Joulu 2020

Oikein hyvää Tapaninpäivää ja hyvää uutta vuotta

teille kaikille blogini seuraajille toivottelen tonttuporukkani kanssa.

Pipareiden leivontaa

 Tietämyskoneeni on ollut 'levossa'. Vanhaan koneeseeni tuli ikävä haittaohjelma ja kone ns romutettiin. Uusi kone on opetteluvaiheessa ja nyt olen erittäin tarkkana, että vahinkoja ei pääsisi tapahtumaan. Haittaohjelmat ovat tosi ovelia ja hankalia poistaa, joten poikani totesi, että vaihdetaan äiteelle koko kone. Ja tässä nyt opettelen tämän laitteen hienouksia. Olin ilman konetta yli 3 viikkoa ja totuin jo eloon ilman laitetta, älykänny ja tabletti hoitivat hommat, vaikka hieman hankalaa se oli. 

Eilen leivoin pipareita vanhan 'joulupiparkakut' ohjetta muokaten! Ohje löytyy 'Keittotaito' nimisestä keittokirjasta, julkaisuvuosi on 1962 ja sain sen lahjaksi 1966 tuoreelta aviomieheltäni😶! Oli varmaan aihetta!

Tein taikinan seuraavasti: 1 muna, 200 g sokeria, 1,5 dl siirappia, 1,5 dl kermaa, 1,5 dl sul.atettua flooraa, kardemummaa, kanelia, hien. neilikkaa kaikkia puoli tl, 1,5 tl soodaa, n 550 g vehnäjauhoja ja 80 g Strömsbergin Mylly Oy:n herkkulesettä, joka sisältää kauraa, vehnää, mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa ja omenaa. 

Taikina valmistetaan päivää ennen leipomista. Ainekset sekoitetaan ylläolevassa järjestyksessä ja paistolämpötilana käytin 175 astetta.

Taikinasta tuli hyvin kuohkea ja piparit näyttävät  tältä

Tällaista tällä kertaa. Ulkona on pimeää ja lunta on hyvin vähän, tälläkin hetkellä taitaa vettä hieman piiskoa. Tämä vuosi on ollut todella erilainen, kaikkinensa ja totutella on täytynyt. 

Leikkimieltä langoilla

 Olen jo aikaisemmin moneen kertaan kirjoittanut, että kankaankudonnassa lempi sidoksiani on vippelä. Pöllöjen ja maisemien kutomisen jälkeen mietin, mitähän vielä kokeilisin ja törmäsin kuvaan leppäkertusta! Ja silloin päässäni tai mielessäni tapahtui jotain, päätin kokeilla ötököiden ja muidenkin luontokappaleiden  kutomista. Kynä ja ruutupaperi vaatimalla vaativat piirroksia ja luonnostelua kahdeksan niisivarren ja polkusen hyväksi käyttöön.  Ja tässähän tätä tulosta sitten on.....  nämä on viimeistelyä vailla olevia tuote-aihioita. Aika näyttää millaisia ne lopullisesti ovat.

Tässä 'päkäpäät laitumella'

Ötökät teemalla pelastetaan pörriäiset

Tässä on muutama erilainen leppäkerttu ja sitten hämä-hämähäkki, tyttäreni toive!

Leikkimieltä tarvitaan, niin  käsitöissä, kuin myös elämässä yleensäkin.  Mukavaa viikonloppua itse kullekin blogilaiselle, tälle sivustolle eksyvälle<<1

Luonnon antimia

 Sunnuntaina oli pilvinen ja hyvin sumuinen sää, kosteusprosentti lähes huipussaan, mutta ah niin happirikas ja tuuleton ilma. Päätin, että nyt on viimeinkin mentävä keräämään verihelttaseitikkejä, jos yleensä meinaan värjätä.  Olin kyllä aikaisemmin päättänyt, että värjäys-sessiot saa tältä syksyltä jäädä tekemättä, mutta mutta, se on vain tämä sisäinen palo, joka houkuttelee väripatojen ääreen. Söin siis 'sanani' ja sain puolisonkin houkuteltua syysetkelle.  

Löytämäni sienipaikka sijaitsee mäntykankaalla ja on porojen ja hirvien liikkumisaluetta, ja kyllähän siellä jälkiä ja jätöksiä olikin aika runsaasti.  Luonto oli antelias, löysin sieniä ihan tarpeeksi ja puoliso poimi puolukoita. Joimme eväskahvit ja mutustelimme pullat ja nautimme hiljaisuudesta. 

Nyt vaan lankoja hankkimaan ja värilientä keittämään, oranssin punaista pitäisi lankoihin tulla.

