Joulu 2021

Hyvää joulun aikaa kaikille blogiystävilleni

Harmaita huiveja

Olen kutonut harmaan sävyisiä kaulahuiveja alpakkalangasta ja lupasin laittaa kuvia, kun huivit ovat valmiita. Tässä on nyt kolme harmaan sävyillä kudottua huivia. Nämä huivit ovat saaneet nimen Saivo ja ne ovat mukavan kokoisia (noin 50 x 195 cm) ja ylellisen tuntuisia, pehmoisia ja lämmittävät ihanasti kaulaasi ja hartioitasi. Tiesitkö, että alpakanvilla on yksi kestävimmistä villalaaduista. Huivien hoito-ohje on tuuletus ja varovainen käsinpesu lämpimällä vedellä. Muutama huivi on vielä loppuviimeistelyä vailla, joista esim. sinisävyinen on pehmeän raikas väreiltään. Laitan kuvan, kun saan sen viimeisteltyä.

Nyt kankurin kammarissa on menossa värikkäiden ns lapin villahuivien kutominen, tässä kuvaa yhdestä työvaiheesta

Jatkoa seuraa.....

Pakkasaamu 23.11.

Ihana pakkasaamu, ja niin oli eilenkin. Sain sulatettua kaappipakastimen ja nyt on pakasteet järjestykseesä ja tiedossa, mitä sinne kaappiin oli kätkeytynyt! Tämän aamun pakkassää tuntuu mukavalta ja aamulenkki on tiedossa. Harmaa huiviloimi alpakkalangasta, on nyt loppuun kudottu. 10 ihanaa huivia alpakkalangasta odottaa viimeistelyä ja loimen lopusta sain vielä kudottu noin 80 cm mustalla villalangalla (suomen lampaan) tulevia ideoita varten. En voinut laittaa loimen loppua roskiin ja aika näyttää, mitä siitä sitten saan 'luotua'!

Yhden huivin kudoin palttina-sidoksella ja sinisen eri sävyillä, leveät raidat antaa kauniin lopputuloksen.

Tänään on vuorossa kutojan kammarin siivous ja uuden loimen luominen, tulossa ns lapin villahuiveja norjan väreissä, siis punapohjaisia. Mukavaa marraskuista tiistaipäivää itse kullekin 'tallustelijalle'!

Sisällä ja ulkona

Hei, ulkona maisema muuttui ns kerta iskusta valkoiseksi. Lunta on alkanut pyryttämään ja jos sää ennusteisiin on luottamista, niin seuraavan vuorokauden aikana sitä pitäisi tulla lähes 20 cm! Kiva olla sisällä ja nauttia leivinuunin lämmityksestä!

Sisällä, kankurittaren pajalla, kudontatyöt jatkuvat. Harmaaseen alpakkaloimeen olen nyt kutonut harmailla sävyillä muutaman huivin, joista laitan kuvia, kunhan saan ne viimeisteltyä. Tällä hetkellä on menossa huivi, missä lankana on lenkkialpakkaa ja työnimenä 'mitä sattuu olemaan värejä'.

Tällaista tänään.....

alpakkaa ... alpakkaa..

Oli ihan pakko tulla laittamaan tänne kuva ja tekstiä huiviin tulevasta langasta (ps ei ole mainos). Posti toi tilaamani lankapaketin eilen ja olen enemmän kuin ihastunut tähän kuvassa olevaan lankaan! Tämä on seuraavan huivin kudelanka. Nyt jo tunnen kaulallani sen super ihanan pehmeyden. Nyt vain nopeasti huivia kutomaan.....🙂 jatkoa seuraa, minkähän nimen tälle tulevalle huiville antaisin? Onneksi tänään ja huomenna sataa vettä koko ajan, niin saa ihan hyvällä mielellä viettää aikaa kangaspuiden kanssa.

