Tyhjäkäyntiäkö?

Sen jälkeen kun täytin 60 v, suurin ihmetykseni aihe on se, että miten nopeasti aika kuluu, taas on helmikuun loppu ja maaliskuun (toivottavasti) aurinkoiset ja  keväiset päivät ovat alkamassa.

Olimme (pappa ja mie)  poikani perheen kanssa talvilomailemassa viimeviikolla Ylä-Lapissa. Ilmat olivat ihan suotuisat ulkoilulle ja hiihdolle, joskin pakkasta oli yhtenä päivänä hieman liikaa ja  hiihtokeli muuttui hyvin nihkeäksi. Ei se silti hiihtomenoa haitannut, kun taustalla näkyi koko ajan hienot Pallastunturit. Laskettelurinteissä kova tuuli haittasi laskettelijoita, silti he siellä viihtyivät ja saivat punaiset posket.

Käsityöt ovat olleet jo parisen viikkoa tyhjäkäynnillä, tänään asiaan tulee muutos, päätin viettää koko päivän työhuoneellani ja saada kudottua istuinalusta-loimen loppuun ja aloittaa ompelutyöt. Ostin pellavakangasta ja ompelen siitä laudeliinoja.

Vaikka tyhjäkäyntiä on ollutkin, jotain olen saanut tehtyä, nimittäin lovikka- elikkä hahtuvalangasta olen kutonut vanttuita. Sanon niitä lovikkavanttuiksi. Aikaisemmin jo kirjoitin, että menneiltä vuosilta oli jäänyt lovikka (hahtuva) lankaa ja päätin kutoa langat pois kuleksimasta, vanttuiksi. Ohessa kuvaa vantuskasasta.Tästä voi sitten lapset ja lastenlapset valita käteensä sopivat lämmittäjät!

 Lisäksi kuva kinnasvanttuista, mitkä pappa halusi kätheensä. Kinnasvanttuut ovat kuulemma hyvin tärkeät ja lämpimät kinttaiden sisällä kun menee pilkille. Kun kala on tärpännyt pilkhiin, niiin kuulemma kinthaat on silloin helppo puottaa jäälle kun niissä on vanttuut sisälä! Näin hän sanoo. Ja uskonhan mie.

Eilen oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi ja lämpötila ulkona oli plussan puolella. Hiihtokilometrejäkin tuli 10.
Olikos se Tarvajärvi, joka lähetyksissään aina sanoi, ylös,ulos ja lenkille? No se toteutui eilen, tänään työhuone kutsuu. Mukavaa Kalevalan päivää teille kaikille lukijoilleni.

Kiitos tunnuksesta Kangaspuilla kutoen

Hei, olen saanut tunnustuksen Kangaspuilla kutoen blogista, käykää ihmeessä hyvät lukijani tutustumassa
blogiin : http://kutomine.blogspot.fi/



Olen aivan 'uuno' tällaisten asioiden kanssa, mutta kokeillaan miten onnistun!

Tunnustuksen säännöt ovat:
Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus
eteenpäin kahdeksalle  blogin pitäjälle, joille kerron asiasta ja heidän tulee
kopioida tuo kuvasymboli blogiinsa.

Tunnustukseni ovat:
1.  liike on lääke, pidän kuntoani yllä monenlaisella liikkumisella, kävelen,
     hiihdän, pyöräilen ja tanssin
2.  joskus sorrun touhottamiseen, yritän enemmän kuin ehdin tehdä
3.  dekkarit ovat suosikkikirjojani, joita luen silloin kun aikaa jää käsitöiltä
4.  luonto, varsinkin Lapin luonto, antaa minulle inspiraatioita
5.  olen äitee ja mummu koko sydämestäni
6.  käsitöistä kangaspuilla kutominen on ykkösasia minulle, lainatakseni
     saamaani tunnustusta: 'kaikki muu paitsi  kangaspuilla kutominen on turhaa'
     pitää paikkansa myös kohdallani
7.  en ole romantikko, kuljen jalat maassa
8.  en ole 'keräilijä' enkä kulje kirppareilla

Jaan tunnustukseni seuraavilla ihanille käsityöntaitajille ja blogin pitäjille:

http://pagisen.blogspot.com/
http://sinikka-mumminblogi.blogspot.com/
http://annelinkasityot.blogspot.com/
http://virkkausrinki.blogspot.com/
http://eijankudonta.blogspot.com/
http://riikanaikaansaannokset.blogspot.com/
http://lankapirtin.blogspot.com/
http://kastyoimmeisentekeleet.blogspot.com/