Karpaloiden etsintää

 Tänään oli se päivä, kun sää oli sellainen, että puolison kanssa voitiin lähteä karpaloita etsimään ja poimimaan. Ulkoiluvaatteet päälle ja pitkävartiset kumpparit jalkaan, evästä ja juomaa reppuun, marjasankot auton perään ja eiku menoksi.  Tuntemamme karpalojängät (jänkä = vähäpuinen Pohjois-Suomen suotyyppi)  sijaitsevat naapurimaan puolella, joten sinne suunnistimme. Kuulumme ns rajayhteisöön, joten mitään ongelmia ei rajan ylityksissä ollut, ei mennessä eikä tullessa. Reippaan puolen tunnin kävelymatka oli autolta jängälle ja siellähän ne karpalot odottelivat poimijoita. 

Vajaa kolmisen tuntia siellä oltiin ja karpaloita yhteensä noin 10 l, kyllä niillä talven yli pärjää.

Tällä jängällä kasvaa isoja karpaloita, suurimmat ovat kirsikoiden kokoisia, ja maultaan mietoja.  Oli hieman pelottavakin kokemus olla tällä jängällä, siellä kasvaa heinää ja erilaisia sammaleita ja tuntui kuin olisi kävellyt hyllyvän 'vesipatjan' päällä. Kun pysähtyi poimimaan, niin varovaisesti piti liikahtaa, kun saappaat/jalat olivat imeytyneet veteen, ettei olisi ns  perskahtanut takamuksilleen märkään ja vetiseen jänkään.

Aika mielenkiintoista oli myös se, että siellä oli tosi paljon raatteen 'marjoja'. Olen vuosikymmeniä kulkenut jängillä, mutta koskaan aikaisemmin en ole tällaisiin törmännyt. 

Luulin ensimmäisen nähtyäni, että siinä on jonkun metsän eläimen jätöskasa, mutta kun se oli niin oudon näköinen ja värinen ja niitä oli runsaasti, ei se voinut sellaistakaan olla. Wikipediasta selvisi, että raatteen marjojahan ne ovat.

Tulomatkalla metsäpolulla astellessa oli hyvä mieli, oltiin monta tuntia ulkona, raittiissa ilmassa ja mitään vahinkoja ei ollut sattunut. Puolison kunto ei edelleenkään ole mitenkään hyvä, mutta karpaloiden poiminta on hänelle aina ollut syksyn nautintoja, joten mukava oli olla hänelle tukena. 

Tällainen pieni männyn erikoisuus sattui tulomatkalla silmiin

Luonto antaa niin paljon meille......

Lapin lumoa

 Vihdoinkin pääsimme pienelle lomaselle tuntureiden tuuliin ja nyt olemme täällä Pelkosenniemen Pyhätunturilla.  Ja kyllä lomanen tuli tarpeeseen raskaan puolivuotis-kauden jälkeen. Tässä kuva Aittakuruun menevältä reitiltä, ilma oli aurinkoinen ja niin helppo hengittää. Nautin suunnattomasti tästä maisemasta, Lappi on minussa hyvin syvällä. Pyhätunturilla olen nuorena käynyt monta kertaa vaeltamassa ja hiihtoretkellä.

Yksi pieni vastoinkäyminen tapahtui viime viikolla, no viikko sitten kotona sattui savuvahinko leivin uunin lämmityksen yhteydessä, koko 'huusholli' oli paksun savun vallassa ja kesti useita tunteja, että saimme piipun vetämään ja savut ulos.  Vahinko oli sitä luokkaa, että jouduimme ottamaan ns savupesun otsonointineen. Siinäkin suhteessa tämä varattu lomanen oli oikeaan aikaan.
Eilen oli hieman pilvinen päivä, joten 'vaellus'lenkki oli lyhyehkö ja teimme sen puolison kanssa yhdessä Ahvenlammen lenkin Luostotunturin maisemissa, eli olimme 'Luostolla lustin piossa'.

Jatkoimme sieltä matkaamme Savukoskelle ja hörppäsimme kahvit Samperin Savotalla, ja vaikka olen ikäni asunut Lapissa, Savukoskella kävin nyt ensimmäisen kerran. Samperin savotan historialla on täällä Lapissa oma historiansa.

Oli mukava ja rentouttava päivä.

Perennapenkistä vieläkin......

Heippa blogilaiset, elokuun viimeisen viikon maanantai alkanut ja aamuaurinko paistaa mukavan kirkkaasti.  Ikkunasta näen pihapiiriämme ja katse kiinnittyy perennapenkkiin! Harakankellon juurien kaivaminen/ haravointi jatkuu ja vieläkin sieltä nousee juuren palasia. Muutama jaloangervon kukkanen on näkyvissä ja kuunlilja rehottaa.  Kuunliljan takaa on noussut kukkimaan YKSI värimintun kukka!

