torstai 18. helmikuuta 2016

Elämä?

Huomenta blogiystävät. Olen pysähtyneessä tilassa. Suruviesti läheisen yllättävästä poismenosta järkytti ja samalla pysähdytti miettimään elämän ja olemisen tarkoitusta. En pysty edes käsitöitä tekemään, ajatus kulkee lapsuudesta tähän päivään ja itkettää.

14 kommenttia:

  1. Otan osaa suruusi.Taivaan isän siunausta ja voimia.

    VastaaPoista
  2. Sellaista elämä on. Olen hyvin itkuherkkä tai sellainen vetistelijä. Jään miettimään esim. keskiviikkona kun näin tiellä ihmisen, jolle annettiin ensiapua. Ohikiitävä hetki, mutta minulle se "jäi päälle", mietin juurikin elämän rajallisuutta ja sitä, että joka päivä pitää osata nauttia tavallisesta arjesta, siitä ettei mitään kamalaa ole tapahtunut. Voimia sinulle surutyöhösi!

    VastaaPoista
  3. Voi kankuritar, otan osaa suruusi. Tästä postauksesta aistin pahan mielesi. Sanoja ei löydy. Voimia arkeesi ja surutyöhön.

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Veljeni siunaustilaisuus oli viime lauantaina.

    VastaaPoista