Joulukuu alkaa tuossa tuokiossa. Menossa on marraskuun viimeinen viikonvaihde ja kaikenlaiset joulukiireet ovat alkamassa. Nyt tarkoitan näitä erilaisia joulumyyntitapahtumia. Edellisenä viikonvaihteena oli oman osuuskuntamme (Meän Markkinat) Peräpohjolan Wanhan ajan joulumarkkinat ja kuten aikaisemminkin, ne pidettiin Åströmin kartanon historiallisessa miljöössä. Mie häärin taas ylimmäisenä joulutortun paistajana ja saihan siinä muutaman (n. 500) joulutorttua vääntää. Yhdessä tekeminen on antoisaa, tästä linkistä voit kurkata millainen osuuskuntamme on, kokeile sellaista kuin https://fi-fi.facebook.com/pages/...Meän-Markkinat/571019326267082
Nyt tänä viikonloppuna on joulumarkkinat naapurimaan ja naapurikaupungin (Haparanda) puolella, tässä linkki, niin voitte itse katsoa millaista meininkiä toisella puolella Tornionjokea https://www.facebook.com/pages/HM-Hermanson/664936613523861?hc_location=timeline Osuuskuntamme on siellä mukana omilla pöydillään ja ite olen myymässä tänään.
Harmi, kun en nyt noita netti-osoitteita saa tähän paremmin näkyville, taito ilmeisesti ruostunut!
Oma iso kiire on tapahtuma, johon osallistun 11-14.12.2014, POP UP ILO Joulutori Helsingissä. Ei kiirettä muuten ole, mutta tuotteet lähetän postitse pojalleni ja se työ pitää hoitaa alkavalla viikolla. Ajattelin kokeilla tällaista ennenkuin asetun kokonaan tai edes osa-aikaisesti keinustuoliin sukkaa kutomaan!
Mukavia joulukiireitä itse kullekin!
perjantai 28. marraskuuta 2014
lauantai 15. marraskuuta 2014
Lämmittimiä tarvitaan...
Lunta satelee hiljalleen ja maisema on taas kerran muuttunut asteen verran valoisemmaksi. Katsoin juuri televisiosta lähetystä slalom-kisoista Levitunturilta ja mikä ihana sininen hämäryys siellä jo oli, kaamos on laskeutunut pohjoiseen osaan maatamme. Upeat maisemathan siellä on, sen toteaa joka kerran kun mökille ajellaan, jolloin ohitellaan melkoinen määrä noita meidän upeita tuntureita.
Talvi ja kylmät ilmat ja illat ovat täällä ja silloin tarvitaan lämmittimiä, jalkoihin ja käsiin. Olen ahkeroinut säärystimiä ja ranteenlämmittimiä oikein urakalla (tai ainakin itsestä siltä tuntuu), vaikka ei niitä paljoa ole valmistunut. Pahus, kun kaikki vaatii aikansa ja en ole mikään pikakutoja.
Lämmittimiä olen kutonut vai onko, neulonut oikeampi sana? kasvivärjätyistä langoista. Mallit ovat ihan ns 'omasta päästä' (jäiköhän sinne enään mitään jäljelle?) ja ensimmäisen neulominen on hidasta ja toinen sitten tuleekin jo joutuisammin valmiiksi.
Tässä on kuvaa valmistumassa olevista ns joogasukista. Pohjavärinä on ihan tavallinen musta suomen lampaan villalanka ja sitten sieltä löytyy taulakäävällä, koivunlehdillä, krapilla ja mesiangervolla värjättyjä lankoja. Tuon oranssin langan lapussa luki, leppä+paju+oranssi! Varmaankin olen käyttänyt krappia siinä mukana. On muutama vuosi aikaa, niin ei muista ja lappuun en ollut muuta kirjoittanut.
Näitä erilaisia lämmittimiä on kiva neuloa samalla kun katselee tai kuuntelee televisiota.
Kaulahuivit ovat kudottu ja viimeistelty. Valmiit huivit matkaavat kohta tilaajalle ja sen vuoksi kun kysymyksessä on tilaustyö, en tähän kuvia laita. Totean vain, että kyllä silkkivilla ja alpakka ovat ihania materiaaleja.