'Luovia' töitä

Helmikuu on menossa jo hyvää vauhtia eteenpäin päivä päivältä. Kaamos on poistunut ja talven selkä taittunut, myös täällä Perämeren pohjukassa. Hiihtokilometrejäkin on tullut jo muutama kymmen. Ja jos ilmat tällaisena pysyy, niin lisää kilometrejä tulee. Luntakin on saatu ihan riittävästi, en kaipaisi enempää. Lumen kanssa on saanut askarrella ihan mukavasti mutta totuus on,  että onhan se 'luovaa' puuhaa! Ja käden jälki näkyy, ainakin lumikolan varressa!

Otin vastaan sytomyssy haasteen ja sain valmiiksi kolme myssyä ja  postitan ne annettuun osoitteeseen. Kiitos Lankapirtin Matleenalle neuvoista, nämä myssyt ovat virkattu 100% puuvillalangasta.

Kansallispuvun liivikangas on valmistunut ja matkannut tilaajalle. Loppuloimeen kudoin muutamia kokeiluja ja lapin ihminen kun olen, niin tällainen tuli yhdestä kokeilusta. En tiedä mitä siitä teen, aika näyttää. Langat ovat vanhoja raanulankoja edesmenneen anoppini varastoista. Miten lie sattuikaan olemaan minulle sopivia värejä!

Tällä hetkellä ulkona on noin -16 astetta ja kirkas tähtitaivas. Tarkoittanee sitä, että huomenaamulla ei tarvitse miettiä lumenluomista. Luomistyö kyllä väikkyy mielessäni, nimittäin uuden loimen luominen seuraavaan työhöni. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Lovikkavanttuut?

Hei vaan, sain blogiini kysymyksen, mitä ovat Lovikkavanttuut?

Lovikkavanttuut tai –lapaset ovat samat kuin hahtuvalapaset. Met täällä Tornionjokilaaksossa kutsumme näitä vanttuita –Lovikkavanttuiksi.  Lovikka nimi tulee siitä, kun naapurin eli Ruotsin puolella täällä pohjoisessa on kylä, missä näitä vanttuita kudottiin suuria määriä. Ainakin aikaisemmin Ruotsin armeija oli heille suurtilaaja, kun kaikki varusmiehet varustettiin Lovikka-vanttuilla. Nykyisin tilanne taitaa olla erilainen myös Lovikan kylässä.

Itselläni on vanha ohje, jos joku lukijoista sen haluaa, voin lähettää ohjeen sähköpostiisi. Ohjeeni on käsin huovutetuille ja karstatuille vanttuille.

Ohjeita löytyy myös täältä netistä.

Löysin oheisen tekstin googlen kautta:

Lovikkavante

Lovikkavanten (uttal Låvikkavanten, kort å-ljud utan efterföljande dubbelkonsonant) är en typ av tumvante som skapades år 1892 av Erika Aittamaa i byn Lovikka. De flesta lovikkavantarna har en mönsterbård vid handleden med korsstygn som gör att vantarna snörps ihop så att det inte kommer in snö i vanten. Vanligen har lovikkavantar en tofs för att man ska kunna hänga upp dem lättare.

Erika Aittamaas man arbetade i skogen och familjen var fattig med många barn. För att tjäna pengar brukade Erika sticka för försäljning. En gång då hon skulle sticka ett par extra tjocka vantar gjorde hon ett misstag; vantarna blev så tjocka och stela att beställaren inte ville ha dem. Erika tvättade och borstade vantarna med en ullkarda så att de blev skönare, och lovikkavanten blev till. Efterfrågan på Erikas vantar blev så stor att hon fick lära ut hur de gjordes till andra som ville lära sig.

Hon avled vid 86 års ålder 1952. 1961 registrerades lovikkavantar som varumärke. År2007 gick Lovikkavanten AB i konkurs.

Talvista tammikuuta

Aamulenkillä ollessani katselin talvista luontoa ja ajattelin, miten kaunis se on. Kyllä me pohjoismaalaiset ihmiset olemme onnekkaita, kun meillä ovat nämä neljä erilaista vuodenaikaa.
Tämä viikonloppu menee 'laiskotellessa', kun sähelsin liivikankaan lankatilauksen kanssa ja saan lisää lankaa vasta maanantaina, toivottavasti. Nyt on aikaa sitten jatkaa 'ufo'-projektiani.  Sain valmiiksi IsoÄiti-peiton, kooksi tuli 100x165 cm.  Ihan mukava koko polvien tai hartioiden lämmikkeeksi.

