maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kaulahuiviprojekti jatkuu...

Mielestäni silkkivillalanka on aivan ihanan ohut (tex 50x2)  materiaali kaulahuiveihin ja kun sitä jäi jonkinverran hyllylle aikaisemmasta huiviprojektistani, oli aika ottaa langat esille ja alkaa suunnittelemaan huivimalleja. Saatavilla olevat lankojen värit merkitsevät paljon,koska ne tuovat silmieni eteen mielikuvan mallista. Nyt hyllyssä oli paljon sinisiä sävyjä, keskisinistä, ns lapin sinistä ja tumman sinistä lankaa, lisäksi hieman oranssia ja punaista.
Miten ollakaan, lapinvärinen loimesta tuli ja nimeksi huiveille tulee 'Sarek'. Tuotteidet nimet ovat minulle tärkeitä, nimi antaa työlle yksilöllisyyden.
Loimen lankaluku on 190 l, tiheys 7 l/cm pituutta on sen verran, että voin kokeilla kutomista monella eri värillä. Mallit ja värit ovat sellaisia, että huivit sopivat hyvin niin miesten kuin naistenkin kaulaan.

 Loimen luomisen jälkeen seuraava vaihe on loimen kiertäminen tukille. Mieheni on oppinut oikein taitavaksi auttajakseni tässä puuhassa. Seuraavat työvaiheet ovat niisiminen ja  pirtaanpujotus. Pirran tahi kaiteen avulla saadaan loimessa säilytettyä suunniteltu tiheys. Pirtoja eli kaiteita on eri numeroisia alkaen numerosta 20. Pirran numero ilmaisee 10 cm:llä olevien piinrakojen lukumäärän. Esimerkiksi pirrassa no 40 on 40 rakoa 10 cm:llä eli neljä rakoa cm:llä. Olin suunnitellut tiheydeksi 7 lankaa senttimetrille, kun muistini mukaan käytössäni olisi kaide no 35, mikä tarkoittaa sitä, että piinrakoon tulisi 2 lankaa = 7 lankaa/cm. Muistini teki  tepposet, ei minulla sen numeroista pirtaa ollutkaan, vaan numerot 20,30, 40, 50 ja 60. Nyt astuu matematiikka mukaan kuvaan pirran valinnassa, eli mikä mainituista pirroista olisi paras vaihtoehto 7 langalle.
Lopuksi päädyin numeroon 40 ja siinä tulee piinrakoon langat seuraavasti, 2-2-2-1 = 7 lankaa/cm.
Tässä ohessa muutama kuva tämänpäivän touhuistani.
          
Kuva loimen luonnista.

Tästä kuvasta näkyy hyvin värit. Ja raidoitus on epäsäännöllinen, hieman ehkä kansallispuvun kaltainen.








Tässä kuvaa siitä, kun loimi alkaisi olemaan kudontavalmis. Pirtaan pujotus,  alkusolmut ja polkusten sidonta tehty. Sidoksena on ihan tavallinen toimikas ja palttina.







Ja siten lopuksi kuvaa tulevasta sinivoittoisesta huivista. Nuppineula on tärkeä mittari! Kuteen tiheys on 8 lankaa/cm ja on aina hyvä välillä tarkistaa, että kudontatiheys säilyy.
Tällaisesta kutoessa täytyy koko ajan olla 'hento' ote pirtaan, jotta ei tule 'mattoa'.


Tämmöisen kanssa tässä nyt aikaa kulutetaan. Mielenkiintoista ja mukavaa, ainakin minulle!

8 kommenttia:

  1. Ihanat värit tosiaan,
    näytä sitten valmiita tuotteita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kuvia tulossa,kun huivit ovat valmiina.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Lisää värejä tulossa, seuraava huivin kudon punaisella. Jännittää itseäkin nähdä, miten värit sopivat yhteen.

      Poista
  3. Kauniit värit.Mikä sinulla sidoksena?

    VastaaPoista
  4. Hei vaan, tässä kuvassa olevassa huivissa sidoksena on ihan tavallinen tasatoimikas.
    Kiitos kun kommentoit.

    VastaaPoista
  5. Minulla on myös mieheni apuna, onpa oppinut hyvin tukille kiertämisen ja päreet sopiviin kohtiin. Kyllähän joku saa loimen yksinkin laitettua, sitä kyllä ihmettelen.
    Omani silkkivillahuivi on jäänyt vallan kutomati tai eihän se siinä puissa happane, mutta ei ole oikein ehtinyt käydä käsiksi.

    VastaaPoista
  6. Kiva kun lähetit viestin. En minäkään ymmärrä miten loimen voisi yksin laittaa päälle, varsinkin kun on pitkä loimi kysymyksessä. Huivien jälkeen kudon ystävälleni ihan perinteisen raanun. Toivottavasti raanut tulisivat uudelleen muotiin. Mukavaa viikonvaihdetta sinulle täältä sateisesta ja myrsjyävästä Perämeren pohjukasta.

    VastaaPoista