Kudontahommissa tuli eteen pieni, pakollinen tauko, kun seuraavaan työhön ei ollutkaan loimilankaa tarpeeksi ja nyt sitten odottelen lankalähetystä, jotta pääsisi tosi toimiin! Pieni paussi kudontahommista tekee hyvää, silloin saa tehtyä sellaisia mukavia juttuja kuten leipoa sämpylöitä ja voisilmäpullia ja samalla uuninlämmityksellä paistoin vielä pizzan iltanaposteltavaksi.
Eilen leivoin 'kemijärviläisiä kampanisuja' gluteenittomasta jauhosta. Ihan hyviä ja makoisia niistä tuli. Osuuskuntamme järjestää seuraavana viikonloppuna wanhan ajan joulumarkkinat ja ajattelin, että tällaisia gluteenittomia kahvinisuja voisi laittaa tarjolle heille, jotka eivät voi joulutorttuja syödä.
Mukavaa viikonloppua blogilukijoilleni!
Talvi ja kylmät ilmat ja illat ovat täällä ja silloin tarvitaan lämmittimiä, jalkoihin ja käsiin. Olen ahkeroinut säärystimiä ja ranteenlämmittimiä oikein urakalla (tai ainakin itsestä siltä tuntuu), vaikka ei niitä paljoa ole valmistunut. Pahus, kun kaikki vaatii aikansa ja en ole mikään pikakutoja.
Lämmittimiä olen kutonut vai onko, neulonut oikeampi sana? kasvivärjätyistä langoista. Mallit ovat ihan ns 'omasta päästä' (jäiköhän sinne enään mitään jäljelle?) ja ensimmäisen neulominen on hidasta ja toinen sitten tuleekin jo joutuisammin valmiiksi.
Tässä on kuvaa valmistumassa olevista ns joogasukista. Pohjavärinä on ihan tavallinen musta suomen lampaan villalanka ja sitten sieltä löytyy taulakäävällä, koivunlehdillä, krapilla ja mesiangervolla värjättyjä lankoja. Tuon oranssin langan lapussa luki, leppä+paju+oranssi! Varmaankin olen käyttänyt krappia siinä mukana. On muutama vuosi aikaa, niin ei muista ja lappuun en ollut muuta kirjoittanut.
Näitä erilaisia lämmittimiä on kiva neuloa samalla kun katselee tai kuuntelee televisiota.
Kaulahuivit ovat kudottu ja viimeistelty. Valmiit huivit matkaavat kohta tilaajalle ja sen vuoksi kun kysymyksessä on tilaustyö, en tähän kuvia laita. Totean vain, että kyllä silkkivilla ja alpakka ovat ihania materiaaleja.
Kudontahommissa tuli eteen pieni, pakollinen tauko, kun seuraavaan työhön ei ollutkaan loimilankaa tarpeeksi ja nyt sitten odottelen lankalähetystä, jotta pääsisi tosi toimiin! Pieni paussi kudontahommista tekee hyvää, silloin saa tehtyä sellaisia mukavia juttuja kuten leipoa sämpylöitä ja voisilmäpullia ja samalla uuninlämmityksellä paistoin vielä pizzan iltanaposteltavaksi.
Eilen leivoin 'kemijärviläisiä kampanisuja' gluteenittomasta jauhosta. Ihan hyviä ja makoisia niistä tuli. Osuuskuntamme järjestää seuraavana viikonloppuna wanhan ajan joulumarkkinat ja ajattelin, että tällaisia gluteenittomia kahvinisuja voisi laittaa tarjolle heille, jotka eivät voi joulutorttuja syödä.
Mukavaa viikonloppua blogilukijoilleni!
lauantai 8. marraskuuta 2014
Marraskuun touhuja
Jahas, se on sitten sunnuntai-aamu. Uni katosi silmistä ja eihän se silloin auta katsoa kelloa, vaan ylös on noustava, olkoonkin vaikka aamuyö. Iltayöstä on satanaut vähän lunta, joten ympäröivä maisema on valkoinen. Onneksi sitä ei ole paljoa, joten vielä ehtii metsään hakemaan kranssi- ja kudontamateriaalia: koivunoksia, mustikanvarpuja ja jos vain löytyisi, niin riidenliekoa. Niistä sitten voisi tutkailla, millaisen kranssin voisi punoa. Koivunoksista on tarkoitus jossain vaiheessa myös kutoa muutama pannunalunen.
