Virtuaalivaellukseni Sarekissa jatkuu

Vaellukseni alkoi kesäkuun loppupuolella ja on jatkunut pitkin kesää. Nyt ollaan elokuun alkupuolella ja on aika kirjoitella väliaikatietoja vaellukseltani. Virtuaalivaellukseni jatkuu Ritsemin maisemista kohti Saltoluoktaa. Ilma on aurinkoinen ja kaukana Sarekin vuorien silhuetit kohoavat kohti sinistä taivasta. Tämän huivin värit kuvastavat vuorilta virtaavan joen pintaan heijastuvaa taivasta ja ympäröivää, paikoin hyvinkin karua luontoa, missä kuitenkin on tilaa myös vihreälle aluskasvillisuudelle. Huivin no 2 materiaalit ovat silkkivillalanka ja surialpakkalanka la Bien Aimee, jonka koostumus on baby suri alpakka ja mulberry silkki. Kevyt ja untuvanpehmeä babysurialpakan ja mulperisilkin sekoite tuntuu taivalliselta ihoa vasten.

Pysähdyn nauttimaan upeasta maisemasta, vedän keuhkot täyteen raikasta ja hapekasta ilmaa ja jatkan vaellustani kohti Rapadalenia. Laaksossa avautuu eteeni vihreää kasvillisuutta eli pajukkoa ja tunturikoivikkoa ja useita polkuja, joista yhtä lähden seuraamaan. Polku johtaa hieman sivummalle ja ylöspäin, pois laakson pajupöheiköstä ja oi – mitä sieltä löysinkään? Varvikkoinen hillajänkä – pieni sellainen – ja miten paljon ihanan keltaisia hilloja tai pitäiskö kirjoittaa lakkoja? Minulle, lapin asujalle, ne ovat hilloja. Ja tottakai, 3 huivi on kudottu hillojen värillä. Lankana on edelleen silkkivilla ja nyt myös mohairalpakka.

Ja huivi on tietysti ihan yhtä makea kuin tunturissa kasvanut korpihilla! Vallukseni jatkuu...