Sisällä ja ulkona

Hei, ulkona maisema muuttui ns kerta iskusta valkoiseksi. Lunta on alkanut pyryttämään ja jos sää ennusteisiin on luottamista, niin seuraavan vuorokauden aikana sitä pitäisi tulla lähes 20 cm! Kiva olla sisällä ja nauttia leivinuunin lämmityksestä!

Sisällä, kankurittaren pajalla, kudontatyöt jatkuvat. Harmaaseen alpakkaloimeen olen nyt kutonut harmailla sävyillä muutaman huivin, joista laitan kuvia, kunhan saan ne viimeisteltyä. Tällä hetkellä on menossa huivi, missä lankana on lenkkialpakkaa ja työnimenä 'mitä sattuu olemaan värejä'.

Tällaista tänään.....

alpakkaa ... alpakkaa..

Oli ihan pakko tulla laittamaan tänne kuva ja tekstiä huiviin tulevasta langasta (ps ei ole mainos). Posti toi tilaamani lankapaketin eilen ja olen enemmän kuin ihastunut tähän kuvassa olevaan lankaan! Tämä on seuraavan huivin kudelanka. Nyt jo tunnen kaulallani sen super ihanan pehmeyden. Nyt vain nopeasti huivia kutomaan.....🙂 jatkoa seuraa, minkähän nimen tälle tulevalle huiville antaisin? Onneksi tänään ja huomenna sataa vettä koko ajan, niin saa ihan hyvällä mielellä viettää aikaa kangaspuiden kanssa.

Lokakuu ja 10s päivä

Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä - tunnen hänen teoksistaan vain Seitsemän veljestä ja se toki löytyy myös omasta kirjahyllystäni. Niin, lokakuuta on jo ehtinyt kulua kolmannes - aika rientää....ja kohta ollaan joulussa! Ulkona on edelleen sateista ja harmaata ja myös pimeääkin enemmän kuin päivän valoisuutta. Olen syysihminen, nautin syksystä, sen raikkaista tuulista, sadesäästä ja jopa myrskystä. Vastatuulta vastaan kun reippaasti kävelee, niin posket punertuu ja keuhkot vahvistuu ja koko kroppa saa vauhtia - se on nautintoa - minulle. Sain ensimmäisen huivin kudottua ja aloitin toista huivia kutomaan. Olenkin aikaisemmin jo kertonut, että huiveillani ja myös kaikilla muilla tuotteillani on nimet, en osaa sanoa miksi, mutta niin vain on. Tämä ensimmäinen huivi, jonka kudoin vaalean harmaalla, sai nimen 'october'. Toisen huivin nimeksi on tullut 'november' ja luultavasti kolmas huivi saa nimen 'december'! Aika näyttää... Tässä kuvia huivien kutomisvaiheesta, paremmat kuvat sitten, kun huivit ovat valmiit.

Ensimmäinen kuva on vaaleanharmaalla ja toinen kuva tummalla grafiitinharmaalla kudottu, värit ei paljoakaan toisistaan eroa.

Alkavalla viikolla sadetta näyttää tulevan ihan 'mukavasti' joten sukkula, pirta ja polkuset ovat käytössä!

Lokakuu on alkanut

Lokakuinen päivä on sateinen ja harmaa ja harmaata on tässä uudessa huiviloimessanikin. Loimi on silkinpehmeää alpkkalankaa. Loimessa on pituutta ihan tarpeeksi useille, erisävyisille kaulahuiveille. Aloitusväri on loimessa olevaa vaaleaa harmaata. jatkoa seuraa.....

Tule seuraamaan millaisia värejä jatkossa huiveihin tulee ja ehkäpä löydät itsellesi sopivan huivin!

Se on sitten syksy

Alkukesästä aloittamani virtuaalivaellus on loppusuoralla, samoin myös Sarek-huivien loimi on tullut loppuun kudotuksi. Matkallani kohtasin monenlaisia elämyksiä ja tuntemuksia, jopa sää vaihteli kesän lämpimistä ja aurinkoisista ilmoista syyskuiseen lumisateeseen. Elokuulle tultaessa vaellukseni jatkui kohti Suorvan patoa, monta mutkaa oli siis jäljellä; virtuaalisia vaelluskilometrejä netin avustuksella ja metrejä huiviloimessani. Seuraava kohteeni oli Guhkesvaggen laakso, jonne matkaa hidasti tiivit, metrin korkuiset pajukot ja vaivaiskoivikot. Vaivaiskoivujen lehdet ruska värjäsi lähes korallin punaiseksi, uskomaton värisävy karussa maisemassa. Tämä upea väri inspiroi minua valitsemaan seuraavaan huiviin saman värisävyn. Lankana on utuisen pehmeä silkin ja alpakan sekoitus ja lisänä tietysti loimen silkkivillalanka.