Olen koukkuillut muutamia selänpesimiä (ystäväni halusi sellaisia) pellava- ja juuttinarusta.
Tässä kuvassa muutama valmis ja sitten muutama aihio odottamassa viimeistelyä.
Lähikuvaa materiaalista. Kaksiväriset ovat aika kivan näköisiä, vaikka itse sanonkin.
Tänään on Isänpäivä, joten vietetään sitä sitten kaikessa rauhassa. Meillä siihen kuuluu, aamukahvin jälkeen metsäreissu, haetaan noita jo mainitsemiani kranssitarvikkeita ja puolisolle pajunoksia hänen punontatarpeisiin. Niin-in ja sitten tietenkin katsomme hiihto-urheilua ja jääkiekkoa tv:stä.
Mukavaa sunnuntaipäivää itse kullekin.
Olen koukkuillut muutamia selänpesimiä (ystäväni halusi sellaisia) pellava- ja juuttinarusta.
Tässä kuvassa muutama valmis ja sitten muutama aihio odottamassa viimeistelyä.
Lähikuvaa materiaalista. Kaksiväriset ovat aika kivan näköisiä, vaikka itse sanonkin.
Tänään on Isänpäivä, joten vietetään sitä sitten kaikessa rauhassa. Meillä siihen kuuluu, aamukahvin jälkeen metsäreissu, haetaan noita jo mainitsemiani kranssitarvikkeita ja puolisolle pajunoksia hänen punontatarpeisiin. Niin-in ja sitten tietenkin katsomme hiihto-urheilua ja jääkiekkoa tv:stä.
Mukavaa sunnuntaipäivää itse kullekin.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
lomaa, pientä pakkasta, kaamoksen hämäryyttä, tunnelmointia
Kävimme puolison kanssa pienellä lomasella, erämaamökillämme. Menomatkalla Ylitornion Kuivakankaalla näimme kaksi syksyistä luontotapahtumaa. Ensiksi huomasin valtaisan joutsen parven ruokailemassa peltoaukeamalla, varmaan heitä oli satoja. Kauempaa katsoen ensin näytti siltä, että siellä olisi lukuisa määrä nykyisiä 'heinäpaaleja' (niitä valkoisia muovisia..) vaikkakin näyttivät tosi pieniltä sellaisiksi.. Lähemmäksi ajettuamme, näimme, että joutsenethan siellä olivat muuttomatkallaan! Hurmaannuin siitä valtavasta lintujen määrästä, etten huomannut ottaa valokuvia muistoksi. Jonkin matkaa ajettuamme, toisella puolella tietä oli todella lukumäärältään iso (100-150) porotokka pellolla ruohoa hamuamassa. Sellaista määrää nykyään harvoin näkee ajomatkojen aikana,
Mökillemme mennessä ajamme yleensä ns Kilpisjärven tietä. Mökillemme on matkaa lähes 350 kilometriä ja ajomatkalla ohitamme 5 kunnan rajat, Tornion, Ylitornion, Pellon, Kolarin ja Kittilän. Matkan varrella on kaksi hauskaa kylän nimeä, Juoksenki ja Ajanki, molemmat kylät kuuluvat Pellon kuntaan. Pelloon saakka tie myötäilee Tornionjokea, sen jälkeen jokimaisema katoaa ja tilalle siirtyy pikkuhiljaa tunturimaisemaa. Kolaristsa suuntaamme Ylläsjärvelle, mistä käännymme kohti Kittilää. Ohitamme Yllästunturin komean silhuetin ja siinä samalla myös muita Ylläksen alueeseen kuuluvia tuntureita, mm Aakenuksen ja kaukana jo siintää Levitunturin huippu. Kittilästä suuntamme Sirkan kylään missä Levitunturi sijaitsee. World Cupin kilpailurinne, joka on jo lumitettu, hohtaa valkoisena muuten lumettomalla tunturialueella. Itse kilapilutapahtumahan on parin viikon päästä ja Sirkan kylän upeat tunturimaisemat leviävät tv-kuvien välityksellä koko maailmalle.