Lokakuu ja 10s päivä

Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä - tunnen hänen teoksistaan vain Seitsemän veljestä ja se toki löytyy myös omasta kirjahyllystäni. Niin, lokakuuta on jo ehtinyt kulua kolmannes - aika rientää....ja kohta ollaan joulussa! Ulkona on edelleen sateista ja harmaata ja myös pimeääkin enemmän kuin päivän valoisuutta. Olen syysihminen, nautin syksystä, sen raikkaista tuulista, sadesäästä ja jopa myrskystä. Vastatuulta vastaan kun reippaasti kävelee, niin posket punertuu ja keuhkot vahvistuu ja koko kroppa saa vauhtia - se on nautintoa - minulle. Sain ensimmäisen huivin kudottua ja aloitin toista huivia kutomaan. Olenkin aikaisemmin jo kertonut, että huiveillani ja myös kaikilla muilla tuotteillani on nimet, en osaa sanoa miksi, mutta niin vain on. Tämä ensimmäinen huivi, jonka kudoin vaalean harmaalla, sai nimen 'october'. Toisen huivin nimeksi on tullut 'november' ja luultavasti kolmas huivi saa nimen 'december'! Aika näyttää... Tässä kuvia huivien kutomisvaiheesta, paremmat kuvat sitten, kun huivit ovat valmiit.

Ensimmäinen kuva on vaaleanharmaalla ja toinen kuva tummalla grafiitinharmaalla kudottu, värit ei paljoakaan toisistaan eroa.

Alkavalla viikolla sadetta näyttää tulevan ihan 'mukavasti' joten sukkula, pirta ja polkuset ovat käytössä!

Lokakuu on alkanut

Lokakuinen päivä on sateinen ja harmaa ja harmaata on tässä uudessa huiviloimessanikin. Loimi on silkinpehmeää alpkkalankaa. Loimessa on pituutta ihan tarpeeksi useille, erisävyisille kaulahuiveille. Aloitusväri on loimessa olevaa vaaleaa harmaata. jatkoa seuraa.....

Tule seuraamaan millaisia värejä jatkossa huiveihin tulee ja ehkäpä löydät itsellesi sopivan huivin!

Se on sitten syksy

Alkukesästä aloittamani virtuaalivaellus on loppusuoralla, samoin myös Sarek-huivien loimi on tullut loppuun kudotuksi. Matkallani kohtasin monenlaisia elämyksiä ja tuntemuksia, jopa sää vaihteli kesän lämpimistä ja aurinkoisista ilmoista syyskuiseen lumisateeseen. Elokuulle tultaessa vaellukseni jatkui kohti Suorvan patoa, monta mutkaa oli siis jäljellä; virtuaalisia vaelluskilometrejä netin avustuksella ja metrejä huiviloimessani. Seuraava kohteeni oli Guhkesvaggen laakso, jonne matkaa hidasti tiivit, metrin korkuiset pajukot ja vaivaiskoivikot. Vaivaiskoivujen lehdet ruska värjäsi lähes korallin punaiseksi, uskomaton värisävy karussa maisemassa. Tämä upea väri inspiroi minua valitsemaan seuraavaan huiviin saman värisävyn. Lankana on utuisen pehmeä silkin ja alpakan sekoitus ja lisänä tietysti loimen silkkivillalanka.

Tjieverravuoren silhuetti häämötti kauempana ja sen rinteille olisi tarkoitus vaeltaa nauttimaan ympäröivästä avarasta luonnosta ja sieltä takaisin Suorvalle, kohti lähtökohdetta, Ritsemiä. Ruskan luomat värit ovat vallanneet pohjoisen luonnon myös täällä Sarekin alueella. Hehkuvat kanervakentät ympäröivät tunturin rinnettä, nautin niiden väriloistosta ja ajattelin millaiselta tämä kukkivien kanervien väritys näyttäisi huivissa? Ja tällaiselta

Lankana on edelleen Alpaca Silk-lanka ja ohut silkkivillalanaka, huivista tuli kuin unelma, kevyt ja pehmoinen, ihoa hyväilevä. Virtuaalivaellukseni sekä huiviloimen loppu häämöttää. Ajatuksissani olen tullut paikallisesti takaisin vaellusmatkani alkupisteeseen - Ritsemiin. Tunturimaiseman aluskasvillisuuden väritys on muuttunut kesän vihreydestä lähes tummanpunaiseksi, syy tähän on mustikan varpujen ja riekonmarjojen ruskan antama väritys. Niinpä myös viimeinen huivini saa värikseen syvän tummanpunaisen ja lankana on lenkkialpakka, ihana pörröinen lanka, ja sellainen myös huivista tuli.