Tjieverravuoren silhuetti häämötti kauempana ja sen rinteille olisi tarkoitus vaeltaa nauttimaan ympäröivästä avarasta luonnosta ja sieltä takaisin Suorvalle, kohti lähtökohdetta, Ritsemiä. Ruskan luomat värit ovat vallanneet pohjoisen luonnon myös täällä Sarekin alueella. Hehkuvat kanervakentät ympäröivät tunturin rinnettä, nautin niiden väriloistosta ja ajattelin millaiselta tämä kukkivien kanervien väritys näyttäisi huivissa? Ja tällaiselta

Lankana on edelleen Alpaca Silk-lanka ja ohut silkkivillalanaka, huivista tuli kuin unelma, kevyt ja pehmoinen, ihoa hyväilevä. Virtuaalivaellukseni sekä huiviloimen loppu häämöttää. Ajatuksissani olen tullut paikallisesti takaisin vaellusmatkani alkupisteeseen - Ritsemiin. Tunturimaiseman aluskasvillisuuden väritys on muuttunut kesän vihreydestä lähes tummanpunaiseksi, syy tähän on mustikan varpujen ja riekonmarjojen ruskan antama väritys. Niinpä myös viimeinen huivini saa värikseen syvän tummanpunaisen ja lankana on lenkkialpakka, ihana pörröinen lanka, ja sellainen myös huivista tuli.

Toivottavasti olet nauttinut matkasta sielunmaisemaani - pohjoista skandinavian seutua - se on yhtä lumoava jokaisessa tunturialueessa. Lopuksi kuva, poimittu netistä, sieltä Sarekin alueelta.

kukkaisaamu

Istun tässä meidän 'tietsikka'huoneessa ja katselen ikkunasta ulos, taivas on tummanharmaa, sataa runsaasti ja ukkonen jylisee. Ikkunalaudalla kukkivat kaksi orkideaa, toinen on jo lähes kuivunut kokonaan, mutta kukkii kauniisti ja toinen on pysynyt kasvultaan samassa pisteessä vuosikaudet, mutta kukkimista se ei haittaa. Täytyy tunnustaa etten ole viherpeukalo, nämä kukkii jostain toisesta syystä. Tällaisia ne ovat - kukat -! Mukavaa tiistaita itse kullekin.

Virtuaalivaellukseni Sarekissa jatkuu

Vaellukseni alkoi kesäkuun loppupuolella ja on jatkunut pitkin kesää. Nyt ollaan elokuun alkupuolella ja on aika kirjoitella väliaikatietoja vaellukseltani. Virtuaalivaellukseni jatkuu Ritsemin maisemista kohti Saltoluoktaa. Ilma on aurinkoinen ja kaukana Sarekin vuorien silhuetit kohoavat kohti sinistä taivasta. Tämän huivin värit kuvastavat vuorilta virtaavan joen pintaan heijastuvaa taivasta ja ympäröivää, paikoin hyvinkin karua luontoa, missä kuitenkin on tilaa myös vihreälle aluskasvillisuudelle. Huivin no 2 materiaalit ovat silkkivillalanka ja surialpakkalanka la Bien Aimee, jonka koostumus on baby suri alpakka ja mulberry silkki. Kevyt ja untuvanpehmeä babysurialpakan ja mulperisilkin sekoite tuntuu taivalliselta ihoa vasten.

Pysähdyn nauttimaan upeasta maisemasta, vedän keuhkot täyteen raikasta ja hapekasta ilmaa ja jatkan vaellustani kohti Rapadalenia. Laaksossa avautuu eteeni vihreää kasvillisuutta eli pajukkoa ja tunturikoivikkoa ja useita polkuja, joista yhtä lähden seuraamaan. Polku johtaa hieman sivummalle ja ylöspäin, pois laakson pajupöheiköstä ja oi – mitä sieltä löysinkään? Varvikkoinen hillajänkä – pieni sellainen – ja miten paljon ihanan keltaisia hilloja tai pitäiskö kirjoittaa lakkoja? Minulle, lapin asujalle, ne ovat hilloja. Ja tottakai, 3 huivi on kudottu hillojen värillä. Lankana on edelleen silkkivilla ja nyt myös mohairalpakka.

Ja huivi on tietysti ihan yhtä makea kuin tunturissa kasvanut korpihilla! Vallukseni jatkuu...