Seikkailu ja retkipäivä Sandskärissä eli suomeksi (Wikipedian
mukaan) Sanskerissa. Sandskärin saari sijaitsee
Perämerellä ja kuuluu Haaparannan
saariston luonnonsuojelualueeseen. Näin
kesäaikana saarelle pääsee Nikkalasta, Haaparanda hamn, Bosminalla jonka
kipparina toimii Staffan Svanberg.
Olimme papan kanssa jo monta vuotta haaveilleet Sandskärin saarella käymisestä
ja tänä kesänä päätimme toteuttaa haaveemme ja varasimme liput maanantaille
17.7.2017.
Bosmina starttasi klo 8.30 paikallista aikaa ja me astuimme 'purteen' eväät ja varavaatteet repussa innostuneina ja seikkailumieltä täynnä.
Istumapaikat ja pelastusliivit löytyivät
kaikille matkustajille ja ei kun matkaan, kohti Sandskäriä. Ilma oli pilvinen, mutta lämmin ja
merenkäynti oli vähäistä ei siis peloittanut lainkaan. Yli puoli tuntia puksuteltiin mukavaa vauhtia
kohti määränpäätä. Seskarö siltoineen jäi oikealle puolelle,
ja matka jatkui - sitten tapahtui
se seikkailu! Olimme reitillä kahden saaren välissä, Harun ja Seskarö Furun , kun
vene lakkasi kulkemasta ja kippari kertoi, että moottorin laakeri sippasi ja
nyt odotellaan avuksi hälytettyä pelastajaa, jonka kyydissä jatkamme matkaa
kohti Sandskäriä. Kului tunti ja toistakin siinä ankkuroituna.
Seurasimme kalastajien touhuja, lintuja ja
merenkäyntiä, vihdoin horisontissa näkyi
isompi vene ja meille kerrottiin, että avuksi
kutsuttu troolari oli tulossa. Siirryttiin mielenkiinnolla tähän toiseen
paattiin ja Bosmina jäi ankkuroituna odottamaan hinausta.
Mummu troolarissa ja kaiteesta piti pitää kunnolla kiinni, sen verran oli aaltoa ja keinuntaa....
Perillä saaressa olimme ehkä noin puolitoistatuntia
aikataulusta jäljessä.
Reippaasti
siirryttiin rannalle, sovittiin paluun aikataulusta ja sitten olikin vuorossa
itse kullakin oma ohjelmansa.
Lähdimme kulkemaan
merkittyä ja puilla päällystettyä polkua pitkin määränpäänä saaren pohjoisosa, matkaa kertyy noin viisi kilometriä. Omaan askelmittariin kyllä kertyi puolta pitempi matka, eli noin 11 km. Ilma
oli ihanteellinen, pilvinen, lämpötila noin 16 astetta, vettä rapsehteli
muutama pisara silloin tällöin. Hiljaisuuden rikkoi muutama lintu ja meren
kohina. Aikaa selvitä saaren
pohjoispuolen laiturille oli runsaasti,
joten kiiruhdimme hitaasti ja nautimme luonnosta.
Kuvasin kukkia ja vähän muutakin luonnon ja sään muovamaa.....
Tässä "harmaantunut" kuusi vanhus
Valkolehdokki
Katajia oli paljon, saaren nimeksi voisi sopia myös 'katajasaari'
Tätä kasvia en tunnistanut, kasvoi rantahiekalla.
Saaren pohjoisosan nimi on Nordudden ja
siellä sitten nuotiopaikalla syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa toisten
retkeläisten kanssa.
Kotimatkalle meidät haki toinen vene,
Bosmina nimeltään
tämäkin pienempi vene ja nyt merimatka sujui ilman kommelluksia ja kotona olimme iltasella klo 20
aikoihin. Ihana päivä, voisin lähteä uudestaan.
Netistä löytyy paljon tietoa ja kuvia tästä Perämeren helmeksikn kutsutusta saaresta, esim.
http://swedishlapland.nu/fi/Bottenvikens-skargard/Kuststrackor/Norra/Haparanda-Sandskar/
Kommelluksista huolimatta varmaan upea päivä!
VastaaPoistaVoi mikä ihana seikkailu ja kommellukset kuuluvat asiaan, yleensä ne muistaa parhaiten sitten myöhemmin. Mukavaa kesän jatkoa ja teet kauniita sukkia kun katsoin edellistä postaustasi
VastaaPoista