Toivottavasti olet nauttinut matkasta sielunmaisemaani - pohjoista skandinavian seutua - se on yhtä lumoava jokaisessa tunturialueessa. Lopuksi kuva, poimittu netistä, sieltä Sarekin alueelta.

kukkaisaamu

Istun tässä meidän 'tietsikka'huoneessa ja katselen ikkunasta ulos, taivas on tummanharmaa, sataa runsaasti ja ukkonen jylisee. Ikkunalaudalla kukkivat kaksi orkideaa, toinen on jo lähes kuivunut kokonaan, mutta kukkii kauniisti ja toinen on pysynyt kasvultaan samassa pisteessä vuosikaudet, mutta kukkimista se ei haittaa. Täytyy tunnustaa etten ole viherpeukalo, nämä kukkii jostain toisesta syystä. Tällaisia ne ovat - kukat -! Mukavaa tiistaita itse kullekin.

Virtuaalivaellukseni Sarekissa jatkuu

Vaellukseni alkoi kesäkuun loppupuolella ja on jatkunut pitkin kesää. Nyt ollaan elokuun alkupuolella ja on aika kirjoitella väliaikatietoja vaellukseltani. Virtuaalivaellukseni jatkuu Ritsemin maisemista kohti Saltoluoktaa. Ilma on aurinkoinen ja kaukana Sarekin vuorien silhuetit kohoavat kohti sinistä taivasta. Tämän huivin värit kuvastavat vuorilta virtaavan joen pintaan heijastuvaa taivasta ja ympäröivää, paikoin hyvinkin karua luontoa, missä kuitenkin on tilaa myös vihreälle aluskasvillisuudelle. Huivin no 2 materiaalit ovat silkkivillalanka ja surialpakkalanka la Bien Aimee, jonka koostumus on baby suri alpakka ja mulberry silkki. Kevyt ja untuvanpehmeä babysurialpakan ja mulperisilkin sekoite tuntuu taivalliselta ihoa vasten.

Pysähdyn nauttimaan upeasta maisemasta, vedän keuhkot täyteen raikasta ja hapekasta ilmaa ja jatkan vaellustani kohti Rapadalenia. Laaksossa avautuu eteeni vihreää kasvillisuutta eli pajukkoa ja tunturikoivikkoa ja useita polkuja, joista yhtä lähden seuraamaan. Polku johtaa hieman sivummalle ja ylöspäin, pois laakson pajupöheiköstä ja oi – mitä sieltä löysinkään? Varvikkoinen hillajänkä – pieni sellainen – ja miten paljon ihanan keltaisia hilloja tai pitäiskö kirjoittaa lakkoja? Minulle, lapin asujalle, ne ovat hilloja. Ja tottakai, 3 huivi on kudottu hillojen värillä. Lankana on edelleen silkkivilla ja nyt myös mohairalpakka.

Ja huivi on tietysti ihan yhtä makea kuin tunturissa kasvanut korpihilla! Vallukseni jatkuu...

Sarek-huivit ja unelmani

Hieman lisää näistä tulevista huiveista.

Jostain kumman syystä, haluan, että tuotteillani on nimi. Tämä loimi ja tulevat tuotteet ovat nimeltään Sarek. Kotisivuillani https://www.kankuritar.fi/ kerron että "Lapin luonnon karu kauneus, neljä vuodenaikaa, kaamos, ruska ja yötön yö yhdistyvät Kankurittaren Lumihanhi -tuoteperheessä". Moni vuotinen haaveni on ollut lähteä vaeltamaan rajan toiselle puolen, Sarekin kansallispuistoon Ruotsiin. Näillä näkymin se jääkin haaveeksi, mutta tämä loimi ja sen värit ovat vaellusmatkani kesäisen väriloiston ja syksyisen ruska-ajan Sarekiin. Jokaisella värin valinnalla, polkusen poljennalla ja sukkulan heitolla otan mielessäni askeleen Sarekin luonnonpuistossa. Tämän, nyt valmistumassa olevan huivin sinivihreä väri

kuvastaa minulle jäätiköiltä alkunsa saavien virtojen sameahkoa veden voimaa. Huivien loimi on silkkivillalanka ja tämän huivin kudon silkkilangalla, nimeltään soft silk

Tule mukaan seuraamaan vaellustani.....

