Parhaimmat naurut

Jos ihan oikein muistan, niin jossain on sanottu, että parhaimmat naurut saa kun itselleen nauraa? Näin korona-aikana on tullut outo halu tehdä sellaisia juttuja, joita ei ole aikasemmin tehnyt tai sitten tekemisestä on kulunut niin paljon aikaa, ettei enään muista tekemisiään. Minulle tällaiset kokemukset liittyvät leipomiseen. Joskus, vuosia sitten, Kotiliesi-lehdessä oli muutamia ihania täytekakku ohjeita ja niistä mieleni pohjalle on jäänyt 'Halloween' kakun kuva ja ohje ehkä siksi, että kakun koristeena oli hämähäkki! Jos muistatte, niin hämähäkit ovat inspiroineet minua kudontatöissäni. Mennä viikolla sain päähäni, että minun on sellainen kakku leivottava, siis ihan pakko. Tein listan ja ostin tarvikkeet ja ei muuta kuin iloisella ja jännittyneellä mielellä kakkua leipomaan. Ohje on Kinuskissan hämähäkkikakku. Luin ohjeen tarkasti ja siinä kaikki muut kuin itse sokerikakun leivonta, oli minulle täysin uusia asioita. Kakun valmistuksen aloitus suositeltiin aloitettavan hämähäkin tekemisellä sokerimassasta! Ikinä kuullutkaan, että sellaista olisi olemassa. Mistä sitä saa, ajattelin. Kaupasta, ja tarjolla oli useampaa väriäkin, ostin mustaa, koska hämähäkit yleensä ovat mustia. Muovailin hämmähäkin ja laitoin sen ohjeen mukaan odottomaan seuraavaa päivää, jolloin kakun teko jatkui. Varsinaisen kakun teko aloitettiin lakristikastikkeen tekemisellä?? Lakritsikastike, aivaten uusi asia minulle! Se tarkoitti, että Kick-karamellit keitetään kuohukermassa sen aikaa, että karkit ovat sulaneet. Ja sitten kastike piti laittaa jääkaappiin vuorokaudeksi kohmettumaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa sokerikakun leipominen, siinä ei ollut mitään uutta, paitsi se, etten ole vuosikausiin tehnyt sokerikakkua täytekakkua varten. No se onnistui aika hyvin ja irtosi vuoasta hyvin ja sai jäähtyä ihan rauhassa. Tässä vaiheessa piti kylmään lakritsikastikkeeseen lisätä kuohukerma ja vatkata vaahdoksi, sekin onnistui. Ja yllätys oli itselle myös se, että kakkupohjan leikkaaminen kolmeen osaan onnistui, kaikki levyt olivat tasaisia ja ehjiä. Sitten piti keittää lakritsikinuski, kuohukermasta ja Kick-patukoista, siinä olin jo kuin kokenut (vanha olen jo muutenkin) tekijä ainakin. Seuraavana oli vuorossa kakun kokoaminen. Ensimmäinen pohja lautaselle, kostutus ja päälle vaahdotettua lakritsikastiketta ja sitruuna tahnaa, toinen pohja ja samat touhut ja sitten viimeisenä se kolmas pohjalevy ja sen kostuttaminen. Huh sentään, hikeä sai tässä vaiheessa jo pyyhkiä. Koko komeuden päälle kaadoin lakritsikinuskin ja kakku jääkaappiin jäähtymään. Kun kinuski oli kovettunut, koristelua voisi aloitella. Ohjeessa oli pikeerin valmistaminen! Pikeeri? Mitä se on? Ohjeesta selvisi sen valmistaminen; valkuaista ja tomusokeria. Kaapissa ei ollut tomusokeria, mutta joskus aikaisemmin ostamani sokerikuorrutustuubi ja päätin käyttää sitä. Kakun reunus oli määrä valmistaa marsipaanista, joka piti värjätä oranssiksi ja kaulita pitkäksi levyksi. Taas tuli eteen sellainen työvaihe, jota en ikinään ole tehnyt. Tähän mennessä kakun tekoon olin käyttänyt aikaani neljänä päivänä siis neljänä! Materiaalit olin kyllä hankkinut, mutta päätin olla käyttämättä niitä ja tein reunuksen ylimääräisestä lakritsikastikevaahdosta. Jos olisin alkanut marsipaania värjäilemään (mikä todennäköisesti ei olisi onnistunut) siihen olisi mennyt jo viides päivä. Kakun päälle tulevan hämähäkin verkon sain työn ja tuskan takaa tuubista puristeltua, miten sekin voi olla niin hankalaa, käsikin tärisi. Verkko oli valmis, missä hämähäkki? Olin tehnyt hämähäkistä liian ison ja rutistin sen takaisin massaksi ja panin talteen. Nyt meillä oli Hämähäkkikakku ilman hämähäkkia ja marsipaania valmis kahvin kanssa nautittavaksi. Ja maistuihan se vaikka kakun valmistus ei mennytkään niinkuin siellä kuuluisassa Strömsöössä! Kun katselen kakkua ja ajattelen sen valmistamiseen käytettyä aikaa, niin naurua piisasi itseltä ja papalta! Tekee todella hyvää nauraa itselle! Tässä kuva kakusta, ja jokainen voi verrata sitä netistä löytyvään malliin ja nauraa itsensä kipeäksi, niin mekin tehtiin.