Olen päätänyt, että nyt 'pakopaikassa' olevat kukat, siis ne, joita harakankello ei ehtinyt valloittamaan, istutan talvehtimaan perunamaalle ja ensi keväänä katson, mitä jäljelle on jäänyt. Toivottavasti harakankello kuoleentuu talven aikana .
Lavakaulus-viljelykseni ovat onnistuneet melko hyvin, tuoreita  yrttejä on mukava käydä napsimassa ruokahommiin, kesäkurpitsat antavat satoa ja jopa mansikoitakin on saanut popsia. Lämmin alkukesä on ollut suotuisa näille kasveille.

Mukavaa alkanutta viikkoa....

Perennapenkin puhdistusta

Voi olla, että teen turhaa työtä, mutta haluan poistaa Harakankellon kukkapenkistäni pois. En tiennyt, että se on aivan hirveä leviämään ja tänä kesänä se on vallannut lähes koko perennapenkin.  Kaivoin juurineen sen pois, mutta luultavasti saan vielä monta aikaa haravoida ja poistaa alkuja. Nyt penkki on tällainen.

Kuunliljan ja Tulikellukan  sekä Päivänliljan kellokasvi on jättänyt rauhaan, kaikki muut kukat se oli vallannut.

Monivuotinen daaliani on aloittanut kukkimisen, nyt on tulossa 3 kukkaa, kukkien halkaisija on noin 20 cm. Onnekseni ruukuissa on kukkivia kukkia, muuten piha olisi aika ankean oloinen.
Raparperi täytyy vielä siirtää, olen laittanut sille uuden paikan lavakauluksien lähelle.Toivottavasti alkaa siinä viihtymään.

Kesäpäivän ahertamista

Kangaspuiden kanssa olen kesäpäivää viettänyt ja vippelähän se minua koukuttaa.  Tällä kertaa olen suunnitellut ja kutonut geometrisia kuvioita, mielenkiintoista näidenkin tekeminen on.  Tulossa kassimateriaalia.  

Huomenta

Aurinkoa päivääsi

Kukkia, kukkia

Ihana orkideani aloitti (taas) kukinnan. Sain tämän kukan siskoltani vuosia sitten, ja meni ainakin 3 vuotta, ennen kuin se teki ensimmäiset kukat ja nyt 'hän' kukkii muutaman kerran vuodessa.

Mukavaa kesää teille kaikille seuraajilleni.

Juhannus 2020

Oikein hyvää ja aurinkoista juhannusta toivotan teille kaikille täältä yöttömästä yöstä. Kuva on otettu klo 00.20 mökillämme Tievakummussa.

se on kesä tulossa

Niinpä, kesä on tulossa tänäkin vuonna! Aamulenkillä 'törmäsin' kielomereen ,

kukinta on vasta  ns vaiheessa - eli pieniä nuppuja siellä täällä, päivä pari ja huumaava tuoksu kohtaa lenkkeilijän. 

    Koivujen lehdetkin alkavat olemaan saunavihta-koossa

Perennapenkki loistaa 'tyhjyyttään', talvi oli sellainen, että 90 % perennoista oli paleltunut. Ei auta kuin suunnitella perennapenkki uudelleen ja valita siihen lajit. Nurmikosta on lähes puolet ruskeana jääpoltteen ansiosta, ainoat elossa olevat kukat ovat värililjat ja pionit, onneksi edes ne.

Huiviloimi edistyy, vaikkakin hitaanlaisesti, tässä kuva ns työn alla olevasta huivista, kuteena on silkkivilla-lanka.

 Huivit ovat unelman pehmeitä, koska loimena on ohuen ohut puuvillalanka ja huivien värit ja mallit ovat sellaiset, että sopivat niin miesten kuin naisten kaulaan. Tänään saamme aurinkoisen ja lämpimän kesäpäivän. Nautitaan lämmöstä!

sadepäivän tuotoksia

Nyt on melkoinen tuulen tuiverrus ulkona ja kävin juuri korjailemassa lavakaulusten päälle 'pigottamaani' harsoa.  Laitoin hieman järeämmät kivet painoksi niin alkaa harso pysymään kohillaan.
Tällaisena sadepäivänä saan aina inspiraation leivontaan ja kun tulin ulkoa sisälle, niin arvaattehan millaiset tuoksut tulvahtaa vastapaistetuista ruis'reissareista'?

