Joulutorttuja ja 'messuiluja'

Se on sitten marraskuun viimeinen viikko alkanut. Sääennusteiden mukaan, nyt pitäisi ilmojen kirkastua ja nähtäisiin jopa itse aurinkokin.
Olin viikonloppuna talkoilemassa Osuuskuntamme järjestämillä Wanhanajan Joulumarkkinoilla. Halusin ehdottomasti olla keittiövuorossa ja paistamassa torttuja. Ja tulihan niitä paistettua noin 450 kpl. Ensimmäisten 200:n tortun jälkeen homma alkoi menemään ihan mukavasti.
' Osuuskunta-kollekat' kyseli, että halvanko mie enhään kotona paistella joulutorttuja. Tottakai, vaikkakaan joulutortut eivät ole minun herkkuja, mutta onhan niitä kiva paistaa perheelle.

Olen saanut shaaliloimeni kudottua ja omastakin mielestä shaaleista/hartiahuiveista tuli ihan hyviä. Laitan tähän yhden kuvan, valitettavasti en ole 'kuvaajana' yhtä hyvä kuin 'kutojana', mutta kyllä kuvasta jotain tolkkua saa. Ensiviikonloppuna menen Oulun Naistenmessuille myymään, hieman jännittää se, että mitenkä muorille käy.

       

Palapelin koontia

Olen virkkaillut näitä 'isoäitejä' jo jonkin aikaa, yhden silloin ja toisen tällöin usemman vuoden aikana. Viime keväänä innostuin hieman enemmän aiheesta ja lupasin itselleni, että aina  kun menen  'pajan' puolelle hommiin, niin ainakin yritän virkata muutaman neliön ns ylijäämä-langoistani. Ja niin näitä ruutuja sitten alkoi syntymään siinä määrin, että nyt voin aloittaa palapelin rakentamisen.  Tänä iltana konttasin 'pajani' lattialla ja yritin saada neliöistä peitteen näköistä koontia. Polvet kipeytyivät ja hommasta ei alkuunkaan meinannut tulla yhtään mitään. Värit näyttivät ihan tyhmiltä ja toisiinsa sopimattomilta,

mutta siinä kun niitä aikansa pyöritteli,  sain tämän näköistä jälkeä.

Aamulla varmaankin monet neliöt vaihtavat vielä paikkaansa, ennenkuin aloitan ompelutyön. Ja ehkäpä joudun vielä virkkaamaan muutaman uudenkin neliön lisää, jotta värit tulisivat oikeaan järjestykseen.
Koko on tällä neliömäärällä noin 75x140 cm, luultavasti kasvatan kokoa yhden rivin verran leveys- ja pituussuunnassa.

Olen  käyttänyt tähän työhön kaikenlaisia loppulankoja, mitä muista töistäni on tähteeksi jäänyt.  Harmaata ja ruskeaa villalankaa on eniten. Viimeisin ruutukerros on keltaista Novitan Nalle-lankaa ja sitten kiinteä kerros on viininpunaista Nalle-lankaa.
Lopuksi virkkaan peitteen ympärille viininpunaisella pari kierrosta.



lähikuvaa tulevasta 'peitteestä'. Väritkin näkyvät hieman
paremmin.





Seuraavaan työhöni  langat ovat jo valmiina. Täytyy vain ensin tehdä tämä valmiiksi, jotta huomaan mihin kaikkeen pitää kiinnittää huomiota.

Antoisia hetkiä käsitöidenne parissa.

Lankoja, lankoja.... ja käsitöitä

Loma ohitse, aurinkoa (D-vitamiinia) saatu ja sormet syyhyää loimenluontiin!

Allaolevasta lankavuoresta syntyy shaaliloimi. Langat olen värjännyt monilla eri kasveilla, sieltä löytyy Mesiangervolla, Suopursunlehdillä, Koivunlehdillä, Krapilla, Kangastatilla ja Kielonlehdillä värjättyjä lankoja ja värejä, eri vuosilta.
Lanka on Tekstiiliteollisuuden kampalankaa, tex 102x2 tai jotain sellaista, kuitenkin hyvin, hyvin ohutta.

Onhan siinä oma hommansa kun ensin kerit vyyhdiltä langat kerälle ja vasta sen jälkeen voi aloittaa loimen luomisen, mutta periaatteeni on, että kaikki työ tehdään käsin.

Kuvan laatu ei valitettavasti ole mitenkään hääppöinen johtuen kamerastani ja tietenkin kuvaajastakin.

Luonnossa värit ovat pehmeän pastellisia ja sointuvat hyvin yhteen.Lisää kuvia sitten, kun loimi on luotuna.

Jotta aika ei tulisi pitkäksi, tätyyhän sitä olla aina jotain käsillä näperteltävää, tässä on tulossa kaulahuivi.
Lankana on ohuen ohut Rowanin Kidsilk haze, missä on 70 % super kid mohairia ja 30 % silkkiä.

Huivin leveys noin 45-50 cm ja pituudeksi tulee noin 160-170 cm.
Ihanan pehmeä ja jopa untuvainen ihoa vasten.








Toivottavasti ilmat kirkastuu ja saadaan hieman lunta niin tulisi valoisaa.
Hyvät jatkot toivottelee Kankuritar

Miesten vuoro!

Niin, suunnittelin ja kudoin muutaman kaulahuivi-mallin, miehet mielessäni. Makutuomarina käytin aviosiippaa, hän 'rakastaa' harmaita sävyjä, mutta päätin kokeilla harmaan lisäksi myös muitakin värejä.