Loimi luotuna

Ja myös puihin vedettynä sekä nyt myös kudontavalmiina. Vuosien varrella on kudontalankoja kertynyt melkoinen määrä ja olen pitkään mietiskellyt niiden tulevaa käyttöä. Silkkivillalankoja löytyi eri väreissä niinkin paljon, että sain luotua pitkän huiviloimen kesäiseksi käsityöksi, mielessä myös huivit joululahjaksi läheisille. Ja jos joku lukijoista huivin haluaa ostaa, sekin on mahdollista, viestiä Kankurittarelle niin homma hoituu. Siis loimi on silkkivillaa, Wetterhoffin Silviaa (70+30) ja huivit kudotaan silkkivillalangoilla, alpakanlangoilla, silkkilangoilla ja monenlaisilla sekoitelangoilla, esim. alpakka-silkki, merino-silkki jne. Tässä esimakua loimen väreistä

Sormet jo syyhyää kutomiseen niin ja mukavaa + aurinkoista kesää ja Jussia itse kullekin lukijalle.

Kesän kukka

Aurinkoa päivääsi

Aloitettu on

Pitihän minunkin viimein mennä mukaan tähän'villitykseen', ajanhermolla ollaan vaikkakin hieman jälkijunassa!.

Valmistuu pikkuhiljaa, lopputulos hieman jännittää, nimittäin siitä on jonkin verran vuosia kulunut, kun tällaisia olen viimeksi tehnyt.

Kylmää on....

Nyt ovat villasukat ja vanttuut (lapaset) tarpeen, vaikka onkin toukokuun loppupuoli. Mittari näyttää ulkona olevan +3 astetta, lämpötila on onneksi siis plussan puolella. Ja koko viikoksi on luvattu suhteellisen viileää säätä. Eilen oli vielä kylmempi ilma ja oli ihan aiheellista lämmittää leivinuuni. Ihana lämpö levisi ympäriinsä. Aamulenkillä oli vanttuut ja pipo tarpeen, kun pohjoisesta kävi melkoinen 'vinkka', mikä kylläkin sitten päivän mittaan heikkeni. Monen sateisen päivän jälkeen, luonto alkaa näyttämään kevään vihreältä ja nurmikko kasvaa kohisten koleudesta riippumatta. Kyllähän se kesän lämpö jossain vaiheessa meidätkin uudelleen saavuttaa... toivottavasti! Lavakaulukset ovat lumen alta palajastuneet ja muutama yrttikin siellä jo nostelee oksiaan. Lipstikan laitoin talvehtimaan perunamaalle ja hyvin se on siellä pärjännytkin. Kunhan ilmat lämpenee, niin yrttilavat saavat täydennystä. Tässä kuva pihlajastamme, että tällaisessa vaiheessa.... Ja näitä sukkia ja vanttuita on kevään aikana - ja vähän aikaisemminkin muutamia valmistunut

