Lokakuu on alkanut

Meillä, itse kullakin, on varmaan rinnakkain menossa monenlaisia käsitöitä, joita sitten vuorotellen 'käsinöi'. Omalla kohdalla kangaspuissa olevat työt ovat etusijalla, mutta telkkua katsellessa kädet kaipaavat jotain pientä tekemistä. Tämän, kohta loppusuoralla olevan, kolmiohuivin neulonta/kutominen on vienyt aikaa vuoden verran. Lanka on loimuvärjättyä puuvillaa ja oikeastaan hyvin miellyttävää kutoa. Ikkunasta ulos katsoessa huomaan, että huivin värit ovat samat kuin luonnossa oleva ruskan väriloisto.

Tuuli ja sade on pudottanut koivusta lehtiä niin, että maa on keltainen, siitäpä sitä löytyy töitä haravalle ja leikkurille. Tapanani on kasata lehdet yhteen kohtaan ja ajaa bioleikkurilla yli niin monta kertaa, että jäljelle jää pieni kasa lehtimursketta, joka on helppo laittaa peruna- ja kukkapenkkeihin. Hyvää alkanutta lokakuuta.

Värien vaikutusta

Kaulahuiviloimessa on värien iloittelua ja kun on värikäs loimi, niin sen kutominen yksivärisillä langoilla tuo esille värien vaikutusta monella eri tapaa. Nyt on menossa musta kudelanka, materiaaleina silkkimohair ja silkkialpakka. Musta lanka tuo loimen värit ihan eritavalla esille verrattuna esim. punaiseen.

Punaisen huivin lanka on silkkivilla. Ensimmäisen huivin kudoin lenkkialpakalla ja värit ovat ruskeita.

Seuraavaan huiviin tulee myös musta kudelanka, harjattua alpakkaa, lanka on unelman kevyttä, pehmeää ja pörröisen pehmoista. Olen hieman laiskanlaisesti ahertanut tämän loimen kanssa, mutta nyt on laitettava lisää vauhtia kutomiseen, jotta huivit valmistuisi kohtuullisessa ajassa ja ennen joulua ehtisi muutakin kutomaan.

Syksyn Daalia

Hitaasti, tosi hitaasti aukeaa tämän daalian kukka. Ensimmäisen kuvan otin 13.9. ja tämän toisen eilen, 17.9.

Ei ole paljon kehitystä tapahtunut 5 päivässä? Tosin sää on ollut sateinen ja viileä, aurinkoa ei ole paljoakaan näkynyt. Aika näyttää olevan sellainen, että daalian juurakon saa nostaa talvehtimaan. Pihapiirissä kukkapenkki on aivan surkeassa kunnossa, silti yksinäinen kehäkukka vielä kukkii uhmaten syksyn säätä. Lehtipuiden lehdet kellastuvat ja punastuvat ja sebramännyt ovat täynnä ruskeita neulasia, joten haravointia on tiedossa heti kun säät selkenee. Tänään on vielä sadepäivä ja sulkeudun kammariini kaulahuiveja kutomaan. Kutominen on suht. hidasta, koska silkkivillalanka on hyvin ohutta ja olen tyytyväinen, jos saan puoli metriä päivän aikana kudottua. Kuva valmistuvasta huivista.

Aherrusta, aherrusta....

Keittiön seinien maalaus aloitettu. Värin kanssa mietin aika pitkään, mutta sitten päädyin väriin nimeltään 'Jasmiini'. Ensimmäinen maalauskerta on takana ja toisen kerran teen tänään. Maalin värisävy oli juuri sellainen, kuin halusinkin. Sopii hyvin taustaväriksi tuleviin kaapinovien väreihin. Syksy on sellainen vuoden aika, joka saa minut aina innostumaan ja nyt jopa tarttumaan myö toimeen. Kuvat seinästä ennen ja yhden maalikerran jälkeen. Vanha maalaus oli aikaa, jolloin telalla vedeltiin pohjamaalin päälle kuvioita. Jälkeen kuvassa värierot ovat hyvin näkyvissä.

Huiviloimeakin ehdin kutomaan ja nyt on vuorossa tummanpunainen silkkivillalanka. Työt jatkuu molemmissa projekteissani.

Tällaista tällä kertaa, mukavaa torstaipäivää jokkaiselle.

Arkisia ajatuksia

Syyskuu on jo puolessa välissä, aika rientää. Tänään oli tarkoitus käydä poimimassa puolukoita, mutta jo aamulla alkanut vesisade muuttaa suunitelmia. Suunnistan maalikauppaan ostamaan keittiöön seinämaalia. Aikaisemmasta maalauskerrasta on kulunutkin kohta 20 vuotta. Huushollin sisäovet maalasin viime viikolla, hommansa sekin on. Kuvissa ovi ennen ja jälkeen.

Seinän maalamisen jälkeen on vuorossa keittiön kaappien ovien 'tuunaus'. Ovet ovat puuta (tammea) ja korjaus petsatut myös 20 vuotta sitten. Kaapisto on alkuperäinen eli lähes 40 v vanha. Mietintämyssyssä on paljon ajatuksia näiden ovien suhteen, en kuitenkaan halua vaihtaa puuovia ns kuttaperkka-oviin. Odottelen remonttireiskaa arvioimaan kanssani siitä, mitä oville olisi järkevintä tehdä. Itse olen suunnitellut ovien maalausta. Ja tietysti muutama tunti tästäkin päivästä kuluu rakkaiden kangaspuitteni kanssa. Seuraava huivi on aloitettu ja siinä kuteena on silkkivilla.

Pehmoista ja lämpöistä

Todellakin, pehmoisia ja lämpöisiä tämän loimen huiveista tulee. Loimen pituudeksi tuli noin 30 metriä, joten aika monta huivia valmistuu. Loimen materiaali olikin tuossa aikaisemmassa postauksessa jo sanottu, mutta toistan sen, eli silkkivillaa, silkkialpakkaa, silkkimohairia ja harjattua silkkialpakkaa. Siis todella unelman pehmoisia ja jopa ylellisiä lankoja näihin tuleviin huiveihin on kätkettynä. Kudemateriaalina tulen käyttämänn samoja lankalaatuja sekä lisäksi babyalpakkaa ja laadukasta merinovillaa. Sidoksena on palttina, toimikas ja pitsipoiminta. Muutama kuva loimen eri vaiheista, loimilettti, loimitukki, alkusolmut ja pätkä aloittamaani huvia.

Esimmäisen huivin kudelankana on lenkkialpakka, sitäkin löytyi kaapin hyllyltä kahta eri väriä, joten pitänee laittaa mietintämyssyä päähän ja suunnitella väriraitojen järjestystä ja kokoa. Tänään on lepopäivä kutomisesta, huomenna hommat jatkuu..

Uusi loimi

Monenlaisia silkkivilla- ja silkkialpakkalankojen loppuja on jäänyt odottelemaan huivi-inspiraatiotani ja nyt eilen se inspiraatio iski, oikein kunnolla! Tulossa on - kaulahuiveja - mitäpäs muutakaan ja loimen luonti aloitettu eilen ja luovuus ja luonti jatkuu tänään.... Tässä kuva aloituksesta ja värien kirjosta.