keskiviikko 18. joulukuuta 2013

tämä muutti asenteeni joulun kiireisiin

Vuosia sitten kun lapset olivat kouluiässä ja perheessämme elettiin ns ruuhkavuosia, jouluun liittyi paineita, kun PITI itse tehdä kaikkea mahdollista ja mahdotonta (ainakin kaikissa naisten lehdissä niin sanottiin). Lisäksi työelämässä joulun ja uudenvuoden aikaan liittyi paljon extra työtä, mikä veti hermoja tiukalle ja stressiä päälle.  Ja tietenkin sitä tuli oltua kotona äksy ja huudettua pienistäkin asioista.  Lapset tahtoivat koolle perhekokouksen, aiheena joulu.  Sopihan se, istuimme pöydän ääreen koko poppoo (lapsemme ja met vanhemmat) keskustelemaan. Ensiksi oli asialistalla muutama käytännön juttu, mitä leivotaan, koska mennään joululahjaostoksille, kuka jakaa lahjat jne. Kokouksen lopuksi lapseni  kysyivät minulta: 'äiti miksi sie olet pahalla tuulella ja pittääkö sitä koko ajan siivota ja kiukutella meille, eikö se joulu tule vähemmälläkin?' -  Niin, siinäpä kysymys ja arvaatte varmaan miltä se tuntui? Lähdin koiran kanssa lenkille ja sanoin heille, että nyt minun täytyy miettiä tätä teidän kysymystä, koska se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Siinä koiran kanssa kävellessä, juttelin hänelle (siis ajattelin ääneen) että mikä se saa minut, järkevänä pidetyn ihmisen, joulun alla tällaiseksi hirmuksi. Lapset eivät sitä ainakaan halunneet eikä ollut heidän syynsä, että niin lapsellisesti yritin noudattaa lehtien ohjeita ja vanhoja rutiineja. Koiramme, Likka, katsoi minua, heilautti häntäänsä ja tuntui sanovan, että sitähän se minäkin! Kotiin tultua halasin lapsiani ja kiitin heitä hyvästä kysymyksestä ja lupasin, että tästä lähtien meidän perheen joulun alla äiti ei ole 'ärjyvä hirmu' ja tehdään yhdessä mitä voidaan ja loput saa olla tekemättä. Ja tätä olemme noudattaneet. Joulut ovat tulleet ja menneet
ilman suuria paineita. Nyt sitten kun lapseni elävät perheineen näitä ruuhkavuosia, olen muistuttanut heitä tästä kysymyksestä.

Niin, nyt olen siivonnut nurkat ja kaapit jo muutama viikko sitten, leiponut piparit ja pullat sekä hankkinut hyvää lukemista joulun pyhiksi. Tänä jouluna olemme puolison kanssa kahdestaan ja muistellaan menneitä jouluja sekä ulkoillaan paljon. Ja aivan varmasti meinaan viettää aikaa kangaspuideni kanssa, koska vihdoinkin sain shaaliloimen ( kasvisvärjätyt langat) laitettua puihin kutomista varten. Tässä kuvaa 'letistä'
Mukavaa torstaita.


10 kommenttia:

  1. Näinhän se on, että lasten suusta se totuus tulee, viisaita lapsia siulla.
    Otetaan rauhallisesti ja nautitaan siitä mitä on.
    Ihanat värit tuossa loimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Loimesta tuli ihan hyvän värinen, katsotaan millaisia huivit ovat, kun saan ne kudottua. Otetaan vaan rauhallisesti, ilman hössötyksiä. Nyt on satanut lunta niin paljon, että varmasti myös hiihtolaadut avataan ja pääsee hiihtämään.

      Poista
  2. Ei se kaikki ennenaikainen aina niin tärkeätä ole, kuten kaappien siivous jouluksi. Ja just sillä viimeisellä viikolla ennen joulua.
    Luulisin että tämä on melkeinpä historiallista, isoissa rikkaissa taloissa oli komeroita ja piikoja niitä siivoamaan ja piiat varmaankin kertoi omissa kotimökeissään tästä kummallisuudesta kun mökissä oli vain se yksi pieni arkku jossa vaatteita säilytettiin. Että kummallisia tapoja niillä isoilla taloilla.
    Onkohan komeroista tehty jossain historiantutkimusta ;D.
    Ihanaa joulunaikaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos viestistäsi. Niin, kyllä joistakin perinteisistä asioista voi luopuakin, silloin kun ne tuntuu turhilta omassa elämässä. Hyvää Joulun aikaa sinulle.

      Poista
  3. Hei. Mukava ku saa vaan olla, eikä höpsöttää kiireissään. Joskus lapsena, kun minunkin vanhemmat teki ammattinsa tähden töitä kotona, niin siivoukset jäi ihan viime tinkaan. Kuusi oli kyllä haettu jo aiemmin sieltä " takametsästä" kuten kuulin sanottavan ja se oli verannalla sulamassa muutaman päivän. Siihen aikaa tehtiin viimetipan siivoukset ja petivaateiden tuuletukset ulkona pakkasessa yms. voi voi monta työtä oli äidillä yksin tehtävänä. Isä jatkoi ammatin vaatimia töitä vielä aattonakin ja tapaninpäivänä taas hän jatkoi töitänsä. Ei ole vapaata yksin yrittäjällä.
    Joulu oli kuitenkin minun mielestä aina yhtä kiva, lahjoja sain vähäsen, kirjan ja joululehden ja vähän karkkia, niin ja vaaleanpunaisen puuvillakerraston. Niihin oli tyytyminen ja kun ei enempiä odota ei tule karvasta pettymystä, niin se vaan oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos viestistäsi. Todellakin joulun vietto on paljon muuttunut vuosikymmenten aikana. Nykyajan joulusta haluan pois kaiken kiireen. Ei meidän naisten tarvitse tehdä itse kaikkia mahdollisia asioita, ainakaan joulun alla. Hyvää joulun aikaa sinulle.

      Poista
  4. Minäkin hyppäsin pois kiireistä jo aikoja sitten eli niinä ruuhkavuosina.
    Vieläkin kuulen jatkuvasti siitä tekemisen paljoudesta joka monilla on..eivätkä kuuntele vaikka kuinka yritän puhua järkeä heille..Rauhaisaa joulun aikaa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Jolun kiireistä pois hyppääminen vaatii rohkeutta, koska silloinhan me muutamme totuttuja rutiineitamme. Rauhaisaa on ollut, ulkoilla ei ole voinut kovinkaan paljoa, kun vettä, räntää ja lunta on satanut melkoisesti. Kävelylenkin päivittäin olen kuitenkin tehnyt. Mukavaa tapaninpäivää sinulle.

      Poista
  5. Ihana tuo kirjoittamasi juttu. Täytyy tässä vanhemmiten pikkuhiljaa livetä niin monesta ennen joulua muka tehtävästä hommasta. Olen yrittänyt itselleni sitä takoa päähän ja pikkuhiljaa menee. Ehkä se iän mukanaan tuoma hidastuminen auttaa, ettei ole pakko. Minä tänäjouluna jätin leipomatta piparit ja pullat, kun itse ne melkein kaikki joutuisin syömään.
    Ihana tuo loimesi, oikein mieli tekisi itsekin taas mennä kutomaan kansalaisopiston kudontaryhmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Niin, sen olen tosiaan huomannut, että sen mitä leipoo se sitten näkyy omalla vyötäröllä, ja sen vuoksi leipomiset ovat jääneet hyvin vähiin ja myös leipomusten mussuttaminenkin. Mukavaa jatkoa sinulle.

      Poista