Oheisessa kuvassa on yksi huivi työnalla, loimi on harmaata silkkivillaa, Wetterhoffin Silviaa ja kude on myös silkkivillaa, Sivillaa. Loimi on ohutta (tex 50x2) ja kude on hieman vahvempaa (tex 50x4).

Sidos on murtotoimikas, ja tässä mallissa on suora poljenta, tulee selkeä siksak-kuvio.

Valitettavasti kamerani ei ole ihan tätäpäivää (niinkuin ei kutojakaan), joten kuvan laatu ei ole ihan parasta mahdollista laatua, mutta kyllä siitä jotain tolkkua saa.

Huiviloimen kudontaleveys on n. 31 cm, saa nähdä mikä on leveys kun loimi on kudottu ja huivit ovat 'pöydällä'.

Olen todella tykästynyt silkkivillaan materiaalina, se on pehmeää, kiiltävää ja todella helppo kutoa. Valmiit huivit asettuvat ihanasti kaulalle.

Messumatka oli antoisa, tosin ilmat olisivat voineet olla toisenlaisetkin, mutta jäipähän messut mieleen..

Messumatka

Tällä viikolla on luvassa mukavaa yhdessäoloa kahden hyvän ystävän kanssa. Tapaamme Seinäjoen käsityömessuilla. Messuilta saa paljon enemmän antia silloin, kun on ystävien kera tutustumassa kaikkiin ihaniin käsityötuotteisiin ja materiaaleihin. Samalla tällainen matka on inspiraation etsintää. Ainakin minä saan paljon uusia ideoita ja voimia siitä, kun saan nähdä toisten taitajien osaamista.

Ennen reissua on kuitenkin vielä kudottava yksi koehuiviloimi. Loimi on tälläkin kertaa silkkivillaa, väriltään kauniin helmenharmaata ja kuteena tulee olemaan lenkkialpakkaa ja silkkivillaa. Nyt on miesten vuoro, eli huivit olen suunnitellut miesten kaulaan sopiviksi. Katsotaan, mitä niistä tulee.

Tällainen on sisäänkänti Kankurittaren 'pajaan'.
Kaksi 'koiraani' tarkkailee jokaista ovenkäyntiä.
Ovimatto on mattoloimeen kudottu tilkkumatto, joskus toistakymmentä vuotta sitten. Olin innostunut kokeilemaan ommeltuja tilkkutöitä, ne ei oikein kolahtaneet minulle, mutta näitä tekisin vaikka kuinka paljon.

Aamuisin kun menen pajalleni, ensitöikseni istun ja virkkaan muutaman 'isoäidin'. Samalla ajatukseni siirtyy kangaspuissa olevaan loimeen ja päässäni alkaa vilisemään ideoita uusista tuotteista. Se on vain paha asia, kun aika on niin rajallista. Ei ehdi millään tehdä kaikkea sitä mitä haluaisi.
Täytynee vain ottaa 'tunti' kerrallaan.

..kutoi kangasta......

Nyt olisi tarve hyvistä vinkeistä!  Minulla on suuri määrä erivärisiä säie-lankoja enkä oikein saa inspiraatiota niiden käytölle. Säielangastahan kudottiin muutamia vuosia (ainakin 10 v) sitten kovasti seinätekstiilejä ja tapani mukaan tietenkin hamstrasin lankoja tulevia töitä varten. Kudoin muutaman tilaustyön ja kun  'laiskanryijy'-buumi meni ohi niin  lankoja jäi melkoisesti jäljelle hyllyille pölyttymään. Nyt haluaisin hyllyt muille tavaroille ja mietin mitä noista langoista voisi tehdä. Apuva tarvittaisiin!

Pajallani eli fiinimmästi sanottuna ateljeessani on tänä viikonloppuna avoimet ovet. Sain eilen luotua ja puihin vedettyä uuden huiviloimen silkkivillasta. Tänään sitten on vuorossa loimen loppurakentaminen ja kutomisen aloitus. Silkkivilla-lanka  on aivan ihana materiaali. Huiveista tulee ihanan pehmeitä ja keveitä eivätkä ne ärsytä herkkääkään (mikä sana!) ihoa.

Tulossa ihana syyspäivä

Tyynyjä, koreja, kasseja....

Vihdoinkin sain nämä 'räsytyynyt'- ja '-korit' viimeisteltyä. Se on kyllä tosiasia, että loimenluonti, kankaanrakentaminen ja itse kutominen tapahtuu aika nopeasti, mutta tämä viimeistelytyö vie aikaa. Joskus tuntuu siltä, että sormet ovat kuin puukapulat kaikkien päättelysolmujen solmimisien jälkeen.

Raanunkin sain pilkottua ja ommeltua yhteensä 4 kassia/laukkua lisää.  Oli hyvä, että viimeisessä Taitolehdessä oli vuorenteko-ohje kudottuun laukkuun, siitä sai hyviä vinkkejä, vaikka ohjetta ei kirjaimellisesti noudattanutkaan, ohessa kuva 'Katrilli'-kasseista/laukuista.

Muutama löhöilypäivä mökillä teki hyvää.  Aurinko paistoi, ei paarmoja, ei sääskiä eikä polttiaisia vaikka mökki sijaitsee erämaajärven rannalla Ylä-Lapissa. Lämpötilat vaihtelivat  päivisin +18- +24 C-asteeseen. Joutsenten kailotus kurkien säestyksellä kuului kaukaa, ei autojen hyrinää eikä muutakaan melua.  Viimeisen mökki-päivän kruunasi aamuvaellus läheiselle Pulju-tunturille. Lapin luonto on karu mutta kaunis.  Antoisia loppukesän päiviä kaikille blogin lukijoille.