Nämä on hapanjuurella leivottu ja jauhoina on ruisjauhoja ja hieman sämpyläjauhoja, uuniin menossa

.Paistetut reissarit, tunnettehan tuoksun?

Ja pitihän se leipasta vielä muutama voisilmä pullakin sekä  uunissa on vielä tällä hetkellä hapanjuurella leivotut vuokaleivät.
Mitenkäs teillä blogilaiset sadepäiviä vietetään?

Perämeren kevättä

Teimme tänään puolison kanssa pienen retken paikalliseen luontokohteeseen, Alkunkarin lintutorneille. Muutama kuva, niin näette, missä vaiheessa täällä ollaan kevään suhteen. Ja laitanpas pihaltakin muutaman kuvan.

 Alkunkariin on tehty tällainen 'polku', jotta myös liikuntavammaiset pääsevät tutustumaan tähän luontokohteeseen.

Tässä itse lintutorni,  näimme vain joutsen pariskunnan ja muutaman lokin sekä pulmusparven,

Ja sitten, näin 'pitkällä' on koivun lehdet, eli vain noin nuppineulan pään kokoiset silmut!

Pari kuvaa pihalta, otin kuvat tänä aamuna haravoinnin lomassa

Kevätesikko se sieltä lumen ja jään alta kurkistelee ja tässä alemmassa kuvassa rönsyansikki heräilee kevätaurinkoon......

Meidän kevät on tässä vaiheessa.

'Korona' ajan kokeiluja

Huhtikuu on jo huvennut melkoista vauhtia, lumet sen sijaan ei vielä! Mieliala vaihtelee niinkuin keväinen sää.  Välillä sitä on niin innostunut kokeilemaan jotain uutta ja sitten jossain vaiheessa, ja nykyään aika usein, puhti on kokonaan pois. Tekee mieli vain olla ja ehkä pikkuisen virkata kun tv:stä korona yms uutisia seuraa.
Muutama päivä sitten laitoin uuden loimen kangaspuihin ja kaulahuivit väikkyy mielessä.  Loimi on hyvin ohutta puuvillaa ja kuteena tulen käyttämään monenlaisia materiaaleja - puuvillasta  silkkivillaan.
Loimi on tällainen, sininen ja vihreä vuorolainkaisena, työkaverini vartioi sitä!

Sidoksena on palttina ja kanava.  Aluksi päätin ihan vain kokeilla miltä sidos näyttää palttina-polkusilla, kuteena on pellavalankojen jämiä ja tässä valmistuu muutama pieni puuvilla-pellavapyyhe, joita käytän ns tiskiriepuina. Näiden jälkeen tulevat varsinaiset kaulahuivit työksi.

Virkkaillut olen ns isoäidin ruutuja, tämä harmaa-valkoinen on nyt viimeisin työni,  sen koko on noin
80 x 160 cm. Toinen, siis tämä sininen, on valmistunut muutama vuosi sitten.  Kumpikin työ on 100% villalankaa.

Ulkosalla olen aloittanut 'luomistyön'! Meillä tätä tonttia reunustaa pensasaita (pihlaja- sellainen) ja syksyllä päätimme uudistaa sen. Keskustelin puutarhurin kanssa ja hän sanoi, että jos haluaa hyvän kasvun, niin pensaat pitää leikata alas nyt huhtikuussa, elikkä ennen kuin silmut alkavat kasvamaan.
Niin, nythän on huhtikuu ja lunta vielä 40-50 cm, elikkä pensaiden rungot on vaan kaivettava lumesta esille ennen kuin 'leikkuri' pääsee töihin. Näin tämä kevät jatkuu....

Ajattelemaan pistää....

En ole aikoihin tänne kirjoitellut, yli puolitoista kuukautta on kulunut viimeisestä kirjoituksestani ja silloin olin laittanut otsikoksi 'valoisuutta kohti mennään'. Niinhän sitä silloin luuli. Puoliso sai helmikuun alussa vakavan verenmyrkytyksen (sepsis)  ja yli 5 viikkoa oli sairaala kierrosta Oulu-Tornio-Oulu ja vielä kerran Tornio välillä.  Kotihoitoon hän pääsi viikko sitten. Voimakkaat antibiootit ja kipulääkkeet ovat 'seurana' tämän kuun loppuun asti, jolloin on vielä ainakin yksi kontrolli käynti OYS:ssa. Hänellä on tekonivelet molemmissa lonkissa ja tulehduspesäkkeet olivat niihin pesiytyneet. OYS:ssa lonkat avattiin ja puhdistettiin, sen jälkeen tulehdus pesäkkeet siirtyivät muutamaan selkäniveleen, selkään ei tehty 'avauksia'  ja hoitona on antibioottikuuri tableteilla. Kävely onnistuu rollaattorin ja kyynärsauvojen kanssa. Pitkä on matka paranemiseen ja luultavasti kunto ei enään tule olemaan  samanlainen kuin ennen  sairastumistaan. Omatkin rutiinit muuttuivat tänä aikana ja käsitöitä tuli tehtyä todella minimaalisesti, kangaspuut eivät ole oikein kutsuneet, mutta tilaustyöt ovat valmistuneet  ja jopa ajallaan ja yksi tilaustyö on parhaillaan valmistumassa.  Tulevien villahuivien värit ovat tällaiset