Parhaimmat naurut

Jos ihan oikein muistan, niin jossain on sanottu, että parhaimmat naurut saa kun itselleen nauraa? Näin korona-aikana on tullut outo halu tehdä sellaisia juttuja, joita ei ole aikasemmin tehnyt tai sitten tekemisestä on kulunut niin paljon aikaa, ettei enään muista tekemisiään. Minulle tällaiset kokemukset liittyvät leipomiseen. Joskus, vuosia sitten, Kotiliesi-lehdessä oli muutamia ihania täytekakku ohjeita ja niistä mieleni pohjalle on jäänyt 'Halloween' kakun kuva ja ohje ehkä siksi, että kakun koristeena oli hämähäkki! Jos muistatte, niin hämähäkit ovat inspiroineet minua kudontatöissäni. Mennä viikolla sain päähäni, että minun on sellainen kakku leivottava, siis ihan pakko. Tein listan ja ostin tarvikkeet ja ei muuta kuin iloisella ja jännittyneellä mielellä kakkua leipomaan. Ohje on Kinuskissan hämähäkkikakku. Luin ohjeen tarkasti ja siinä kaikki muut kuin itse sokerikakun leivonta, oli minulle täysin uusia asioita. Kakun valmistuksen aloitus suositeltiin aloitettavan hämähäkin tekemisellä sokerimassasta! Ikinä kuullutkaan, että sellaista olisi olemassa. Mistä sitä saa, ajattelin. Kaupasta, ja tarjolla oli useampaa väriäkin, ostin mustaa, koska hämähäkit yleensä ovat mustia. Muovailin hämmähäkin ja laitoin sen ohjeen mukaan odottomaan seuraavaa päivää, jolloin kakun teko jatkui. Varsinaisen kakun teko aloitettiin lakristikastikkeen tekemisellä?? Lakritsikastike, aivaten uusi asia minulle! Se tarkoitti, että Kick-karamellit keitetään kuohukermassa sen aikaa, että karkit ovat sulaneet. Ja sitten kastike piti laittaa jääkaappiin vuorokaudeksi kohmettumaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa sokerikakun leipominen, siinä ei ollut mitään uutta, paitsi se, etten ole vuosikausiin tehnyt sokerikakkua täytekakkua varten. No se onnistui aika hyvin ja irtosi vuoasta hyvin ja sai jäähtyä ihan rauhassa. Tässä vaiheessa piti kylmään lakritsikastikkeeseen lisätä kuohukerma ja vatkata vaahdoksi, sekin onnistui. Ja yllätys oli itselle myös se, että kakkupohjan leikkaaminen kolmeen osaan onnistui, kaikki levyt olivat tasaisia ja ehjiä. Sitten piti keittää lakritsikinuski, kuohukermasta ja Kick-patukoista, siinä olin jo kuin kokenut (vanha olen jo muutenkin) tekijä ainakin. Seuraavana oli vuorossa kakun kokoaminen. Ensimmäinen pohja lautaselle, kostutus ja päälle vaahdotettua lakritsikastiketta ja sitruuna tahnaa, toinen pohja ja samat touhut ja sitten viimeisenä se kolmas pohjalevy ja sen kostuttaminen. Huh sentään, hikeä sai tässä vaiheessa jo pyyhkiä. Koko komeuden päälle kaadoin lakritsikinuskin ja kakku jääkaappiin jäähtymään. Kun kinuski oli kovettunut, koristelua voisi aloitella. Ohjeessa oli pikeerin valmistaminen! Pikeeri? Mitä se on? Ohjeesta selvisi sen valmistaminen; valkuaista ja tomusokeria. Kaapissa ei ollut tomusokeria, mutta joskus aikaisemmin ostamani sokerikuorrutustuubi ja päätin käyttää sitä. Kakun reunus oli määrä valmistaa marsipaanista, joka piti värjätä oranssiksi ja kaulita pitkäksi levyksi. Taas tuli eteen sellainen työvaihe, jota en ikinään ole tehnyt. Tähän mennessä kakun tekoon olin käyttänyt aikaani neljänä päivänä siis neljänä! Materiaalit olin kyllä hankkinut, mutta päätin olla käyttämättä niitä ja tein reunuksen ylimääräisestä lakritsikastikevaahdosta. Jos olisin alkanut marsipaania värjäilemään (mikä todennäköisesti ei olisi onnistunut) siihen olisi mennyt jo viides päivä. Kakun päälle tulevan hämähäkin verkon sain työn ja tuskan takaa tuubista puristeltua, miten sekin voi olla niin hankalaa, käsikin tärisi. Verkko oli valmis, missä hämähäkki? Olin tehnyt hämähäkistä liian ison ja rutistin sen takaisin massaksi ja panin talteen. Nyt meillä oli Hämähäkkikakku ilman hämähäkkia ja marsipaania valmis kahvin kanssa nautittavaksi. Ja maistuihan se vaikka kakun valmistus ei mennytkään niinkuin siellä kuuluisassa Strömsöössä! Kun katselen kakkua ja ajattelen sen valmistamiseen käytettyä aikaa, niin naurua piisasi itseltä ja papalta! Tekee todella hyvää nauraa itselle! Tässä kuva kakusta, ja jokainen voi verrata sitä netistä löytyvään malliin ja nauraa itsensä kipeäksi, niin mekin tehtiin.

Huomenta!

