Olen jo aikaisemmin moneen kertaan kirjoittanut, että kankaankudonnassa lempi sidoksiani on vippelä. Pöllöjen ja maisemien kutomisen jälkeen mietin, mitähän vielä kokeilisin ja törmäsin kuvaan leppäkertusta! Ja silloin päässäni tai mielessäni tapahtui jotain, päätin kokeilla ötököiden ja muidenkin luontokappaleiden kutomista. Kynä ja ruutupaperi vaatimalla vaativat piirroksia ja luonnostelua kahdeksan niisivarren ja polkusen hyväksi käyttöön. Ja tässähän tätä tulosta sitten on..... nämä on viimeistelyä vailla olevia tuote-aihioita. Aika näyttää millaisia ne lopullisesti ovat.
Tässä 'päkäpäät laitumella'Ötökät teemalla pelastetaan pörriäisetOlen kankaankudonnan ammattilainen, jonka kangaspuissa on aina menossa mieleinen loimi. Elämääni rikastuttavat myös toisten taitajien käsityöt, luonnontarkkailu ja maailmanmenon seuranta.
torstai 15. lokakuuta 2020
Leikkimieltä langoilla
maanantai 12. lokakuuta 2020
Luonnon antimia
Sunnuntaina oli pilvinen ja hyvin sumuinen sää, kosteusprosentti lähes huipussaan, mutta ah niin happirikas ja tuuleton ilma. Päätin, että nyt on viimeinkin mentävä keräämään verihelttaseitikkejä, jos yleensä meinaan värjätä. Olin kyllä aikaisemmin päättänyt, että värjäys-sessiot saa tältä syksyltä jäädä tekemättä, mutta mutta, se on vain tämä sisäinen palo, joka houkuttelee väripatojen ääreen. Söin siis 'sanani' ja sain puolisonkin houkuteltua syysetkelle.
Löytämäni sienipaikka sijaitsee mäntykankaalla ja on porojen ja hirvien liikkumisaluetta, ja kyllähän siellä jälkiä ja jätöksiä olikin aika runsaasti. Luonto oli antelias, löysin sieniä ihan tarpeeksi ja puoliso poimi puolukoita. Joimme eväskahvit ja mutustelimme pullat ja nautimme hiljaisuudesta.
lauantai 3. lokakuuta 2020
Karpaloiden etsintää
Tänään oli se päivä, kun sää oli sellainen, että puolison kanssa voitiin lähteä karpaloita etsimään ja poimimaan. Ulkoiluvaatteet päälle ja pitkävartiset kumpparit jalkaan, evästä ja juomaa reppuun, marjasankot auton perään ja eiku menoksi. Tuntemamme karpalojängät (jänkä = vähäpuinen Pohjois-Suomen suotyyppi) sijaitsevat naapurimaan puolella, joten sinne suunnistimme. Kuulumme ns rajayhteisöön, joten mitään ongelmia ei rajan ylityksissä ollut, ei mennessä eikä tullessa. Reippaan puolen tunnin kävelymatka oli autolta jängälle ja siellähän ne karpalot odottelivat poimijoita.
Vajaa kolmisen tuntia siellä oltiin ja karpaloita yhteensä noin 10 l, kyllä niillä talven yli pärjää.Tällä jängällä kasvaa isoja karpaloita, suurimmat ovat kirsikoiden kokoisia, ja maultaan mietoja. Oli hieman pelottavakin kokemus olla tällä jängällä, siellä kasvaa heinää ja erilaisia sammaleita ja tuntui kuin olisi kävellyt hyllyvän 'vesipatjan' päällä. Kun pysähtyi poimimaan, niin varovaisesti piti liikahtaa, kun saappaat/jalat olivat imeytyneet veteen, ettei olisi ns perskahtanut takamuksilleen märkään ja vetiseen jänkään.