Ja nyt kun tuli tämä korona-kaaos, niin kyllä pistää ajattelemaan elämisen eri vaiheita. Maamme hallitus teki eilen  monia päätöksiä ja meidän taloudessa eniten tuntuu tämä  70-kohta. Olen yli 70-kymppinen, joten 'liikut on kiinni' kansan kielellä  sanottuna. Onneksi ruokatavaroita voi tilata lähikaupasta, joten nälkä ei pääse yllättämään, toivottavasti mitään muuta erikoista ei 'karanteeni' aikana tapahdu. Lapsemme asuvat muualla, joten heillä on huoli meidän päivittäisestä jaksamisesta, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Kaikkea se ikä teettää......

Valoisuutta kohti mennään

Ja sitten on tammikuun viimeinen pävä, huh miten nopeasti pimeäkin (kaamos) aika on ohi. Päivien valoisuus on jo huomattava. Lumitöitä on viime päivinä saanut mukavasti tehdä, tänä aamunakin tunnin verran ja jatkoa on luvassa.
Ateljeen puolella on menossa loimen luontia ja jo kudottujen huivien hapsujen solmimista. Aika hyvin on uudenvuoden päätökseni työaikojen suhteen pitänyt,  aloittelen noin klo 9 aikoihin ja lopettelen noin klo 14 aikaan. Tällöin jää aikaa näille uusille 'harrastuksillekin' - hulavanteen pyöritykselle ja opettelulle leipomiseen hapanjuuren avulla. Kyllä sitä vanhakin oppii uusia asioita, kun ei heti luovuta!
Tässä kuvassa on menossa seuraavien villahuivien loimen luonti. Homma jatkuukahvipaussin jälkeen.

Toivottelen mukavaa viikonloppua itse kullekin blogilaiselle.

Tammikuun tuotoksia

Oho, taas vierähti parisen viikkoa viimeisestä postauksestani ja tammikuun puoliväli on ohitettu. Päiväkin on jo ainakin tunnin verran pidentynyt ja tästä lähtien valoisuus kasvaa harppauksittain.
Olen harjoitellut kahta uutta asiaa - hulavanteen pyöritystä ja hapanjuuren tekoa.  Molemmissa  asioissa on yksi vaihe ohitettu, vanne pyörii jo ihan kiitettävästi (noin 1000 kierrosta) päivittäin ja hapanjuurella on ensimmäiset leivät leivottu. Vehnäleipä onnistui paremmin kuin ruisleipä, syötäviä silti molemmat. Vehnäleipä näyttää tällaiselta

Tokihan käsitöitäkin on tullut tehtyä ja onpahan sukkaparikin puolisolle valmistunut samalla kun telkusta katselee urheiluohjelmia, ja seuraavat sukat on tulossa, itselle tällä kertaa. Keskeneräisiä käsitöitähän meille itse kullakin on 'pilvin pimein' vai miten on?
Työhuoneeni seinällä on tällainen keskeneräisyys - odottanut viimeistelyä jo lähes 60 vuotta! Jospa vaikka joskus ......

Hyvää tammikuista aikaa teille kaikille lukijoilleni.

Vuosi 2020

Hyvää, jo alkanutta vuotta, 2020 teille kaikille. Luin vanhan FB-säätila (3.1.2014) muistoni vuodelta 2014 ja ilma oli ollut jetsulleen samanlainen kuin nytkin! Ei tämä vesisade ja lämpöasteet niin poikkeuksellisia olekaan!

Kangaspuissani vippeläloimen loppu on käsillä, viimeinen, pieni kesästä kertova  tekstiili/patalappu on vain taivasta ja lintuja vailla.

Tämän työn jälkeen aloitan ns lapin villahuivien kutomisen, puna- ja valkopohjaisia on tulossa.

Tämän kuvan kera vielä kerran, hyvää ja antoisaa vuotta 2020 meille kaikille