 Isoäidit valmiina peiton kokoamista varten ja sitten kuvakulmaa valmiista peitosta.

Muutaman vuoden takaa on jäänyt erivärisiä lovikkalankoja pussin pohjalle. Ja niinpä aloin sitten tekemään lovikka-vanttuita. Kolmannet ovat työnalla, ovat nopeita kutoa. Pesen, huovutan ja karstaan aina käsin. Tulee pehmeämpi, hieman untuvainen pinta. Karstauksen teen vantuksen sisäpuolelle.
Huomasin vaan, kun käytin lovikkalankaa, josta olen tehnyt lähes 10 vuotta sitten itselleni vantukset, kuinka paljon vahvempaa ja parempaa se on kuin  mitä tänäpäivänä tarjolla on. Luultavasti näin on myös muiden villalankojen suhteen.

Mukavaa viikonloppua blogivierailijoille.

UFOn esittelyä!

Taito-lehden face-booksivuilla oli juttua Ufoista, eli käsityömaailmassa se tarkoittaa keskenjääneitä ja -eräisiä käsitöitä.  Tämä alla kuvaamani tuote oli sellainen. Aloitin sen tekemisen vuosi sitten, mutta valitsin lankaan nähden liian paksut, metalliset puikot. Ja kutominen oli tosi hankalaa. Sain yhden säärystimen melkein valmiiksi ja sitten tuli stoppi vastaan. Jälki ei tyydyttänyt minua ja jätin teelmäksen korin pohjalle ja ajattelin, että kylläpä se aika hoitaa homman!  Niin hoitikin, kylläkin omasta toimestani. Purin kudelman, ostin pienemmät, puiset sukkapuikot ja siitähän se homma sitten pyörähti käyntiin. Tässä on tulosta.

Nämä säärystimet ja kämmekkäät ovat lahja tyttärelleni. Malli on hänen suunnittelema joskus 80-luvulla, jolloin hän kutoi säärystimet ja vanttuut tällä oheisella mallilla. Olen pitänyt hänen tekemiään säärystimiä tosi paljon ja nyt toivon mukaan ilahdutan häntä näillä tuotteillani.  Lankana olen käyttänyt 7-veljestä.

Mukavaa viikonloppua kaikille blogissa vieraileville

kankeus ja kömpelyys

Vanha vuosi on plakkarissa ja uusi on lähtenyt käyntiin. Pyhäinen aika on ohi ja palautuminen arkipäivään on mukavaa. Pilates-jumppa alkoi eilen jatkuen sitten varmaankin kevääseen asti. Pidän valtavasti Pilates-jumpasta. Vaikka tuntee itsenä tosi kankeaksi ja kömpelöksi, niin aina tunnin jälkeen on todella hyvä ja ryhdikäs olo ja se säilyy monta päivää.

 Ennen joulua loin loimen pellavasta. Kudon siitä  liivikankaan miehen kansallispukuun. Kudelangat saan joko tänään tai viimeistään huomenna. Sormet jo syyhyää kutomiseen.
Loimen 'laittaminen puihin' on rutiinia ja onnistuu mieheni kanssa kaksistaan oikein hyvin. Polkusten sitomisesta on lonkkaleikkauksen jälkeen tullut tosi jännittävä operaatio, (lonkkiini  laitettiin uudet nivelet samanaikaisesti loppukeväästä 2011).  Ennen lonkka operaatiota menin aina sivupuun yli kangaspuiden alle. Leikkauksen jälkeen lonkkia ei saa taivuttaa yli 90 asteen kulman ja nyt minun täytyy mennä sivupuiden alta, makuuasennossa ja vetää käsivoimilla itseni istumaan kangaspuiden alle.  Ja polkusten sitomisen jälkeen sama kuvio toistuu mutta toisin päin. Puhelimeni  on aina lähettyville siltä varalta, että jos en pääse pois puiden alta, soitan miehelleni, että ' hei viittiks tulla vetämään minut pois täältä'! Vielä ei ole tarvinnut näin tehdä, onneksi.  Pilates-jumppa on auttanut tosi paljon, keskivartalon lihakset ovat hyvässä kunnossa.  Ja toivottavasti pysyykin!

Yöllä on satanut lunta, seuraavana vuorossa on lumitöitä kolan kanssa. Onhan sekin käsityötä!