Sirkan kylän jälkeen matkamme jatkuu kohti mökkiä, ohitamme Könkään kylän, saavumme Tepastoon ja siellä ylitämme Ounasjoen, ajamme vielä muutamia kymmeniä kilometrejä ja hups, olemmekin mökille vievällä mökkitiellä ja parkkipaikalla. Sitten vain reput selkään, makuupussit ja ruokakassit käsiin ja pitkospuita pitkin mökille. Ja siellähän se Tievakummun tölli meitä odottelee.
Menomatkan aikana ei lunta ollut missään vaiheessa näkyvissä, pieni pakkanen (3-5 astetta) ja ajottainen auringon paiste toi hyvän mielen. Mökille saavuttaessa iltapäivällä, aurinkoinen ilma alkoi muuttumaan kaamoksen siniseksi hämäryydeksi ja pakkanen alkoi pikkuhiljaa kiristymään ja yöllä sitä oli jo -10 astetta.
Maisema näytti upealta, ei lunta, pakkasen huurruttama maasto ja pensaat
ja järven henki huokaili jääpeitteensä alla kummitusmaisella äännellä,
tästä nautin.
Lauantai-aamuna pakkasmittari näytti näitä lukemia
Ja sunnuntaita vasten yöllä oli melkoinen lumimyrsky, joka kuitenkin aamun mennessä oli ohitse ja kotimatka voitiin tehdä suhtkoht hyvissä ajo-olosuhteissa.
Käsitöitäkö? kyllä niillekin aikaa löytyi vaikka valoisa aika lyhyt olikin. Valmistui säärystimiä ja selänpesimiä otsalampun valossa ja välillä tunnelmoitiin kaminan antamasta lämmöstä.
Tästä taas jaksaa....
Mökillemme mennessä ajamme yleensä ns Kilpisjärven tietä. Mökillemme on matkaa lähes 350 kilometriä ja ajomatkalla ohitamme 5 kunnan rajat, Tornion, Ylitornion, Pellon, Kolarin ja Kittilän. Matkan varrella on kaksi hauskaa kylän nimeä, Juoksenki ja Ajanki, molemmat kylät kuuluvat Pellon kuntaan. Pelloon saakka tie myötäilee Tornionjokea, sen jälkeen jokimaisema katoaa ja tilalle siirtyy pikkuhiljaa tunturimaisemaa. Kolaristsa suuntaamme Ylläsjärvelle, mistä käännymme kohti Kittilää. Ohitamme Yllästunturin komean silhuetin ja siinä samalla myös muita Ylläksen alueeseen kuuluvia tuntureita, mm Aakenuksen ja kaukana jo siintää Levitunturin huippu. Kittilästä suuntamme Sirkan kylään missä Levitunturi sijaitsee. World Cupin kilpailurinne, joka on jo lumitettu, hohtaa valkoisena muuten lumettomalla tunturialueella. Itse kilapilutapahtumahan on parin viikon päästä ja Sirkan kylän upeat tunturimaisemat leviävät tv-kuvien välityksellä koko maailmalle.
Sirkan kylän jälkeen matkamme jatkuu kohti mökkiä, ohitamme Könkään kylän, saavumme Tepastoon ja siellä ylitämme Ounasjoen, ajamme vielä muutamia kymmeniä kilometrejä ja hups, olemmekin mökille vievällä mökkitiellä ja parkkipaikalla. Sitten vain reput selkään, makuupussit ja ruokakassit käsiin ja pitkospuita pitkin mökille. Ja siellähän se Tievakummun tölli meitä odottelee.
Menomatkan aikana ei lunta ollut missään vaiheessa näkyvissä, pieni pakkanen (3-5 astetta) ja ajottainen auringon paiste toi hyvän mielen. Mökille saavuttaessa iltapäivällä, aurinkoinen ilma alkoi muuttumaan kaamoksen siniseksi hämäryydeksi ja pakkanen alkoi pikkuhiljaa kiristymään ja yöllä sitä oli jo -10 astetta.
Käsitöitäkö? kyllä niillekin aikaa löytyi vaikka valoisa aika lyhyt olikin. Valmistui säärystimiä ja selänpesimiä otsalampun valossa ja välillä tunnelmoitiin kaminan antamasta lämmöstä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)