lukien, Pietaryrtti, Mesiangervo, Verihelttaseitikki ja Krappi.

Nyt olen kotona ja mielessä paljon ideoita siitä, mihin kudonnaiseen näitä lankoja käytän. Jos haluat lisää tietoja värjäyksessä käyttämistäni materiaalimääristä, keittoajoista - ja lämpötiloista, kerron mielelläni lisää. 

Mukavia kespäiviä itse kullekin!