Sinistä tulossa

Vuorossa on siniset kaulahuivit. Loimi luotu ja puihin laitettu. Huivien materiaaliksi olen valinnut silkkivillan, silkin ja silkkialpakan. Odotan mielenkiinnolla millaisia huiveja saan aikaiseksi. Oheisessa kuvassa on loimiletti sykkeröllä!

Nykyisin on valtava valikoima ihania lankauutuuksia, pää menee ihan pyörälle valintoja tehdessä. Nyt on päätettävä millaisen sidoksen laitan ja sitten vaan niisimään. Lanka on tosi ohutta, rakastan haasteita!

Aarteita löytyi kaapista

Huomenta ja hyvää maaliskuun viimeistä viikkoa! Tässä sitä ollaan, koronasta huolimatta aika on kulunut nopeasti ja ensimmäinen rokotus on saatu. Aivan kohta huhtikuu alkaa ja kevätsiivous on ajankohtainen, vaikkakin syksyllä tapahtunut savuvahinko sai aikaan sen, että huusholli pestiin ja puunattiin lattiasta kattoon ja kaikki tavarat pestiin. Työhuoneeni sijaitsee erillään asuintiloista, joten siellä olevat tavarat säästyivät savuvahingolta ja 'siivoukselta'. Siis, työhuoneen siivous on edessä ja kaapeista aloitin. Yhdestä kaapista käteeni tarttui muovipussi, missä oli pari Barbienukkea. Nuket kuuluivat nuorimmalle siskolleni ja nuket ovat nyt iältään yli 50-vuotiaita. Lisäksi toisessa pussissa oli kolme nukenpäätä, yksi yli 70 v vanha ja 2 yli 40 v vanhoja. Nyt ihmettelen, mitä näille pitäisi tehdä, roskiinkaan niitä ei voi laittaa.

Meille kaikille on varmaankin tuttu sanonta, "aika tavaran kaupitsee", nyt en ole vielä näille käyttöä löytänyt. Ulkona satelee lumiräntää ja säätila ei oikein keväiseltä vaikuta, mutta kohti kevättä mennään.

Helmikuisia mietteitä

Se on sitten jo helmikuu ohittanut puolenvälinsä! Päivittäinen valoisa aika etenee vauhdilla ja ei kestä montaa viikkoa kun talven selkä alkaa taittumaan ja kevät saapuu. Hmh, onkohan se näin? Toivottavasti. Hartiahuivit valmistuneet ja ovat matkalla asiakkaalle. Vuorossa on 'pajan' tai 'ateljeen' elikkä työhuoneen siivous ja samalla myös materiaalien läpikäyntiä ja mietintää tulevasta toiminnasta, aika näyttää... Ulkona paukkuu pakkanen, tällä hetkellä se on -15 astetta, siis kivan kirpeä ilma odotettavissa aamulenkillä, minne kohtapuoleen suunnistan. Nautitaan talvesta ja lumestakin.....

Hyvää talvista tiistaita tämän kuvan kera teille toivottelen.

Tammikuun touhut

Ulkona on -10 astetta pakkasta ja kevyttä ns pakkaslunta on hieman yön aikana satanut, sitä on helppo kolata. Tammikuu on jo edennyt pitkälle ja käsitöitä olen hiljalleen tehnyt. Uuden huiviloimen luonti on loppusuoralla ja niitä ns lapin villahuiveja on tarkoitus kutoa muutaman huivin verran, lankana on ohut Pirkkalanka, se on 100 % villaa.

Neuleet ovat olleet sukkia, ensin puolisolle, sitten itselle ja nyt on vuorossa sukat pojalleni. Tilasin Taito Pirkanmaalta Kirjopirkka-nimistä lankaa, ihanan ohutta ja helppoa neuloa. Pojan sukat ovat mallia 'körttiläiset'.

Värit ovat musta ja vaalean harmaa, ihan helpon tuntuista mallineuletta. Omat sukat ovat myöskin Kirjopirkkaa, hieman eri värit!

Sukkien neulominen on hyvin terapeuttista, siinä neuloessa ajattelet sukkien saajaa ja monenlaiset muistikuvat vilistävät ajatuksissa. Tämän päivän ensimmäisiin töihin kuuluu luovat työt, siis lumen luonti ja sen jälkeen loimen luonnin loppuun saattaminen. Tästähän se torstaipäivä käynnistyy.....